Niittyperän tarinoita: Topi
Hilpe roikutti palavaa sätkää suupielessään ja painoi kämppänsä oven kiinni. Välillä tupakan päästä irtosi tulisia kipunoita, jotka leijailivat hetken ilmassa, elävinä kuin hyttyset. Hilpe veti toppatakkia tiukemmin ympärilleen. Käytävä oli aina kylmä. Lattialle oli ilmestynyt yön aikana sahanpurua ja olutpullon sirpaleita, joita joku oli yrittänyt potkia syrjään kulkuväylältä.
Hilpe toivoi, että Pikkaraisen ukolla olisi vielä jotain jäljellä perjantain viinalastista. Häntä harmitti ajatus, että joutuisi istumaan koko aamun ukon jorinoita kuunnellen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Hilpeä harmitti, että oli mennyt pistämään Rösölle viimeisen kakskymppisensä ja kirosi jälleen kerran sitä, kuinka höveliksi heittäytyi ottaneena. Rösö osasi kyllä käyttää tilaisuuden hyväksi.
Tuulikaapin lattialla oli valtava verilammikko. Seinät olivat veressä, ovenkahva oli veressä. Ulko-oven lasissa oli sekalaisia verisiä kädenjälkiä. Hilpen joutui astumaan tahmaiseen lammikkoon päästäkseen ovelle. Kumisaappaan sahalaitakuvion jättämästä jäljestä loisti vaalea lattia.
Rösö odotti oven ulkopuolella ja kääri sätkää paksut sormet kömpelöinä täristen. Rösö oli aina siellä, missä haisi pieninkään skandaalinkäry.
- Mitä tuossa on tapahtunut? Hilpe kysyi.
- Topi meni. Leksa ja Pikkarainen sen löysivät. Sanovat, että olisi itse tolskannut kännipäissään ja lyönyt ohimonsa patteriin. Paskat, sanon minä! Leksa sen teki, se mulkku! Tai Pikkaraisen ukko.
- Ikävä kuulla. Topi oli harvinaisen reilu tyyppi, Hilpe sanoi.
- Joo. Aivan liian hyvä ihminen tähän maailmaan. Se jätkä ei tule koskaan unohtumaan meikäläisen mielestä, Rösö sanoi ja pisti sätkän palamaan.
- Onko sun sossurahat jo tulleet? Olis tarvetta sille kakskymppiselle.
- Mille kakskymppiselle?
- Sille, jonka mä pistin sulle perjantaina.
- Mä mitään ole ottanut. Sä sekoilet taas. Vanha juoppo akka, Rösö sanoi ja katsoi pahasti.
Hilpe lähti Pikkaraisen ukolle sanomatta enää sanaakaan Rösölle. Hän kyllä ottaisi rahansa, vaikka varastaisi, jos ei muuta. Ja Topikin oli nyt mennyt. Hilpe tiesi, että Pikkaraisen ukko tarjoaisi varmasti ryypyn vanhan ystävän muistolle.
Tarinamaanantai
Jaa
18 kommenttia:
Hieno tarina. Itsellä piirtyi mieleen semmoinen sänkipeltoje keskellä oleva rintamamies talojen keskittymä. Laakean peltoaukean keskellä. Alku kevät, lumet jo melkein sulanu mutta pikku pakkanen tullu ja jäädyttäny kaiken...Ilokseen näitä tarinoita lukee.
Hieno episodi! Oikein onnistunut. Tunnelma löytyy heti alussa.
Joko olet miettinyt novellikokoelmaa?
Ihan hyviä mielleyhtymiä... Tällä paikalla on toki ihan todellinen vastineensa... Ehkäpä tiedät mitä paikkaa tarkoitan?
Oh-show-tah hoi-ne-ne, kiitokset kehuista. Mitäpä sitä turhaan miettimään kokoelmia kun on tämä blogoelma :)
Kovasti tuntuu näin malmilaiselle tutulta tuo tarina ,D Ikäänkuin olisin nähnyt tahi jopa ollut mukana... eh tuota, siis, niin!
Voi Polgara sun kanssas! Ihan sun intimiteettisuojasi takia muutin Polgaran nimen hilpeäksi Hilpeksi. Ja sitten menit itse antamaan itsesi ilmi...
Niinkuin sarjakuvaa katselisi, voin kuvitella tämän tapahtuvan kuva kuvalta ja sivu sivulta, niin elävästi tarinan kerronta kulkee ja saa ajatuksen piirtämään. ;)
Tarinalle löytyykin todellinen paikkakin, melkein kaikkine löytöineen.. Sääli vain! :(
Mutta nimineen kaikkineen oikein tempaava tarina.. :D
Hienoa! Monia Toivo-nimisiä miehiä kutsutaan Topiksi.
Tuli mieleen Nivala ja mitä täällä tapahtuu satunnaisesti. Melkoisessa pitäjässä asun, Nivala oli viime vuonna kolmanneksi väkivaltaisin pitäjä Keski-POhjanmaalla.
Sulfidi, ehkäpä tuosta tulisi hieno sarjakuva. Hahmoista voisi tehdä eläimiä, vaikka "kannusteja", jotta vaikuttaisivat sympaattisemmilta :)
Hansu, mahtaapi olla jokaisen pikkukylän ja suuremmankin kaupungin tapahtumia tuollaiset. Harmi juttu...
Hyvä, joskin vähän dramatisoitu ja kiilotettu "suurelle yleisölle". Niin kait pitääki.
Sahanmuhia rappukäytävässä?
Hilpe, Rösö ja Pikkarainen :D nimien aatelia! Koko juttu pilkettä alusta loppuun. Kiitos!
Offset, niinhän sitä luulee, että dramatisoitu....
Sivuaskel, nimet ovat joskus vaikea juttu. Mutta Hilpe on minun mielestäni oikein hilpsakka nimi.
Tarkoitin sitä että mielessäni alkoi pyörimään ikäänkuin vanhan ajan kaitafilmirulla.. Luvun edistyessä mieleeni piirtyi aina uusi kuva kuvalta ja mikä hassuinta ne oli mustavalkoisia.. :¤
Tuli olo että jäin sumuiseksi..
Sulfi, ymmärrän, mielikuvituksen mustavalkoista filmiä kelailet. Sumu on joskus hyvä :)
Ihan valmista tekstiä! Siitä vaan tarinaa lihottamaan ja laajentamaan!
On se dramatisoitu. Todellisuudessa ei ole noin paljoa järjestelmällisyyttä, logiikkaa ja selkeyttä.
Kuvittelisin että verijäljetkin olisi hävitetty, ainakin siihen mennessä kun tää porukka noin pitkälle ehtii.
Olen asunut tuolla parikymmentä vuotta. :)
Leonoora, pitää katsoa tapahtuuko Niittyperän porukalle vielä jotain. Tai ainahan siellä tapahtuu. Eri asia on, kerrotaanko siitä täällä.
Offset, mitäpä sitä sitten vanhan asukin kanssa väittelemään :)
Todenperäisyys on jo esillepantu muiden kommentoijien toimesta. Minun tehtäväkseni jää vain kiittely, tämä tarina ansaitsi tulla kuulluksi.
Salka, kiitokset kiittelyistäsi :)
Lähetä kommentti