perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

Pakinaperjantain aihe on elastisen kulmikas ympyrä

Koulutuksen saanut

- Hei, tuu katsomaan! Täällä on heti ensimmäisenä sen aivan ihanan Emma Junkan työ. Mä olen ihan hulluna sen muotokieleen.

- Missä?

- Kato. Tässä. Näillä ei oo koskaan mitään nimeä. Musta se on hyvä, sillä nimi rajoittaa aina tulkintaa. Katsopa, miten Junkka osaa yhdistää kankaan kepeän, lähes keimailevan materiaalin kylmään metalliin. Jokainen hitsaussauma, pultti, puhuu omaa kieltään. Tästä tulee mieleen melkein linnunrata; jokainen pultti on yksinäinen planeetta avaruuden kiertoradalla. Tai jopa yksinäinen ihminen muiden ulottumattomissa.

- Kuule... tota...

- Yritä nyt jaksaa kuunnella edes vähän. Mä olen sentään koulutuksen saanut taiteen tuntija. Sä voisit oppia jotain. Katsos, tää kangas, mitä se on käyttänyt, on aivan ihana sinooperi! Minusta se symboloi tässä elämän voimaa, tulta joka kumpuaa sekä ihmisen sisästä, että kosmisesta avaruudesta. Tämä on tosi rohkea teos, voisi jopa sanoa kumouksellinen. Tästä tullaan puhumaan ihan varmasti vielä vuosikymmenten kuluttua. Näetkö nuo elastisen kulmikkaat ympyrät, jotka toistavat teoksen linjaa. Ne nostavat koko jutun toiseen potenssiin, arkipäiväistävät ylevän muodon. Ihan niin kuin joutsen esiliina päällään. Tajuatko?!! Hehheh...

- Ihan oikeasti...

- Hei, kyllä mä tiedän, että tässä on paljon painavaa asiaa, mutta...

- Kuuntele nyt, ihan tosi. Ihmisetkin jo katsovat. Ei tuo ole mikään taideteos vaan lastenrattaat.

- Ne voivat näyttää lastenrattailta, mutta kun ne ovat täällä taidemuseossa, ne ovat ihan toisessa kontekstissa, symboloimassa jotain, ymmärrätkö?

- Nämä ovat asiakkaille tarkoitetut rattaat. Väistä nyt, tuo perhe on odottanut vaikka kuinka pitkään, että pääsee ottamaan rattaat käyttöönsä.

- Krhm... tota... onkohan täällä vielä se kahvio?

- Mennään katsomaan.

- Joo. Jotenkin alkoi tehdä mieli kahvia. Oletko muuten huomannut, miten nykyajan käyttöesineet ovat ammentaneet nykytaiteesta? Korkea- ja matalakulttuurin, taiteen ja arkiesineiden rajat alkavat häilyä ja katoavat kohta kokonaan. Uskomatonta, kuinka tavallisesta arkipäivän esineistä voi ammentaa muotoja ja ideoita. Ei tietenkään kuka tahansa. Sanon tämän ihan koulutettuna taiteen tuntijana...


Pakinaperjantai
Jaa

30 kommenttia:

weetzie kirjoitti...

Haha, kuulostaa ihan minulta! Mahtavaa! Olenhan sentään Taiteellisen Koulutuksen saanut ja silleen.

Onneksi koulukavereitakaan ei hävetä kuin vähän kun minä jaksan Ateneumissakin hihkua jatkuvasti "Tosta sais hyvän sketsin!"

Jussi kirjoitti...

Oletko koskaan ajatellut tarjota näitä pakinoitasi vaikka Kalevalle tai Suomen kuvalehdelle. Jukka Ukkola alias Aleksis K on jo vanha mies ja tarvitsee kohta seuraajan.

Leelia kirjoitti...

Kiva tarina!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuohon ei tietenkään pysty ihan kuka tahansa. Sanon tämän nyt liki koulutettuna taiteen tuntijana...

allyalias kirjoitti...

