torstaina, joulukuuta 06, 2007

Veteraani

Eräänä joulukuisena yönä makaan alastomana,
peltikaton harjalle laskostettuna,
räntäsateen hakatessa
ihooni pistekirjoituksella tylppiä sanoja.
Sinä tuoksut makealle tikkuviinalle
ja liimaat kielelläsi minua lujemmin irti
valokatkaisijoiden takana lymyävistä todellisuuksista.

Ja vaikka myöhemmin siedän vain
täyttä, hitaasti leijuvaa,
mykkää lunta
ja vakavia miehiä karvalakeissaan
kunniaa tekemässä,
kannan ylpeydellä talvisen räntävihman
sirpalepommittamat kunniamerkit
ihoni alla.


Runotorstain aiheena on juhlava Jaa

14 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Näinpä näin aikamme on aika rypälepommien. Maamiinat manan majoilla. Ne kolme (ja kotiin jäävät kaksi) ritaria hyväksyn, mutta muille mitalisteille:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2006/12/02/paivan-haiku-16
En kyllä yhtään tiedä, miten tämä liittyy runoosi.

Isopeikko kirjoitti...

On se vaan. On se. Allyismi.

Mummy's kirjoitti...

ne vakavat karvalakeissaan olivat suuri rakkauteni läpi elämäni. nyt en soisi omille enkä toisille sitä pakkoa. osui niin että itkettää...upea Ally!

Oh-show-tah hoi-ne.ne kirjoitti...

60-luvulla Irwin sanaili ja lauloi: ...Linnassa herrojen taas tanssitaan
ei rahvasta joukossa näy
Rinnoissa mitalit luo hohtoaan
on kerrankin täystyhjä pää

Vain yksi on joukosta poissa
Sven Duuvaa siellä ei näy
On sankarit muut karkeloissa...

Parasta mitä voi tehdä, on muistutta asiasta. Hyvä.

Allyalias kirjoitti...

Helanes, hyvä päivän haiku sinulla. Kuten yleensä.

Isopeikko, :) Sä ja sun ismisi... :)

Mummy, kiitos. Hienoa, että tunnistit nämä vakavat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne, tuttu laulu minullekin. Olinhan lapsena todellinen Irwin-fani :)

Genoveeva kirjoitti...

Juu Ally, mä osaankin Sen Tuuvan ulkoa. Sven Tuuvan isä kersantti on ollut aikanaan, ja kuului Kustaan sodassa hän polveen harmajaan......ja sit se kohta: ei otsaan käydä huolinut, sen huonoks arvioi, vaan sattui sankarrintahan, jalomman valikoi. Että sydämeen.
Täytyy palata tuohon runoosi, tai G:ltä mennä yli hilseen.

Anonyymi kirjoitti...

Se itkee karvalakissaan,matalana poterossa toivoo,että pääsee kotiin rakastamaan minut tulevaksi..

Katili kirjoitti...

Minä rakastuin tämän runosi sanoihin, maistelin niitä ja oli elämän makua. Hieno.

Johannes Knektman kirjoitti...

Kivoja kielikuvia (Peltikatolle laskostettuna...ihooni pistekirjoituksella tylppiä sanoja jne.) mnää tykkäsin.

Allyalias kirjoitti...

Genoveeva, hienosti luriteltu :) Yli hilseen on aina lennokkaampaa kuin penkin alle :)

Anonyymi, niinkin se kai on :)

Katili, voi kiitokset. Runostahan on ruuaksikin silloin tällöin.

Johannes, kiitokset kehuloista!

Salka kirjoitti...

Kyllä tämän(kin) runosi äärelle hiljentyy. Kunnian miehet ja naiset tämän maan meille pelastivat.

Allyalias kirjoitti...

Salka, kaikki heittäytymiset ovat aika hiljentävää seurattavaa. Jos rohkeutta on, kenties vielä kerran itsekin....

Lachesis kirjoitti...

Hienoa synestesiaa ja kylmää kielikuvaa. Veteraaneja on yhtä monenlaisia kuin on sotiakin.

Allyalias kirjoitti...

Lachesis, kiitos! Emmeköhän ole jokainen sotamme läpikäyneet...