sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Melkein omakuva (matkailusta, halusta ja vähän Darwin-sedästäkin)

Kuvasta suodattui halu pois. Jäljelle jäi vain Sir Winston Churchill.

Eilisen haasteen jälkeen elämöidyin piirtelemään perheenjäseniäni ihan urakalla hienolla Paint-ohjelmallani. Se sujui jo vähemmän huterasti. Sitten kun Jussi vielä ystävällisesti kertoisi, miten hiiren kätisyys vaihdetaan... Toki informoida saa kuka vain asiasta jotain tietävä.

Minulla on mielessäni muutamia vankkoja uskon nurkkauksia, joiden pohjalle rakennan maailmankuvaani. Yksi niistä on usko eri lajien evoluutioon. Minulle ei ole loppupeleissä väliä, onko evoluutio tapahtunut kuten Darwin-setä sanoi, vai kenties pompaten, hyppelehtien, satunnaisestikin. Mutta jostain syystä uskon - asiasta juurikaan tietämättömän uskolla - että tavalla tai toisella ihminen on kehittynyt jostain ja tulee vielä kehittymään joksikin, jos maapallo meidän oleskeluamme niin pitkälle suvaitsee.

Tromssassa oli paikka, jossa oli suurissa akvaarioissa monenlaista merenelävää ja liian pienessä altaassa muutama hyljekin. Paikka oli pääsiäisenä auki, joten suoritimme vierailun vähän niin kuin tekemisen puutteessa. Siellä oli tällaisia isoja kalanmolluskoita (minulla ei ole heille nimeä, joten jos joku asiasta tietää, niin info on tervetullut), jotka tulivat katsomaan vierailijoita altaan reunalle, nostivat päänsä veden kalvon yläpuolelle ja tuijottivat ihmisiä silmiin.

On aina arveluttavaa ja joskus vähän koomistakin, kun ihmiset projisoivat omia inhimillisiä tunteitaan eläimiin. Mutta minusta noiden kalojen olemuksista kuvastui halu. Jokin pelottavan puhdas, peittelemätön halu. Luulen, että kalanmolluskat odottivat ruokkijaansa ja saattoivat tuntea jotain haluksi luokiteltavaa. Mutta minä kavahdin kauemmaksi. Ehkä jostain syvältä aivopoimujeni uumenista kala minussa kurkkasi pinnan alta ja tunnisti puhtaan halun lajitoverinsa silmissä. Jaa

19 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Vastaan nyt tähän.

Kätisyys vaihdetaan siten, että napsautat Käynnistä palkissa olevaan Ohjauspaneelia ja sieltä kuvaketta "Hiiri". Laitat ruksin kohtaan "Vaihda painikkeiden paikkaa keskenään". Siinä se on.

MUikku kirjoitti...

Että himokas kala? Se tosiaan saattaa kertoa enemmän sinusta kuin kalasta ; )

allyalias kirjoitti...

Jussi, kiitosta vaan, pitääpä heti kokeilla. Sit kun oppisi vielä käyttämään sitä vasenta kättään... En esimerkiksi osaa yhtään käyttää vasenkätisten saksia, vaan leikkaan aina vierestä.

Muikku, olen aivan samaa mieltä. Tämä kalajuttu on kertomus minusta. Halu on sellainen asia, jota on (tässä maailmassa/ihmiselle/minulle)vaikeaa ilmaista täysin peittelemättömästi. Siksi kai se pitää nähdä niinkin kaukaisessa sukulaisessa, kuin kala-parassa. Mutta minusta tuo käyttämäsi himo-sana on aivan liian seksuaalisesti sävyttynyt (vaikka kyllähän sitä tietty käytetään muutenkin kuin seksuaalimielessä) tätä kuvaamaani halua ajatellen.

Anonyymi kirjoitti...

Pelottava otus! Hieno kuva

Elegia kirjoitti...

Ei se ainakaan muikku ole, varmaan. Muikut muistaakseni näyttävät vähän toisenlaisilta.

Mutta huh, onpas se kyllä aika karmaisevan näköinen otus! Ettei tämän nyt olisi vain jokun Allyn kalajuttu? ;-) Niin, eikä se varmasti ole lahna - ei elävä eikä kuollut ;D

Vaikuttaa kiintoisalta paikalta, vaikka ahtaasti ahdetut eläimet aiheuttavat pahan mielen.

allyalias kirjoitti...

Ano, nuo olivat kyllä aika pelottavia.

Elegia, okei, nyt on muikku suljettu pois vaihtoehtojen listalta. Ja lahna myös :)

Paikka oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Siellä oli myös sellaisia outoja kaloja joiden suu oli väärässä paikassa. Tai sitten silmät...