Weetzie, tuttua on minullekin, vanhana taidehistorian opiskelijana. Enhän MINÄ nyt tietenkään ole tuollainen, vaan kaikki muut...

Jussi, muuten vois, mutta ajattelin kerralla hypätä suoraan suuruudenhulluuteen ja odottelen tässä, että Kaleva ja Suomen kuvalehti alkavat tarjota juttuja blogilleni ;)

Leelia, kiitti!

Oh-show-tah hoi-ne-ne, Kiitos... tai sinä julkea mies! Kuinka kehtaat?

Olli kirjoitti...

Hee he hee he hee he hee.. virnutivirnuti..

Loistava pakina! Mullakin olis pari sanaa sanottavana taiteesta, mutta antaa nyt olla, kun sää jo sanoit..

Voihan ssittävä taide.. ja mitä se on sitten se esittämätön taide?

pastillinjauhaja kirjoitti...

Hieno, ja tottahan se oli, tuosta "taideteoksesta" puhutaan pitkään. HA! Tuli mieleen juustokuoriainen! Oli aivan käsittämättömän nolo!

SusuPetal kirjoitti...

Ekspressiivisyydessään fabelin kaltainen absurdihko teksti, väri kepeä, jälkimaku hupakkomainen ja hilpeä.

allyalias kirjoitti...

Olli, eihän minulla toki ole pahaa sanottavaa taiteesta itsestään, vaan enemmänkin niistä mukasivistyneistä luennoijista joihin silloin tällöin törmää/joskus itsekin on :)

Pastillinjauhaja, varmaan se nolous oli enemmän omassa päässä. Entä neliöharppi sitten???

En tiedä miksi, Susu, mutta minulla alkoi kommenttisi luettuani tehdä mieli vetää perseet... ei kun tietty maistella hillitysti jotain hyvää viiniä...

HeidiR kirjoitti...

Taide ja taiteentuntijat! Pöh...

Taide synnyttää tunteita ja tuntuu sykähdyttävänä sydämessä.

Tekotaiteellisuutta ja tekotaidekriitikkoja?

Muikku kirjoitti...

Hyvä tarina - taas! Vaan on se kuule hyvä, että on noita Asiantuntijoita. Tiedetään sitten paremmin me muutkin kaikesta kaikki olennainen.

PS: Perseet olis toinaan paikallaan..

helanes kirjoitti...

Kuluneestakin aiheesta voi taitavissa käsissä syntyä uutta elastisuutta.

Polgara kirjoitti...

Eheeh... muistan Kiasman avajaisten maito-tilateoksen, johon piti vaihtaa maito kerran vrk:ssa museon kiinnioloaikaan ja sen piti olla kevytmaitoa, ehdottomasti. Kaikki taiteen puolesta, jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

allyalias kirjoitti...

Heidir, pöhpä hyvinkin. Toisaalta olisihan se kiva juttu, jos osaisi nähdä taiteen lastenrattaissakin.

Muikku, aivan! Eipä tarvitse itse rassata pikkuisia taiteellisia aivosoluja. Perseet... AAAH!!!

Helanes, tai sitten ei :)

Polgara, ymmärrän kyllä tuon, miksi se on haluttu vaihtaa... Ja toivottavasti maito oli myös laktoositonta, ettei sitten joku pääse haastamaan oikeuteen pieruvaivoistaan :)

Elegia kirjoitti...

Kaikki muuttuu taiteeksi _oikeassa_ ympäristössä... On ihan eri asia pissata Kiasmataan kuin omaan pönttöön ;D

Ihanaa, Ally!

Helena kirjoitti...

Voi luoja sun kanssas. Jos eksyn joskus Ouluun, seison ovesi takana pyytämässä nimmaria. Meidän huumorintaju kohtaa liikaakin - minä en vain osaa kirjoittaa noin hienosti!

nimim. Fani - joka mieluummin näkisi tämän metrolehden kolumnissa kuin ne kuivat kannanotot, joita joudun aamuisin työmatkalla lukemaan.

