Tuskin kansa kohahtaa kun tunnustan käyneeni tänään elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa, mutta minulle tämä oli aika iso juttu. Vein aamukymmeneltä ruokkoamattoman naamavärkkini näytille erääseen kaupungin monista kauneushoitoloista samalla, kun Muikku asioi viereisessä huoneessa, kylläkin alapään asioissa (jalkahoito).
Minäkin olisin halunnut jalkahoidon, mutta se pelotti enemmän kuin naaman ronklaaminen, johon olen tottunut hammaslääkärissä. Annoin kosmetologille vapaat kädet ja hän suositteli minulle ultraäänellä tapahtuvaa naamataulun puhdistusoperaatiota, josta tuli mieleen ultraäänellä suoritettu hammaskiven poisto. Myönnettäköön, että tämä mielleyhtymä ei suoranaisesti vakuuttanut minua kasvonhoitohetken hemmottelevuudesta. Kosmetologi sanoi, ettei puhdistus satu yhtään, mutta ainahan kaikki sanovat niin.
Ihan ensiksi naamani höyrytettiin. Saman homman olisi voinut hoitaa kotioloissa antamalla lämminhenkisen lehmän huohottaa suoraan sieraimista sisään (olettaen että lehmä on suurikeuhkoinen ja jaksaa puhaltaa n.5 minuuttia yhtä soittoa). Olin yllättynyt, sillä höyryttämisestä tuli väistämättä samanlainen tunne kuin hukkumisessa. Juuri kun olin pomppaamassa istualleni, olinkin höyryttynyt kypsäksi ja naaman jyrrääminen saattoi alkaa.
Puhdistus ei sattunut laisinkaan, mutta sain tietää miltä tuntuisi ajella naamansa karvavapaaksi. Laite muistutti nimittäin lähinnä partakonetta. Sen kimeä ääni kaikui vängän kuuloisena kalloni sisällä.
Sitten kosmetologi alkoi puristella nenääni. Ei se juuri sattunut, mutta pari kertaa olin aivan varma, että nenäni antaa periksi ja rysähtää poskelle. Kaiketi nuo ihmiset ovat tottuneet toimimaan ihmiskehon sietokyvyn äärirajoilla. En siis pelännyt, enkä antanut ilmeenikään värähtää.
Sen jälkeen minulle laitettiin kasvonaamio ja minut jätettiin rentoutumaan. Se olisi ollut muuten oikein hyvä idea, mutta ainoa asia, joka vei huomioni paholaismaisesta kusihädästä oli raivoava uteliaisuus kasvohoidon aikana saadusta puhelusta, johon en ollut voinut vastata.
Lopulta minut rasvattiin ja päästettiin kesälaitumille. Naamani oli niin puhdas, että siltä olisi voinut syödä ja iho tuntui sileälle ja miellyttävälle. Varasin itselleni uuden ajan, jotta saisin yhtä puhtaan naaman appi-ukkoni häihin.
Vaikka kaikesta omituisuudestaan ja vieraista tuntemuksista huolimatta kasvohoito osoittautui mukavaksi hommaksi, olin silti hieman pettynyt. Ne Slovakialaiset sisarukset kerrostaloasunnon olohuoneessa muokkaamassa ja polttamassa hapolla asiakkaidensa naamoja olisi antanut tervetulleen jännitysmomentin sellaiseenkin arkiseen asiaan, kuin kasvohoito.
Jaa
13 kommenttia:
Kallista ja ah, niin tarpeetonta, voiko parempaa olla! Kauniissa ympäristössä muut häärävät ympärilläsi, tuoksuu hyvältä, rentouttava musiikki kyyditsee ajatuksesi kaukorannoille eikä kukaan huuda äitiä.
Tosinainen tilaa heti uuden ajan kuten sinäkin teit. Onnea!
Kokeile ihmeessä jalkahoitoa, se vasta on ihanaa, askel on niin kevyt, varpaat niin pehmeät ja kynnet ihanan punaiset hoidon jälkeen!!!
Kasvohoito, aah! Viimeisin oli tosin hieman pettymys, kun kosmetologi lärpätti koko ajan. Haluan olla suloisessa nirvanassa kun naamaani rutistellaan hellin käsin.
Jalkahoidossa pelkäsin koko ajan, että kantapäitäni kalttaava veitsi lipsahtaa ja saan kraaterin jalkaani.
Onko sinulla kotioloissa lämminhenkinen lehmä? ;-D
Kaikesta voi kirjoittaa jännittävän jutun, kasvohoidostakin. Hassua, mutta en ole käynyt koskaan kasvohoidossa. Nyt uteliaisuus heräsi.
Katriina, joskus on tosiaan hyvä näyttää itselleen, että voi heittää rahaa kankkulan kaivoon vaan saadakseen itselleen hyvän olon ja mielen. Kyllä sen on ansainnut ainakin kerran 31:ssä vuodessa :)
Susu, Muikku teki minulle jalkahoidon ei-polttareissani ja se oli kerrassaan taivaallista. Mutta tuntemattomat saavat toistaiseksi pysyä koparoistani erossa. Ehkä uskaltaisin mennä, jos ottaisin ensin tukevat kännit. Sittenpä olisi tekosyy sillekin.
Almamaria, hiljaisuus sopii hyvin kasvohoidolle. Ja se rauhoittava taustamusiikki, josta Katriinakin mainitsi, oli kyllä miellyttävä lisä.
Obeesia, ei minulla, mutta minä olen (tosin huonokeuhkoinen sellainen).
Anna, käy ihmeessä sinäkin! Jos ei muuten, niin silkasta uteliaisuudesta :)
Itsensä hemmottelu ei ole ylellisyyttä varsinkaan jalkojen hoito. Susupetalin kommentissa kaikki oleellinen. Jalat jos on keveät on mielikin.
Sivuaskel, pitää varmaan uskaltautua sinne jalkahoitoonki... Mutta jos kutittavat, niin minä potkaisen!
Oih
Uskallanko tunnustaa, että minä en ole koskaan käynyt moisessa? :-)
Ehkä minunkin olis aika.
Tuo kus-pishätä pilaa monta hetkeä.
Mun (60+) kasvohoitoni tulee halvaksi. Otan kopioita valokuvistani ajalta jolloin olin kahden- kolmenkymmenen. Suurennan ja väritän tarvittaessa. Leikkaan kuvan ja asettelen kuminauhalla naamaan. Täydellinen nuorennusleikkaus. Sitten vain miehen kanssa leikkimään.
Kannatti siis kokeilla. Se ultra on aika lempeä. Ennen oli toisin.
Kasvojenkohotuksesta käy myös hymy. Teit sen taas minulle ilmaiseksi, Ally. Ja myös tuo Pajun kommentti tuossa.
Vintti, kokeile toki. Eihän se ota (paitsi rahaa), jos ei annakaan. Ja kannattaa käydä pissalla ennen hoitoa jos vähänkin tuntuu siltä :)
Paju, tuosta tulikin idea. Pitää suurentaa itsestään lapsikuva, että pääsee kaikkialle lasten lipulla. Minusta on ollut tähänkin asti silkka vääryys, että noiden lippujen kanssa ei oteta huomioon henkistä ikää.
Liisa, ihoni on sellaista sorttia, ettei siihen voi ottaa mitään kovin vahvaa rääkkiä. Mutta kannatti tosiaan kokeilla. Vieläkin kasvojen iho on tosi kivan tuntoinen.
Lähetä kommentti