Almamaria kirjoitti...

Ne Picasso-kalat ovat aika veikeän näköisiä :) Silmät muljahtelevat päässä ja harittavat milloin mihinkin suuntaan.

Paju kirjoitti...

Jos sillä oli lapamatoja ja se tuli pyytämään – koska tajusi sinut ystävälliseksi olennoksi –, että autat sitä ja otat madot suolistosta pois kiusaamasta.

Lapsuuteni lapamadot ovat tallella muistissani. Jotain tuttua tuossa katseessa on.

katriiina kirjoitti...

Hirveän pelottava otus, säikäytti perusteellisesti tämmöisen tädinkin. Toivottavasti tuommoinen ei kurkkaa laiturin alta Suomessa.

Elegia kirjoitti...

Se ei myöskään ole hauki, joten taas voidaan sulkea yksi eväkäs pois. Kyllä se vielä saa oikean "diagnoosin". Ahvenesta en kyllä mene takuuseen... ;D

allyalias kirjoitti...

Almamaria, minä jotenkin pelkäsin niitä hirmuisesti. En tainnut ottaa niistä edes yhtään kuvaa. Onko tuo Picasso-kala niiden virallinen nimi?

Paju, lapamadot se huolenaihe varmaan oli. Ihan varmaan muuten. En edes kysy kuinka tuttuja nuo lapamadot sinulle ovat ;)

Katriina, olisi ainakin meikäläisen onkimiset ongittu, jos tuollainen kurkkisi laiturin alta. Vaan entä jos moinen kävisi koukkuun asti? Ei auttaisi kuin pätkiä karkuun sen kun koivistaan pääsisi.

Hienoa kalatuntemusta Elegia! Minä uskallan kalakokemukseni suomaan tuntemukseen nojaten väittää, että tuo ei ole myöskään kiiski, eikä ahven. Tuskin lohikaan, vaikka en ole moista koskaan kalastanut, tiedän, ettei tuon näköinen kala voi maistua niin hyvälle. Alan uskoa kalan arvoituksen ratkeamiseen...

Almamaria kirjoitti...

Ne tappisilmät omaavat jonkun muun nimen, minä vain mielessäni ne ristin kerran Picassoiksi kun niillä oli ns. nenä poskella.

allyalias kirjoitti...

Almamaria, nimi on kuitenkin niin osuva, että melkein ehdottaisin nimenmuutosta, jos sanallani olisi mitään painoarvoa.

Jos kuvan kalalle ei löydy todellista nimeä, kehotan sinua keksimään sellaista.

genoveeva kirjoitti...

Niin mitä se halu olisi ollut? Meillä usein puhutaan halusta kun tarkoitetaan himoa. Paitsi ruuan himo. Ihan kuin karhua sanottiin otsoksi ettei sen vaan tule ja kosta. No juu. Jos se ei ole petokala, ei siinä ole lapamatoa. Uolaisen veden kaloissa ei lapamatoja ole. Muita loisia kyllä.
Jospa sillä oli nälkä, yksinkertaisesti. Ja mistä sen tietää, miten ruokkijaansa kaipaa, luultavasti tajuaa inhimililseksi olennoksi jollain vaistollaan. Tai on vain ehdollistunut siihen, että kun tommonen mölliskö on lähellä, on lähellä myös ruokaa. Klassista tai välineellistä ehdollistumsiesta, jotain semmosta. Skinnerin kalalaatikko kai oli kuuluisa juttu ;-)

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, minä luulen että noilla kaloilla oli luultavasti nälkä. Mutta minä näin jotain hyvin primääriä, kohdistumatonta halua (siis ei lainkaan seksuaalista ja myös sitä. Kaikenkattavaa). Jotenkin tunnistin sen itsessäni. Tosi freudilaista, tiedän, mutta en osaa kuvata muutenkaan tätä koomista projisointiani.

Almamaria kirjoitti...

Jaa, jos keksimään saa ryhtyä niin kuvan kalahan on ilmetty Winston Churchill (katso vaikka kuvaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Winston_Churchill). Siihen voi vaikka laittaa Sir eteen, kun kala teki sinuun säväyttävän vaikutuksen.

allyalias kirjoitti...

Hyvä keksintö :DDD Minä kiitän ja kumarran. Kala kulkekoon Sir Winston Churchillina kunnes oikea nimi löytyy... ja sen jälkeenkin!

Salka kirjoitti...

Jos se on hai kun niin pelotti sua :D

allyalias kirjoitti...

Salka, nytpä minä tiedänkin mikä virallinen nimi tuolla Sir Winston Churchillilla on. Mutta postaan tästä, kun on vähemmän kiire.