Muistatteko tämän ystäväisen parin postauksen takaa? Almamaria risti otuksen osuvasti Sir Winston Churchilliksi. Minua jäi kuitenkin uteloittamaan tämän karun näköisen kalan oikea nimi ja niinpä kirjoitin lyhyen sähköpostin siihen norjalaiseen meriakvaarioon josta nämä kuvat ovat. Vastaus tuli puolessa tunnissa. Kala on merikissa, joka on ilmeisesti syötynä huomattavasti paremman makuinen, kuin kuvasta voisi päätellä.
Vastauksessa kerrottiin että heillä on myös toisennäköisiä merikissoja ja eiköhän vaan arkistoiden kätköistä löytynyt yksi suhteellisen epäonnistunut räppäys täplikkäästä lajitoverista.
Jos minulta kysytään, Sir Winston Churchill on paljon parempi nimi! Jaa
10 kommenttia:
Joo-o en itse ottaisi tuollaista "kissaa"...
Sen verran outo, mutta jos tuo on se mitä luulen, se osaa sähistä.
Vaikka eihän lemmikkiäkään kannata ulkonäön perusteella hommata vaan luonteen. Mietipä, Varsuli, mikä edistysaskel olisi kissalle, jos se oppisi uiskentelemaan maailman merissä. Saalista olisi vaikka muille jakaa :)
Usein rumannäköiset elukat maistuvat hyvältä. Esimerkiksi lammas on tyhmännäköinen märehtijä ja itse asiassa tosiasiassakin aika pöljä. Siitä huolimatta se hyvin laitettuna maistuu hyvältä.
Merimisun nimi voitaisiin kyllä vaihtaa Winston Churchilliksi - kyllähän tuo lahna nyt enemmän siltä (winston) näyttää kuin kissalta!
Mutta että vastasivat noin nopeasti, uskomatonta! Kirjoititko norjaksi vai toisella kotimaisella (englanti)? ;)
Nopea vastaus kiihottaa mieltäni etenkin nyt, kun itse odottelen jo toista viikkoa vastausta erääseen kysymykseeni, jonka laitoin erään sivuston palautelootan kautta. Saan varmaan odotella vielä ensi vuonnakin sitä, mur!
Jussi, ihminen se vasta rumannäköinen elukka onkin, mutta mitenhän on lie maun laita?
Ne yhdet lihavat toukatkin on tosi äklöjä, mutta herkkua joillekin...
Elegia, pitäisköhän laittaa noottia sinne Norjaan, että ajaisivat asiantuntijoina tätä nimenvaihdosta.
Norjaahan minä en puhu ollenkaan, joten englantiin oli tyytyminen. Mutta oletin oikein että englannintaitoista porukkaa on postin toisessakin päässä.
Oli tosiaan ihmeellistä saada vastaus noin nopeasti. Tuli tosi hyvä mieli :)
Kissakalaa olen syönyt ja se oli herkullista. Mustekalarenkaitakin syön, mutta jotenkin kuvottaa ajatus, että ne ovat mustekalan tyhjennetystä mahalaukusta leikattuja renkaita... Blääh.
Komea otus tuossa sun kuvassa.
Tutustuin merikissaan tovereineen tuon laittamasi linkin kautta ja tiedän nyt, mistä näen seuraavan kerran painajaisia: uin kotoisassa lammessa, vesi on ihanaisen lämmintä ja aurinko paistaa. Yhtäkkiä tunnen kuinka jokin katselee minua (halu silmissään), vilkaisen taakseni ja täplämerikissa tuijottaa minua, aukaisee torahampaisen kitansa ja ROUSKIS! Sir Winston Churchillinä se ei tunnu yhtä pelottavalta.
Ja norjalaiset! Mukavia ja auttavaisia positiivareita!
Sivuaskel, minuakin vähän öllöttää nuo mustekalarenkaat, kun asiaa ajattelen, mutta Espanjassa ne oli valmistettu niin herkullisiksi, ettei koko ajatus tullut kertaakaan mieleeni :)
Almamaria, entäpä jos Sir Winston Churchill on sittenkin liian kesy nimi? Nuo otukset olivat sellaisia, että niistä kuuluukin nähdä painajaisia... Mutta kyllä ne näyttivät enemmän Winston-paralta, kuin kissalta :)
Andeille pakkolaskun tehneen argentiinalainen rugby-joukkueen hengissä säilyneet joutuivat syömään onnettomuudessa kuolleita joukkuetovereitaan. Heidän mukaan ihmisen liha muistutti härän lihaa. Hyväksi he eivät sitä uskaltaneet väittää, mutta toisaalta heillä ei ollut uuneja eikä mausteita.
Olen kuullut jonkun luonnehtineen ihmisen lihaa myös kanan makuiseksi. Mutta joka tapauksessa, aika kaukonäköinen veto noilta miehiltä, etteivät yltyneet aivan ylistämään ihmisen herkullista makua.
Lähetä kommentti