Hansu kirjoitti...

Hehee, joskus taitavat taideasiantuntijatkin erehtyä... Täytyyhän koulutuksen saaneen henkilön tunnistaa aito taideteos!

allyalias kirjoitti...

Elegia, olet aivan oikeassa. Kai tuolla periaatteella kaikki muuttuu luonnossakin taiteeksi, sillä on eri asia pissata pusikkoon kuin pönttöön. Luontohan onkin luojan suuri taideteos, vai miten se menikään?

Helena, nimmaria et kyllä tältä ovelta saa, mutta kahvit voin toki tarjota :)

Hansu, hävettää vaan sen perheen puolesta joka lähti kuskaamaan muksuaan tuolla taideteoksella :)

Almamaria kirjoitti...

Joutsen esiliina päällään! *iihhiihhii*

Offset kirjoitti...

Minä mieluusti kommentoisin jotakin mutta mitä tähän nyt vois sanoa?

Jos valitsisin eriskummallisesti viisastelun ja sanoisin että kyllä ne vaunutkin on joku suunnitellut. Kenen lie kädenjälkiä mut joku se on päättänyt millä säteellä putki taivutetaan jotta sillä jotakin tekis ja olisi vielä nätti. Mietihän, kaksikymentä ihmistä huoneessa, lastenvaunun kuvia hahmoteltuna paperilla. Jollakin on laakerien kustannuslaskelmat, joku huolehtii muotiväreistä, jollakulla on visio muodoista, toisella näkemys myyvästä tyylistä ja on hänkin jolla on kahdentoistavuoden kokemus niittiliitoksista.
:)

allyalias kirjoitti...

Almamaria, sullahan taitaa olla sama huumori tämän taiteentuntijan kanssa... et kai vain ole yksi heistä/meistä?

Offset, onpa eriskummallista että päädyit juuri viisasteluun ;) Tarinani tarkoitus ei ollut toki väheksyä lastenrattaiden tai minkään muunkaan laitteen tai esineen, joka on suunniteltu käyttöön (ei taiteeksi) suunnittelijoita tai heidän esteettistä silmäänsä.

Offset kirjoitti...

Eriskummalista, niinpä vain. :)

Sulfidi kirjoitti...

Kuulostaa jotensakin intohimoiselta taiteen tuntijalta.. :)

Vaahtosuupielissä silmät palaen ja pää kolmantena jalkana nelistäen seuraavalle "taideteokselle"... :)

Itsehän en tunne yhtään.

Alastalo kirjoitti...

Noinhan se melkein menee kun nykytaiteeseen tutustuu. Mikä vain voi olla taidetta. Loistava pakina.

Kaksikertaa olen käynyt kiasmassa ja kolmatta tuskin tulee. Jo pelkkä rakennus saa pään kipeäksi. ;)

allyalias kirjoitti...

Sulfidi, on kivaa jos maailmasta löytyy asioita, joihin suhtautua intohimoisesti!

Alastalo, minä olen nykytaiteen ystävä, enkä halua mollata sitä ollenkaan (tietty ylilyöntejäkin sattuu, niin kuin kaikessa muussakin).

Sulfidi kirjoitti...

Kyllä, mutta joskus se voi myös olla noloakin korskua pitkin käytäviä kuola suupielistä valuen..

Tulee mieleen Jouko Turkan "laatu-elokuvat"..

Olen suuri fani.. JA PAH!!!

allyalias kirjoitti...

Sulfi, voihan se toki olla aika noloakin joskus. Mutta ei sitä silloin ajattele, kun nousee suureen kiihkoon. Ja ehkä parempi niin :)

Liisa kirjoitti...

Kaikki näkyy jo sanotun. Minä linkitin.

Salka kirjoitti...

Yhdyn edellisiin, olen vaikuttunut! Erittäin hyvä pakina!!

allyalias kirjoitti...

Kiitokset linkityksestä, Liisa.

Ja kiitos sinulle Salka kilteistä sanoistasi.