perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Alennustilojen alennustila

Kun kerran on Joulun Jälki ja kaikki viikko sitten himoitsemamme Joululahjat ja Ihanat Hyödykkeet ovat muuttuneet alennusräteiksi ja viimeisen myyntipäivän piparkakkutaikinaksi, päätin minäkin olla tänä vuonna trendikäs ja laittaa itseni alennukseen. Tai kenties trendi on väärä sana kuvaamaan tätä "Alenna itses niin sut ylennetään"- ajatusta, jonka puolesta on rummutettu jo Raamatussakin.

Heti aamulla ruutasin tukkani muotovaahdolla tankeaksi rautalangaksi ja muotoilin sen peilin edessä "sänkykammaripalloksi". Silmien ympärille suttasin kajalkynällisen mustaa ja pilkkeeksi pikkuisen sinistä kimalletta. Sumuttelin ihoni jokaiselle millimetrille (eritoten haarukkaan) Poisonia. Jeesusteippasin rintani leuan alle, sipaisin hitusen Ice Poweria kriittisiin paikkoihin. Kääräisin sikaohuen, leopardikuvioisen satiinipaitulin koko paketin peitoksi. Jalkaan vedin farkkuni, jotka olivat ajalta EJ (Ennen Joulua) ja jättivät siksi putkimiehen hymyn paistamaan herttaisesti takalistostani. Peilistä katsoi muuttunut nainen, todellinen Hollywood-tähti, kuin Britney Spears ennen kaljua, kuin... Ravistauduin unelmistani ja lisäsin neljännen kerroksen huomionpunaista huuliini.

Odotushuoneen penkillä ihmisten katseet aiheuttivat sisälläni kuumaa värinää ja tuntui sukkelalta huomata peräsiimeksen paljaiden osien liimautuvan pitkän penkin keinonahkaan. Annoin nuhaa tihrustavan, keski-ikäisen, kauppakeskusten auloissa joulun alla myytävältä chilivalkosipulilta löyhkäävän kanssaodottajan läähättää kuumaa kiimaa ja bakteereja satiinipaitani lävitse. Koko ihoni tuntui kuhisevan elämää. Kun Veikon (olin odotellessani tehnyt yksipuoliset sinunkaupat lääkärini kanssa) miehekkäästi kärisevä ääni kutsui minut luokseen, sydämeni pompahti pidätellystä jännityksestä.

- Mikä teillä on asiana? Veikkoni kysyi.
Mies, tekisi mieleni kutsua häntä vanhukseksi, yritti parhaansa mukaan pitää katseensa tietokoneen monitorissa.
- Nyt olisi kauhea kutina ja kuumotus, ihan tuska melkein, sanoin käheällä äänellä.
Todellisuudessa ääni oli äitini ja tuli nauhurista (äidilläni on upea, matalahko tupakkasoundi äänessään), mutta huulisynkka onnistui varsin mainiosti.
- Mmmm-hy, Veikko sanoi.
- Se on vähän kuin suussa, mutta siellä ei ole hampaita. Se on kuin joulukeksissä, joka ei kuitenkaan tuoksu piparille.
-Onko teillä taas peräpukamia? Veikko mörisi suoraan tyyliinsä.
- Tällä kertaa kyseessä on pukamien yksinäinen, humalassa räyhäämistaipuvainen naapuri, äidin ääni hinkui nauhurilta.
Veikko huokasi (onnesta, niin toivoin).
- Otetaanpa sitten alapää paljaaksi.

Ketkutettuani ja nitkutettuani lihani ulos farkuista heittäydyin voihkaisten vuoteelle. Jalkatuet kilahtelivat kutsuvasti. Veikko asettui valkoinen tukka valossa kimaltaen asemiinsa. Suojahanskat paukkuivat. Seurasi kaivamista ja kurkistelua.
- Mitäs täällä... jopas nyt, Veikko sanoi.
- Mikä nyt? flirttailin.
Pelkäsin Veikon äkkäävän nauhurin kädessäni.
- Täällä on jotain, Veikko sanoi.
- Mitä?
- En tiedä... odotas... tämä voi hieman sattua... tämähän... tämähän on ruusu!
Nostin päätäni ja muotoilin huomiohuulilleni aikaisemmin peilin edessä harjoittelemani makeaakin makeamman muikistuksen.
- Se on sulle, äidin ääni kähisi nauhurista.

Uskokaa kun kerron, että itsensä alentaminen on kerrassaan adrenaliinia heruttava kokemus! Vaikka myönnettävä on, että tällä kertaa en ihan saanutkaan ylennystä lääkärin vaimoksi. Mutta tuleehan näitä alennuksen tiloja.

Todellisen ojanpohjani paljastan tietenkin vasta tässä. Käyttää nyt vanhaa vitsiä Pakinaperjantaissa! Se on alhaista! Jaa

23 kommenttia:

Alastalo kirjoitti...

