Tarinamaanantai kuva-aihe

Pappa


Otso ja Santtu antavat pyöriensä kaatua maahan niin, että lokarit räsähtävät ja juoksevat heti papan porstuaan. Räsymatto pölläyttää ilmoille paksun, maanhajuisen pölyn. Pirtti on autio, pöydässä on pakka näkkileipää ja rasiallinen pinnasta kellertynyttä margariinia. Edes kello ei raksuta.
- Se on ehtiny mennä jo eeltä, Santtu sanoo.
Pojat säntäävät pihalle niin vaudilla, että ovikin pamahtaa ikävästi rävölleen. He juoksevat rantaa kohti peräkanaa, kumisaappaat äänekkäästi lonksuen. Otso alkaa pienempänä jäädä Santun jälkeen ja hänen kasvonsa kurtistuvat, kun hän ponnistelee pysyäkseen perässä. Vielä pari vuotta sitten olisi alkanut itkettää, mutta ei enää. Sellaista on olla iso poika.

Pappa ei ole vajassa, eikä laiturilla lastaamassa tavaroita veneeseen. Soutuvene puuttuu omalta paikaltaan moottoriveneen vierestä.
- Ei se olis lähteny ilman meitä, Santtu sanoo.
Vedessä kelluu jotain. Otso poimii maasta kepakon ja kalastaa aikansa kuluksi sen jonkun laiturille.
- Kato, tää on papan hanska, Otso sanoo.
Mutta Santtu ei katso, eikä vastaa, katsoo vaan kauemmas rannan viertä hiljaisena. Otso katsoo samaan suuntaan ja huomaa lähellä rantaa veneen, joka on vettä täynnä, melkein upoksissa. Pojat lähtevät taas juoksemaan. Tällä kertaa Otso ei kuule heidän kumisaappaidensa lonksetta. Tällä kertaa hän ei halua pysyä isoveljen vauhdissa.

Santtu juoksee suoraan veteen, eikä välitä vaikka housut kastuvat ja kumisaappaat hörppivät vettä.
- Voi saatanan saatana, Santtu huutaa.
Otso ei ole ennen kuullut Santun kiroilevan.
Vene on raskas, eikä se halua tulla rantaan, vaikka Santtu vetää voimiensa takaa. Otso seisoo rantaheinikossa ja yrittää katsoa veden levottoman pinnan läpi pohjaan saakka. Hän ajattelee pappaa nukkumassa jossain veden alla silmät kiinni ja käsi poskella. Väkisinkin alkaa surettaa.

- Kattokaapa millaisia matosia minä perkasin tuolta naapurin kukkamaasta, papan ääni sanoo heidän takaansa.
Otso kääntyy katsomaan. Pappa onkin siinä, eikä veden alla nukkumassa. Santtu kahlaa rantaan.
- Vai te ootte tehny ootellessa löyön, oikeen vanhan venneenhylyn. Antakaas, kun minä käyn hinnaamassa sen rantaan, pappa sanoo ja kahlaa veteen venettä vetämään.
- Pittääki tännään mennä tuolla moottorisella, ku naapuri otti soutuvenneen lainaksi. Että saapi tyttären lapset souvella. Mennäänki tuosta järven yli jokisuulle saakka, pappa jatkaa.

Santtu kaatelee vettä saappaistaan ja itkee hiljaa. Otsokin itkee, vaikka on jo iso poika.


Tarinamaanantai Jaa