torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Runotorstain aiheena on mikrokosmos

Hei, tyttö! Hei!

Mä tunsin sut heti, solutasolla tunsin, jollain solutasolla.
Hei, älä kävele pois! Kato me ollaan samaa materiaa, solua ja atomia, me kierrytään toisiimme jossain siellä, missä avaruus kaareutuu.

Älä naura kuule! Mä tiedän nämä hommat, oon lukenut enemmän kuin uskotkaan.
Lähde yhden mun kaverin kämpille, korkeintaan sata metriä keskustasta.
Korkeintaan sata metriä.

Me ollaan jo synnytty samasta energiasta ja hengitetty toisiamme
kaiken alusta lähtien.
Eikö olisi jo sama? Eikö nyt vihdoin olisi jo sama?
On mulla kumeja, jos sinä sitä mietit.

Kato, ei sillä ole mitään väliä! Me ollaan vain kasa uskomattomia mikrokosmoksia. Mieti! Mikä sattuma!

Hei, tuu ees tähän penkille viideksi minuutiksi istumaan.
Saat ottaa niin monet hörpyt kuin haluat.
Hei kamoon, mä tunsin sut heti kun näin sut. Solutasolla.
Etkö tuu?

Pihtarihuora!



Runotorstai Jaa

24 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Siis ei tullut vaikka kundi ties kaiken mikrokosmoksesta, väylänkin, mistä sinne mennään.

Tuima kirjoitti...

Uudenlainen vonkausyritys.

allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne tällä kertaa ei vaan onnistunut. Ihmeellinen juttu...

Tuima, tuskin sentään ihan uusi. Luulen, että aamuyön tunteina on kaikki sanat sanottu ja kaikki puheenlahjat käytetty moneen kertaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Mikä törppö!!!!! Hyvä runo!!!

Gee kirjoitti...

Tää on hiano!

helanes kirjoitti...

Oh-show näyttää erityisesti perehtyneen näihin väyläasioihin. Meillä on muuten myös nyt väyläministerikin.

allyalias kirjoitti...

Anonyymi, eihän tuo olisi edes kovin huono yritys :)

Kiitti Gee!

Helanes, muuten väittäisin että runoni kertoo Oh-show-tah hoi-ne-nen riiureissuilta, mutta tuota viimeistä lausetta susihukkamme ei taatusti päästäisi suustaan!

Hansu kirjoitti...

Upea runo. Melkoista vertauskuvaa. Osais joku mies puhuakin nuin vois harkita keskustelua. yleensä ne tulee vaan öriseen, mitäs tyttö- tyyliin.

kukkis kirjoitti...

Hieno runo! Tykkäsin sisällön lisäksi rytmistä. Olisi minun mielestäni toiminut ilman tuota "pihtarihuoraa" - mutta siitä tietysti vasta näkee, mikä tämä kaunopuheinen kaveri on miehiään.

allyalias kirjoitti...

Hansu, kyllä ne miehet joskus äityvät heittämään kovaakin herjaa. Mutta sama niillä on mielessä, kun örisijöilläkin. Eikä siinä mitään pahaa varmaan ole... mutta itse olen enemmän tosiasiat tosiasioina-henkinen ihminen.

Kukkis, kiitti. Olen samaa mieltä. Ehkä olisi parempi ilman viimeistä kaneettia - sekä runossa, että oikeassa elämässä. Mutta toisaalta, tuollainen lopputörkeys kuuluu näihin puheisiin, kuin lokki nakkikioskin liepeille :)

HeidiR kirjoitti...

Aika limanen kaveri. Osasitpa kuvailla jätkän osuvasti.

allyalias kirjoitti...

HeidiR, oli kerran aika, jolloin minunkin perääni huudettiin puistonpenkiltä. Nykyään on toisin ja vanhuus on iskenyt, enkä jaksa enää kävellä öisiin aikoihin.

Onneksi viime kesänä vielä joku spurgu örisi rumia, kun tulin lapsen kanssa marketeilta jäätelöä syöden. Sai sentään vielä kerran tuntea olevansa nainen (yöks) ;)

SusuPetal kirjoitti...

Kaikenlaisia ameeboja sitä on...

allyalias kirjoitti...

Susupetal, aina sitä jaksaa yllättyä. Jos ei jonkun toisen ameebamaisuudesta, niin sitten omastaan.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

toi viimenen sana on niin paljastava. Kovaa vonkausta puiston penkiltä.

allyalias kirjoitti...

Pantteri, onnistaakohan niillä vonkaajilla oikeasti koskaan, vai haluavatkohan vain herättää reaktion ohikulkijassa?

Muikku kirjoitti...

Hauska runo! Tunnen tyypin!

allyalias kirjoitti...

Kiitti Muikku. Epäilemättä tunnet... Emmeköhän ole törmänneet tyyppiin jollain yhteiselläkin matkallamme...

genoveeva kirjoitti...

Heh,hieno runo. Tulee nuoruus mieleen,,,,, ei enää juuri autot pysähtele kohdalla eikä kukaan yritä tarrata takapuoleen niinku vielä 80- luvulla, jolloin tuota huorrrraaaaaaa- sanaa hoettiin joka käänteessä kun ei hyvätkään iskuyritykset tepsineeet. Sanoin aina , ettäolen tottunut itse valitsemaan seurani....sekös niitä kiukutti. ja paukun tarjoajille sanoin, että saatan mä paukun ottaa mutta ilmakses annan jos annan.... heh, taidan kirjoittaa näistä tonne blogiini. Kiitos taas innoituksesta Ally.

Sulfidi kirjoitti...

Tulee mieleen lipevät ankeriaat kyttäämässä puiston penkillä.. ÖRG!!!

On se kumma ettei onnistunut?? HÖ HÖÖ!! :D

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, kirjoitahan ihmeessä :) Tulen sitten töllistelemään. Mua ei oo niin paljon huoriteltu, kun olen aina antanut... No, ei oikeesti! Törkein oli, kun joku humalikko yritti ostaa minut 500 markalla. Ei tuntunut kivalta.

Sulfidi, ei onnistunut, vaikka oli hautonut sanojaan koko illan pubin perimmäisessä nurkassa ;)

Sulfidi kirjoitti...

Mutta tosi lähellä oli... ;D

Salka kirjoitti...

Kamalan realistinen runo! Mutta hyvä:)

allyalias kirjoitti...

Salka, noita on tullut nähtyä valitettavan paljon...