maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Kaksi haastetta

Haastan kaikki lukijat lahjoittamaan roposen Joulupataan. Lahjoituksen voi tehdä verkkopankitse, joten osallistuminen on tosi helppoa. Huom: Blogi-ihmisten oma potti löytyy nimellä bloggaajat.



Äiti sanoi tätä ilmettäni muikistukseksi. Halusin yhdessä vaiheessa muikistella koko ajan. Jostain syystä ilme on ollut myös kummankin lapseni ahkerassa käytössä.

Salka heitti minua seuraavalla haasteella:
Säännöt:


- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.


1. Kampa.
Lapsena en voinut käyttää kampaa, sillä minulla oli pitkät, helposti takkuuntuvat hiukset. Silti silloin tällöin pyrin kokeilemaan kampaamista (joku oli sanonut, että sadalla kammanvedolla saisin sileän ja kiiltävän kuontalon). Kamman repiminen irti takkutukasta on epämiellyttävä juttu. Olen varma, että ilman kamman "pikkupuolta" olisin voinut onnistuakin pyrkimyksissäni. Vaikka tässä on kyse paplareista, lapsuuteni kampatunnelmat välittyvät silti oivasti.j

2. Lintu.
Oli hauska seurata, kun palokärki nakutteli reikää läheiseen sähkötolppaan.

Keväisin, aina kun kuulimme käen kukkuvan, äiti alkoi laulaa.

3. Meri
Lapsena haaveilin merestä asuessani mäntymetsän keskellä. Minulle oli kerrottu, kuinka olin viettänyt lapsuuteni ensimmäisen vuodet saaressa asuen. Vaikka minulla oli joitain eläviäkin muistikuvia lapsuudenkodistani, en silti muistanut merta. Kerran, käydessämme Oulussa "hupattamassa", äiti näytti minulle meren. Muistan olleeni äärimmäisen pettynyt näkemääni. Onneksi olen sentään vanhempana tullut kohdakkain myös haaveideni meren kanssa.

4. Kitara.
Muistan ystäväni joutuneen kitaransoittoon ala-asteen esityksessämme. Hän oli ainoa kitaraan pakotettu tyttö ja kärsi poikien keskellä. Kokemus oli hänelle epämiellyttävä ja hän muistaa sen vieläkin. En muista omaa rooliani kyseisessä esityksessä.

Muistan, että olemme joskus soittaneet muovisilla lumilapioilla.

5. Kello.
Ala-asteaikoina päässäni soi usein ärsyttävästi Kirkan Hetki lyö, etenkin se "Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien", vaikka venosen mieli vei jo välitunnille. Olen myös myöhemmässä elämässäni kärsinyt silloin tällöin asiattomasta "taustamusiikista".

6. Oksentaminen.
Heräsin kerran siihen, kun oksennus sujahti korkeuksista pääni ohi, suoraan koulurepulleni. Pikkusiskohan se sieltä yläpedistä oksenteli laidan yli.

Harmi, ettei tässä kysytä siitä, kuinka pikkusisko pissasi niskaani, kun kiipesimme peräkanaa keittiön hyllylle hakeaksemme vessapaperia.

7. Mummo.
Mummosta tulee aina mieleen hukkuminen - sehän selvää. Mummo usutti meitä syömään puurolautasemme tyhjäksi kertomalla, että lautasen pohjaan kuvatut lapset hukkuvat puuroon, jos emme syö. Tämä on kaikesta karmeudestaan huolimatta hyvä lapsuusmuisto.

Mummo on ainoa/ainoita ihmisiä, joka on tykännyt minusta eniten.

Toinen muistikuva on isomummostani. Eräs aikuinen heitti minua kerran sinisellä rakennuspalikalla (syystä jota en vieläkään ymmärrä). Katsoin mummoa itku kurkussa ja näin hänen katseessaan vahingoniloisen pilkkeen. Tämä on eräs varhaisimpia epiksen kokemuksiani, enkä voi vieläkään muistella mummoa tuntematta samalla pahaakin mieltä.

8. Kirja.
Meillä oli kaunis kirja. Sen kansi oli kokonaan musta ja teoksen nimi oli kirjoitettu mustaan selkään punaisella, kiiltävällä kirjoituksella. Istuin auringon lämmittämässä tuolissani tuntikausia ja luin tuota kirjaa välittämättä siitä, etten osannut vielä tuolloin kuin muutaman kirjaimen. Heti lukemaan opittuani kävin malttamattomana kirjan kimppuun. Olin pettynyt, sillä kirja oli minusta äärimmäisen pitkästyttävä.

Valitettavasti en muista mikä tämän kirjan nimi/tekijä oli.

9. Pipo.
Nuorena tungimme pipomme erääseen viemärirumpuun aina discoon mennessämme (tuohon aikaan vanhemmat vahtivat pipon käyttöä erittäin tarkasti). Siihen aikaan pipopäisyys oli tosi paha tyylirike! Eräällä kerralla yöjalasta palatessani piponi haisi ihan kissan kuselle. Ei auttanut; pipo oli laitettava päähän, jotta katala salaisuutemme säilyisi turvassa.

10. Matematiikka.
Meidän suvussamme kiertää ajatus, ettei kukaan meistä voi osata matematiikkaa. Kuinka ollakaan, kyky on kuitenkin tiivistynyt erääseen erittäin miellyttävään ja älykkääseen serkkuuni. Lapsuuden suuri ihmetyksen aihe oli, kun tämä ko. serkku käytti kesälomansa matematiikan lisätehtävien parissa - vapaaehtoisesti.

