Tosi tylsää maata retkulana paikallaan, vaikka on odottanut rauhaa ja lepoa yli kaksi vuotta.
Mies kysyi tyttäreltä lempeällä äänellä "Kuka on isin takkutukka?"
Tyttö osoitti heti minua :)
Oli vähällä, etten olisi alkanut tylsistymiseni huipentumaksi lukea K-raudan katalogia, joten päätin antaa riippuvuudelleni periksi ja tulla hetkeksi koneelle istumaan.
Ajattelen välillä taannoista ilmalentoani, joka päätyi siihen kuuluisaan portaan reunaan. Tulee tosi ilkeä olo sitä ajatellessa. Nyt makaan kotona, kipeänä ja tylsistyneenä, mutta kunnossa. Asiat voisivat olla koko lailla toisinkin. Joskus sitä vain aistii kaiken hetkellisyyden ja sattumanvaraisuuden. Se tuntuu kylmänä henkäyksenä niskassa. Ja samalla se on kiitollisuutta. Että saa olla juuri siinä, omassa elämässään, sellaisena kuin on. Että saa tuntea kipua ja tylsyyttä ja heilutella vielä varpaitakin. Että saa odotella Muikun kanssa suoritettavaa Tallinnanreissua ja pähkäillä valuutta-asioita.
Minulla taisi olla onni matkassa.
Jaa
18 kommenttia:
Onni oli matkassa sillä kerralla ja toivottavasti myös tulevaisuudessakin jos heität katolleen vielä.. :)
Se K-raudan katalookiki voipi joskus tuoda suurta tyydoa tylsyyteen.. " Näin puhuu sellainen josta on kiva selata mainoksia ym."
Pikaista paranemista et oot sitte reissullanne super kunnossa et jaksat ahmia kaiken kulttuurin sulateltavaksesi kotiin. :)
Voi selkää ja oi Tallinnaa! Toivottavasti on paremmassa kunnossa, olethan ottanut särkylääkettä ja käyttänyt kylmäpussia?
Kun sinä makaat retkulana ja Muikku mainostaa itseään naisen ketkulana, niin teidän Tallinnan matkasta tulee varmaan yhtä hetkulaa :)
Kiva tuo "isin takkutukka-juttu". Kävelin kerran männävuosina ulkona ja tuuli heitti tukkani takaapäin jotenkin pystyyn yläilmoihin. Vastaan tuleva pikkutyttö huudahti ihastuneena isälleen: Hui mikä pörrö! :D
Toivottelen parempaa vointia.
Sulfidi, minä olen sen verran jäykkis tyyppi (selän puolesta ihan kirjaimellisesti) että pysyn K-Raudasta ja muistakin mainoksista aika visusti erossa.
Almamaria, lääkettä ja kipugeeliä kuluu, mutta olokin alkaa tuntua paremmalle. Varmaan jo Tallinnaan mennessä olen kuin uusi.
Rita, hetkula on väistämätön tosiasia matkallamme, näin uskon. Tosin emme ole Muikelon kanssa käyneet yhdessä missään, vaikka ystävyytemme on kestänyt suurimman osan elämästämme. Toisin kuin monet suomalaiset, olemme päättäneet hankkia Tallinnasta ihan oikeita muistikuviakin ;)
Niin oli!
Onneksi olet siinä... =)
Hallatar, sanopa muuta. Ensi kerralla laskeudun portaat vähän vähemmän reteällä otteella.
On joskus hyytävää ajatella, miten pienestä kaikki on kiinni. Siis ei kannata ajatella sitä. Onneksi kävi vähemmän huonosti. Tsemppiä!
Hyvää viikkoa takkutukalle! :D Lasten suusta... :D
Retkulana makaaminen on kivaa, mutta vain jos se on vapaaehtoista.
Toivotan takkutukalle paranemisia, että jaksaa sitten hillua Tallinnassa! Otathan kuvia ja isket niitä tänne meidänkin pällisteltäviksi?!
En ole moneen vuoteen käynyt Tallinnassa ja olisi mukava verestää muistia. Ja paljasta toki kaikki julkeat yksityiskohdat matkastanne Muikun kanssa ;)
Katriina, tuollaisten asioiden liiallisella kelaamisella ei tosiaan pötkitä pitkälle. Ehkä välillä on hyvä muistaa, että mikään maailmassa ei ole itsestään selvää.
Marikki, lasten suusta tosiaan... En käy kieltämään tyttäreni ajatuksia ihan tuulesta temmatuiksikaan...
Elegia, totta kai sitten kuvataankin, mutta matkaan on sentään vielä kuukausi aikaa. Minä hököttäjä vaan olen niin innoissani, että en voi olla näin aikaisin hehkuttamatta.
Aion paljastaa kaikki Muikun toilaukset. Minähän tietenkin tulen käyttäytymään täysin moitteettomasti ;)
Niin. Loppujen lopuksi tästäkin löytyi se positiivinen puoli: ettei käynyt pahemmin.
No huh! Ja oh! Niin se on. Kyllä se säikäyttää.
Tallinnaan notkumaan ystävän kanssa -aika ihanaa. Mää meen vaan Espooseen, ihan lähelle Tallinnaa, melkeen ulkomaille...
No, ensinnäkin: minäkin odotan sitä reissua tosi kovasti! Toiseksi: minä käyttäydyn aina niin korrektisti, ettei minusta mitään epäilyttävää pysty ikuistamaan. Sinulla sen sijaan on aihetta huoleen, koska kamera se on minullakin. On myös videokamera. Sen akku on kyllä niin huono, etten saisi ehkä taltioitua muuta kuin sen, kun alat riisua vaatteitasi tanssiaksesi pöydällä (tai pöydän alla)Ehe, ehe. Pitäisi vaan tunnustaa reilusti, että me ollaan oikeasti kaksi vanhaa, tylsää pierua, jotka kiertää Tallinnan museot, käy juomassa kupin teetä ja menee nukkumaan yhdeksältä!
Pantteri, parempi ajatella positiivisesti, kuin aina vain valittaa surkeuttaan.
Hopola... Espoo, Tallinna - sama juttu näin pohjoisen ihmisen kannalta! Hauskalta kuulostaa sinunkin reissusi.
Muikku, voimmehan lavastaa itsestämme kuvamateriaalia sekoilemassa ympäri Tallinnaa. Ettei mene viimeinenkin maine. Sitten voidaan loppuaika nukkua ja kipata teetä.
Mukavaa että teillä on tulossa tuo matka, on jotain ihan erilaista kuin oma arki.
Mä tykkään ihan simona lukea/katsoa mainoksia;) Tuo K-raudan katalookkiin on selattu jo monneen kertaan! Nimim. En ole rakentaja enkä sisustaja
Salka, onneksi et ole kimpassa mun miehen kanssa. Teillähän olisi ihan kammottavat taistelut noiden mainosten kanssa. Toisaalta, meille ainakin tulee niin paljon mainoksia, että ne riittävät mainiosti kahdellekin.
Heh, nytkin luen Starkin työkaluopasta tälle kesälle;)
Salka, pläähhhh... :)))
Lähetä kommentti