Kesä on kasvun aikaa

Nooran silmät kyyneltyivät, kun hän katsoi mustelmaisia kasvojaan peilistä. Lomaa oli kulunut jo viikko, ja hän oli vielä tällainen. Sälekaihdinten takana aurinko paistoi niin kirkkaasti, että se toi melkein väkisellä helteen huoneeseen, vaikka ilmastointilaitteet tekivät parhaansa pitääkseen kesän ikkunan takana. Kukaan täällä ei kaivannut muistutusta auringosta.

Hän laski päiviä mielessään. Kolme viikkoa työn alkuun. Parisenkymmentä päivää. Saattoivatko kasvot palautua siinä ajassa? Entä mitä Onni teki tällä hetkellä? Miestä ei ollut näkynyt koko aamuna. Luultavasti tämä kulki jo Tallinnan letkeitä katuja pää pyörien. Ja varmaankin niissä kireissä shortseissa, jotka eivät olleet ennenkään jättäneet mitään arvailun varaan. Malttaisiko Onni olla kokeilematta kaikkia niitä iloja, joita kadut olivat pullollaan?

Noora pudisti päätään. Sideharso kutitti poskia. Hän toivoi Onnin pudottavan koko vaivalla hankitun, vielä aran ja punoittavan komeutensa katukivetykselle, jos mies menisi uittamaan kikkeliään väärässä paikassa sinä aikana, kun Noora virui huoneessaan. Oli tyypillistä, että kaiken piti olla miehille niin helppoa. Ihan pieni nips ja millinpieni naps ja itsetuntoon hujahti muutama lisäsentti.

Hän sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään ensimmäisen työpäivänsä loman jälkeen. Kaikki kehuisivat hänen nuorentuneen kymmenen vuotta. He sanoisivat hänen hoikistuneenkin. Hän vain hymyilisi ja kertoisi kylpyläelämän tehneen ihmeitä. Siis siinä tapauksessa, että mustelmat olisivat parantuneet. Jos eivät, hänen täytyisi kai antaa ymmärtää Onnin käyneen käsiksi.

Onnista puolestaan huokuisi ihan uusi maailmanmies, vaikka yhtään ryppyä ei ollut siloitettu. Mies tietäisi itse mielessään, että nakki olikin nyt tatti ja pikkuveli oli hujahtanut hetkessä terminaattoriksi. Onni niittäisi naisia kuin viljaa uudella viikatteellaan. Silti Noora olisi miehen silmissä ikuisesti se sama kurttukaulahelttaleukasilmäpussi, kuin ennenkin.

Mutta ehkäpä Noorankin itsetunto vahvistuisi kun hän vapauttaisi omat "pikkuisensa" pomon silmille. Hänen uutuuttaan pinkeät, rakkaat megadaisarinsa. Oikeat maailmanluokan silikonikannut, jotka eivät olleet sattuneet paikalle, kun fysiikan lait keksittiin. Kyllä pomon silmät kääntyisivät vihdoinkin Alatalon Sirkun persvaosta aivan uusiin korkeuksiin. Ajatus sai varovaisen hymyn leviämään Nooran aristaville kasvoille. Hän toivoi vain, että lääkäri oli tajunnut laittaa hänen nänninsä edes suurin piirtein symmetrisesti.



Tarinamaanantain aiheena on kesäloma Jaa