Sinä sitten alensit itsesi ylentääksesi meikäläisen mielen alennus tilasta. Hykertelin itsekseni tätä lukiessani. Olisikohan pitänyt aikanaan opiskella gynekologiksi? ;)

Kiitos!

Hansu kirjoitti...

Voi Ally! Taas sä teit sen! Kirjoititn makoisan jutun. :)

Vaan miten ruusu oli mennyt sinne? Piikkien kera.

SusuPetal kirjoitti...

A rose is a rose is a rose.
Eli tässähän on klassikon ainekset! Upea tarina, mutta päätän vältellä kaikenlaisia aleita tänä vuonna...

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, mitä tahansa muiden mielten ylennykseksi! Ihan hyvä valinta varmaan, ettet ole ryhtynyt gyneksi. Ei ole hyvä menettää makuaan tiettyjen asioiden suhteen.

Hansu, kiitokset. Enköhän vain ollut sujauttanut ruusun itse paikoilleen yllätykseksi lääkärille. Pitäähän sitä yrittää kaikenlaisia tuoreita iskukikkoja... Ruusussa pitää tietenkin olla piikit mukana. Mistäs sen olemassaolon muuten muistaisi?

Susu, kiitokset. Minustakin kannattaa välttää kaikenlaista alennushysteriaa. Parempi pitää välivuosia tuostakin touhusta.

Almamaria kirjoitti...

Ruusutarina on hurmaava! Tämä on paljon hienompi kuin se karu vitsi, tässä on mukana selkeästi enemmän yksityiskohtaista suunnittelua ja asiaan paneutumista!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Nefzavin Tuoksuva puutarha, se tuosta tuli mieleen kun ruiskuttelit haarukkaan sitä toilettiinoa.

Hah-heh! Itse asiassa minä olen kuskannut nuoruudessani siitä naapurista 3 täysperävaunu kuormaa 2 metristä koivupropsia Utran nippujen pudotuspaikalle jäälle.

Pelkosenniemellä, Kotakkojärven likellä on myös vastaava paikka. Se on kuitenkin huuhtoutumassa pois kartalta jos Täystuho Pekkarisen seksisiivous ulottuu pikkuhousuista ja tissiliiveistä niin pitkälle että Vuotoskin rakennetaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tää unohtui!!!
Et sitten kuitenkaan tikikuvaa saanut otettua kun se tohtori päällepäsmäsi koko ajan???

Olisi meille kyllä ollut ihmettelemistä koko tammi-, helmi ja maaliskulle? Minusta tuntuu...

Isopeikko kirjoitti...

Sepä taisi olla herkullisen tuoksuinen se ruusu. Sentään Poisonia suihkauteltu.

Tarina on Allyismiä. Vuosikertaa 2007, joka varmasti tulee jäämään mieleen.

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, matkiapina on silti aina matkiapina :) Toisaalta muistan ruusun katkenneen naiseen jossain Anja Kaurasen romaanissa. Eli ei se vitsikään ole ihan ensimmäinen ruusuasiaan tarttunut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne, otin kuvia mutta ne eivät suostuneet tallentumaan muistikortille (nyt jälleenhyödynnän apinasuodatinvitsiä. Koko ajan vanhenee jutut... huoh).

Isopeikko, tosiaan. Unohtui mainita, että luulen tietäväni kuinka Ohvin hyttyskarkotteet on keksitty...

oben kirjoitti...

Voi taivas kun nauratti!

tienpäällä kirjoitti...

No tuota... Jotenkin minä aina mykistyn täällä.

Tosin se lienee pelkästään hyvä. Olin nimittäin aikoinani töitä harjoittelemassa Naistenklinikalla. Pääsiäisenä.

Valitettavasti jopa sinun alennuksesi Ally, olisi saattanut siellä tipahtaa lentävimmän mielikuvituksen Top ten 10 listalta, jonne se näin Blogistaniassa kevyesti taas pompahti kärkisijoille.

Akkahapan kirjoitti...

Vaik oon vanha akka, oon hyväst säästynt - ennoo tätäkää vitsii aijemmi kuult. Kiitoksii makiast naurust ja hyväst vinkist.

Miul taitaskii olla assiita miun omalääkäril - tuttui kese hänet Sikarisakarin tunnetaa...

Mk kirjoitti...

Kun muut jo kaiken oleellisen sanoivatkin niin kysyn vaan että minkäs värinen se ruusu oli?
Kas kun väittävät että värillä on väliä ja että ne viestivät ihan eri asioita.
Ei sillä että mitenkään utelias olisin, ihan muuten vaan kysyn.

Allyalias kirjoitti...

Oben, tuo nauru on mielestäni NIIN miljoon kertaa parempi reaktio kuin pahennuksen tunne. Toivottavasti säälit edes pikkuisen minua, lutkahtavaa pyrkyriä :)

Tienpäällä, kunpa vain pääsisinkin jollain tavalla käsiksi sinun muistojesi arkkuun. Siellä piilee varmaan yhtä ja toista... Mutta näistähän joudumme vaikenemaan täällä blogimaailmassa ;)

Akkis, onpa kiva kuulla, että vitsi oli sentäin jollekin uusi! Lääkärikäynti on muuten aina paikallaan. Säännöllinen räväytys säästää ihmishenkiä!!!

