lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Tilausruno



Sivuaskel

Tuolla jossakin ruoho aaltoilee
varjosi alla
ja samassa sinäkin
keinut yhdessä elämän kanssa.
Alhaalla metsän reuna kasvaa
villiä vadelmaa
ja tiedät,
että vain lentäminen
on mahdollista.


Olen seurannut ja ihaillut Sivuaskelta lähes "blogihistoriani" alusta asti. Hänen bloginsa Tuuli sadetta lietsoo on tässä virtuaalimaailmassamme kuin rauhallinen satama, josta voi ammentaa mielin määrin viisautta ja kauneutta. Sivuaskel itse on utelias etsijä, joka on jo löytänyt paljon tärkeää elämäänsä. Hänen värikäs ja voimakas kirjoituksensa ja kauniit kuvansa valaisevat koko blogimaailmaa!

Tällä runolla lyhennän kuvavelkaani Peikolle!
Jaa

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Onpa sopiva runo Sivuaskeleelle. Juuri noin se on!

Salka kirjoitti...

Ihana runo ja kuva näyttää juuri siltä mimmoiseksi Sivuaskeleen ajattelenkin:)

Tuima kirjoitti...

Märittelet Sivuaskeleen erittäin hyvin!

Allyalias kirjoitti...

Kiitoksia SusuP. Onneksi ehti taas pitkästä aikaa tähänkin puuhaan.

Salka, jospa nuo kelpaisivat blogihahmon nimeltä Sivuaskel kasvoiksi paremman puutteessa. Tai kenties Peikko vielä piirtää hänelle paremmat!

Tuima, olen tosiaan seurannut Sivuaskelta pitkään ja minulla on hänestä mielikuva. Tiedä sitten kuinka totuudenmukainen :)

katriina kirjoitti...

Minunkin mielikuvassani Sivuaskelella on kaunis ja seesteinen sielu. Ihan hänen tyylisensä runo.

Mirja kirjoitti...

Sivuaskelen sivuja minäkin seurailen. Hieno runo, juuri sopiva hänelle.
t Genoveeva

Genoveeva kirjoitti...

Testaa. Sori Ally että juuri sinun blogissasi......

Kutuharju kirjoitti...

Sinä osasit kuvata Sivuaskelen juuri sellaisena kuin itsekin hänet koen, hienosti sanottu! Ja kuva on niin, niin mahtava :)

Hallatar kirjoitti...

Hiano! =)

Sää Ally
olet ilopillerimme. =)

Allyalias kirjoitti...

Katriina, en ole yllättynyt, että tällainen kuva on välittynyt muillekin bloggaajille. Ihanaa tekstiä kauniilla kuvilla siellä Tuulenpesässä :)

Mirja/Genoveeva, kiitokset kehuista ja tervetuloa testailemaan ihan milloin haluat!

Kutuharju, hankala, kun taloudesta löytyy vain muutama tussi ja kimalleliimakynä... Eikä edes paperia juuri ollenkaan.

Hallatar, onpa kiva olla ilopilleri! Sellaiseksi olen päässyt elämässäni sentään kovin harvoin :)

sivuaskel kirjoitti...

Huh, punainen puseroni heijastuu poskille. Kiitos, Allyalias, kauniista runosta, häkeltynyt olen moisesta intoutumisestasi ja lämmin kiitos kommentoijillekin. Olen sanaton. Kuten usein.

sivuaskel kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Isopeikko kirjoitti...

Ahnas peikko tulee ja vie koko rahan Allyltä. Hipsii hiljakseen pois mennäkseen tekemään Allylle pienen yllätyksen. Peikko on iloinen ja haikea yhtäaikaa.

Allyalias kirjoitti...

Sivuaskel, onneksi et ole sentään liian usein sanaton. Saammepa nauttia tekstistäsi!

Peikko, tulenpa sitten yllättymään sinun luoksesi...

Paju kirjoitti...

Kun tuuli sadetta lietsoo,
"vain lentäminen on mahdollista". -Ilmanko kuljen matkaan sinne uudestaan ja uudestaan.

Hieno kuvaus, kaunis.