11. Metsä.
Metsä on minulle koti. Asuin 4-7-vuotiaana metsän keskellä, ainoana naapurinani vanha Ida-mummeli. Muurahaiset ja mustikkamummot olivat ystäviäni. Minulla oli myös salaisessa paikassa ikioma koivu, jonka juurella söin usein omenaa ja itkeskelin.

12. Ukkonen.
Ukkosenilmalla mentiin heti pöydän alle ja alettiin leikkiä sotasta.

Näin kerran pallosalaman. Se liikuskeli sähkölankaa pitkin. Vaikka saman näköhavainnon teki koko meidän porukkamme (3-6 lasta), kukaan ei uskonut meitä.

13. Hiukset.
Äiti aina päivitteli takkuista tukkaani. Joskus takkuja jouduttiin leikkaamaan hiuksistani. Olin resupelle, luonnonlapsi ja menninkäinen ainakin tukkani puolesta. Oli kivaa, kun hiuksiin tarttui pihkaa.

Minulla oli aina koloinen otsatukka.

Lapsena minulla oli samanlainen otsatukka kuin Bruce Dickinsonilla. Kärsin siitä.


14. Sisko/veli (valitse toinen).
Tunsin kerran yhden Siskon. Hän kertoi aina yksityiskohtaisia tarinoita kaikista miehistä, joiden kanssa oli NUSSINUT. Kuuntelin noita juttuja lumoutuneena. Vasta myöhemmin tajusin hänen temmanneen juttunsa tuulesta. Olimme molemman n. ala-asteikäisiä.

15. Ikkuna.
Olen lapsena rikkonut monta ikkunaa eräästä huvilasta, jota luulimme autiotaloksi. Minulla on vieläkin paha mieli aiheuttamastani tuhosta.

16. Kalenteri.
Täti teki serkuille joka vuosi hienon joulukalenterin ihan itse. Siinä oli tunnelmallinen kuva ja paljon kimalletta. Olin kateellinen.

17. Puuro.
Ennen teimme suklaapuuroa lällystä ja lumesta (lumi oli sokeria). Yritimme saada pienempiä syömään sitä.

En muista onnistuimmeko.

18. Nenäliina
Kun olin pieni, meillä käytettiin kangasnenäliinoja. Kun minulla oli kova nuha, äiti leikkasi uusia nenäliinoja harsosta. Erään kerran naapurin Ida-mummo oli ollut meillä kylässä nuhani aikaan. Hänen lähdettyään etsiskelin vähän käytettyä nenäliinaani. Se oli kadonnut kuin maan nielemänä. Vilkaisin pihalle ja näin Ida-mummon köpöttelevän omaa kotiaan kohti nenäliinani takapuoleensa liimaantuneena.


Toivon kaikkien tarttuvan molempiin haasteisiin. Jaa

11 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Kameraveneessä on lapsuusmuistoja...

Elina kirjoitti...

Ihania mummomuistoja. Lapset hukkuvat... :D Minun mummo sanoi, että jos pidättää pissaa kauan, se nousee päähän! Voit uskoa, että ramppasin vessassa :D

Allyalias kirjoitti...

Mari, kivoja muistoja olivatkin!

Elina, nuo mummot näköjään osaavat! Olisikin aika luonnoton ja kamala juttu, jos pissa nousisi päähän. Siinä voisi olla hengenlähtökin lähellä :)

Paju kirjoitti...

Mulla meni suu ihanasti muikistukseen kun tätä luin ja kuvaa katselin. Voi että on kiva lapsenikäinenkin Ally ;)

Koivun alla omenaa syövälle pienelle tytölle terveisiä!

katriina kirjoitti...

Kivoja lapsuusmuistoja! Sanat 'hupattaa' ja 'lälly' nostivat mieleen paljon omiakin.

Little Sister Araneida kirjoitti...

Kiva meemi. Tartun. Kahdeksalla raajalla.

Allyalias kirjoitti...

Paju, minäpä lähetän terveisesi eteenpäin. Tuolla jossain aikuisen Allyn sisällä se omenanpureskelijakin luuraa ja tulee varmaan ikionnelliseksi, kun joku hänet tällä tavalla huomaa ja terveisiä lähettää.

Katriina, minusta etenkin sana "lälly" on kuin aikakone suoraan lapsuuteen. En voi olla hihkaisematta silloin harvoin, kun joku sanaa käyttää.

Araneida, hieno homma! Takerru ihmeessä!

Kutuharju kirjoitti...

Voi kuinka mukaansatempaavasti kerrottu! Olit saanut mukaan sen olennaisen, hauskan tai liikuttavan. Piti käydä katsomassa googlesta millainen se Bruce Dickinsonin otsatukka on, ja ihan hienoltahan se netissä näyttää. Olisitpa nähnyt mun :(
Joulupatakeräyksessä ei näkynyt olevan kaikkia nettipankkeja mukana, pöh.

Hansu kirjoitti...

Ensimmäinen haaste otettu vastaan. Pieni osa veronpalautuksista jaetaan muillekin :) Hyväntekeväisyysjuttuihin olen lähtenyt yleensä vähän nihkeästi, koska summat ovat yleensä niin isoja. Verkkopankilla tämä osallistuminen oli helppoa!

Allyalias kirjoitti...

Kutuharju, on tavallaan kiva kuulla, että on muitakin tukkiinsa tyytymättömiä.

Pitäisi kyllä saada kaikki pankin mukaan tähän juttuun.

Hansu, hienoa kun osallistuit. Saat jollekin hyvän mielen :)

Hallatar kirjoitti...

Ne geenit siirtyvät lapsille.
Jopa muikisteluina. ;D