Mk, väri on tietenkin inhtohimonpunainen!

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Voi mitä sanojen vyörytystä. Muikeaa, ja puikeaa, herkullista tekstiä. Mie kyllä ajattelin ruusuksi tätä vanhaa tuttua vyöruusua - eikö se sitä ollutkaan.

Kutuharju kirjoitti...

Ja kyllä oli mahdottoman hyvin arvattu dialogin kulku kun äitille oli saatu oikeat vuorosanat suuhun ja talteen nauhalle. Periytyykö gynis äidiltä tyttärelle kuin vuorosanatkin...
Vankka, persoonallinen pakinallinen ote:)

Allyalias kirjoitti...

Pantteri, kyllä kyseessä on se mukavampi ruusu. Vaikka sanotaan, että ruusuja on aina ihana saada, luulen että tähänkin väittämään on muutama poikkeus...

Kutis, puhumme nyt todennäköisyyksistä. Tässä vaikka vaihtoehtoinen vuoropuhelu:

Lääkär: Mikä sai teijät hakkeusimmaan vastaanotollein?

Minä/äiti: Nyt olisi kauhea kutina ja kuumotus, ihan tuska melkein.

Lääkär: No voe taevahan vallat! Mistä paekasta se kolottoo eli kappasoo?

Minä/äiti: Se on vähän kuin suussa, mutta siellä ei ole hampaita. Se on kuin joulukeksissä, joka ei kuitenkaan tuoksu piparille.

Lääkär: Voe mahoton paikka. Ei tää nyttennii valakene tiaknoossiin asti näellä vinkkilöellä.

Minä/äiti:Tällä kertaa kyseessä on pukamien yksinäinen, humalassa räyhäämistaipuvainen naapuri.

Lääkär: Jo vaen valakeni. Riipastaanpas se karvaturrikka ihan patipaljaaksi niin setä katteloo ja koplaeloo parreen eestä.

**** myöhemmin ****

Lääkär: Jo pomppas! Mikä se tuolla tuolla laella muljahteloo?

Minä/äiti: Mikä nyt?

Lääkär: Äläs ny vaeneski hättäänny. Otetaan ja pannaan pyöräytellen ja hyöräytellen. Ei täälä mittää syöpälöitä ja juopaloita oo.

Minä/äiti: Mitä?

Lääkär: Uotteles ku otan tään piän täältä revahkasta ilimiaikuselle. Ei täälä hättää oo vaan joku kumma mokulainen on päässynnä pesimään. Ei tokkiinsa, katohan vaen. Täälähän on litilittasessa yksi ruusu kunnantalon ruusupusikosta. Voe vallat!

Minä/äiti: Se on sulle!

Hallatar kirjoitti...

Alennusmyynnit ovat kamalia paikkoja...=)

Herttaiselle Allyselle oikein hyvää ja lämmintä
tulevaa vuotta!


*halirutistus*

Katili kirjoitti...

Noi voisun, tämä hekotutti niin, että penkki tärisi. Sulla on tuo sana hallussa. Pilkettä oli riittämiin ja ylikin ;-)

Allyalias kirjoitti...

Hallattarelle rutistukset takaisin! Toivotaan että ensi vuodesta tulee ihan huippu!

Katili, kiva kuulla, että huvitti. Tykkään ylitellä silloin tällöin tekemisen puutteessa näitä hyvän maun rajoja, mutta onneksi te blogi-ihmiset siedätte kaikenlaisia hörhöjä :)

Olli kirjoitti...

Heh hee..! :D :D Uusi oli mullekin tämä juttu molemmissa muodoissaan.

Vareksen tuossa kattelin eellispäivänä.. Siinä oli jotku homppelibailut ja Vares sinne. No kohta joku kysyy, että:
-Onko kukaan koskaan sanonu sulle, että sulla on mielenkiintosen näkönen perse?
-Joo on. Lääkäri sano niin, kun kävin valittamassa peräpukamiani.

Allyalias kirjoitti...

Olli, olen aina miettinyt, miksei ruumiisiimme ilmestyviä ylimääräisiä palloja, kuoppia, arpia, värimuunnoksia, mustelmia jne. aleta pitää taiteena.

Mielenkiintoinen perse... Miksi kukaan ei ole sanonut mulle noin? Kerran, kauan sitten, yksi mies tosin ihastui niskaani...

Paju kirjoitti...

Nauruhikka tuli eikä se lähde pois, vaikka rupesin kuvittelemaan tilannetta toistepäin: naisurologille tulee potilaaksi eturauhasvaivoineen lääkärinaisen puolisoksi pyrkivä urho; hänellä ruusu on tosi tiukassa paikassa, huh huijaa.

Ei, kyllä vaan kimpoaa hah, haa, hik :D