lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Tytöllä on luolamiehen vaistot!

Nykyään tiedostetaan olevan sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät väärällä tavoin normaaleissa tilanteissa. He saattavat kieltäytyä ihmeellisillä esteillä; korskahdella takajaloilleen kauppojen liukuovien edessä tai täristä olohuoneen perimmäisessä nurkassa siinä vaiheessa, kun roskat pitäisi viedä ulos. Ihmistä kutsutaan herkäksi, jos hän liikuttuu katsellessaan romanttista komediaa tai huutaa katsellessaan psykologista trilleriä. Sellaista ihmistä, joka korskuu ja tärisee kutsutaan paniikkihäiriöiseksi.

Paniikkihäiriö on tila, jossa ihminen haluaa epätoivoisesti paeta tilanteesta, josta ei ole tapana juosta karkuun. Ajatellaan vaikka suurta, suljettua supermarkettia, tuota huterien liukuportaiden ja kavalien hälytyslaitteiden viidakkoa. Supermarket on valtava luola, täynnä tuntemattomia ihmisiä. Kukaan normaalisti käyttäytyväkään ei pysty pitämään silmällä kaikkia muita kanssa-asiakkaita. Kukaan ei voi tietää, millaisia ihmisiä nuo muut ovat. Pitää vain luottaa että kukin perheväkivaltainen, varasteleva tai epämääräinen pitää tunteensa kurissa ja herkeää olemasta vaarallinen ostosreissunsa ajaksi. Kaupunkiyhteisössä omat luonnolliset vaistot on syytä sulkea välillä pois päältä. Jos joku ei tällaiseen kykene, on hänet hyvällä syyllä nimettävä paniikkihäiriöiseksi.

Toista olisi, jos normaali ihminen vaeltaisi metsässä ja sattuisi löytämään luolan, jonka sisällä suuri joukko tuntemattomia vaeltelisi mystisten esineiden ympärillä. Sotilaat seisoisivat tarkkailemassa väärinkäytöksiä, olisi kameroita ja valonheittimiä. Kaiuttimista kantautuisi epämääräinen rituaalimusiikki. Normaali ihminen ei menisi suin surminkaan tuohon luolaan ja jos häntä sinne pakotettaisiin, hän korskuisi ja pakenisi olohuoneensa perimmäiseen nurkkaan tärisemään.

Ihmisen tulisi osata lukea oikein ympäröiviä tilanteita. Tulkintavirheet aiheuttavat paniikkikohtauksia. Esimerkiksi uuteen hiekkalaatikkorinkiin tutustuminen ei ole syy paniikkikohtauksiin ja siihen, että jää kotiin sydän epärytmissä jyskyttäen ja koko keho kylmässä hiessä kylpien. Pitäähän meidän, normaalien ihmisten osata uskoa, että tuo tuntematon ihmisryhmä on hyväntahtoinen ja ottaa uuden tulokkaan vastaan avosylin. Jos painaa omat pelot taka-alalle ja astuu joukkoon ennakkoluulottomasti, oppii pian uuden porukan hienovaraisen sisäpiirin huumorin ja löytää oman paikkansa.

On tietenkin täysin eri juttu, jos normaali ihminen sattuu kohtaamaan metsässä joukon identtisesti pukeutuneita naisia, jotka istuvat kasvot vastakkain, keskelle metsää rakennetulla neliön muotoon mallatulla neuvonpitopenkillä. Lapset juoksevat laajallakin alueella keskenään leikkien samalla, kun naiset piirtelevät kepillä neuvonpitopenkkipiirin keskelle kuljetettuun hiekkaan tai tekevät kivistä mystisiä kuvioita. Siinä vaiheessa, kun naiset aistivat normaalin ihmisen läsnäolon he jähmettyvät, hiljenevät ja tuijottavat tulijaa uhkaavasti. Tässä vaiheessa on normaalin ihmisen aika korskahtaa kuuluvasti ja etsiä katseellaan lähintä olohuoneen perimmäistä nurkkaa.

Kun lukee uutisia, ymmärtää heti, miksi normaalin ihmisen pitää lakata vaistoamasta oikeastaan mitään. Jos täällä alkaisi pelätä jokaista hengenvaaraa, ei kohta voisi liikkua kotoaan mihinkään. Metsässä nuo vaistot ymmärtää, koska siellä on paljon vähemmän hengenvaaroja kuin kaupungissa. On mielestäni ihan joutavanpäiväistä kysyä, miksi joku ei pakene vaikka puoliso hakkaa tai miksi emme maastoudu, jos joku ampuu haulikolla kapakan ikkunasta sisään. Pitäähän meidän kuitenkin istua bussissa mahdollisten sarjamurhaajien vieressä ja matkustaa hissillä yhtä matkaa potentiaalisen pedofiilin kanssa.

Herkkä on sellainen joka itkee katsoessaan romanttista komediaa ja huutaa katsoessaan psykologista trilleriä. Sellainen joka korskahtelee takajaloilleen ja tärisee olohuoneen nurkassa on vaistot vinossa elelevä paniikkihäiriöinen.


Pakinaperjantaissa oltiin jo paniikissa. Onneksi nyt näyttää jo valoisammalta! Jaa

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Tarvitsisin kipeästi apua! Eli olen uusi käyttäjä, ja minulla on ongelma bloggerin kanssa. Eli aluksi teksteihini tuli aivan oudot kellonajat, kunnes tajusin mistä se vaihdetaan. Mutta nyt, kun vaihdan kellonajan, bloggeri ei suostu lähettämään blogia, vaan siinä lukee 'ajoitettu' vaikka kellonaika olisikin jo mennyt.. Olisin todella kiitollinen jos osaisit auttaa, kiitos! :)

Allyalias kirjoitti...

Hei Anonyymi, veikkaanpa että olet muuttanut ajan uuden postauksesi alla olevasta palkista, jossa lukee julkaisuasetukset. Tällöin kellonaika kyllä muuttuu, mutta jos yleiset aika-asetukset on säädetty väärin (minullakin oli vielä kesäaika :)) tuo muutos vain aikaansaa postauksen ajastuksen.

Käy ihmeessä muuttamassa aikavyöhyke (GMT +02:00 Helsinki) niin saat automaattisesti oikean ajan. Löytyy kun klikkaat Asetukset, sieltä Muotoilu ja avautuvalta sivulta voit säätää aikavyöhykkeen oikein (ynnä muuta mukavaa).

Toivottavasti tämä sekava selitys toi apua tilanteeseen!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Aivain oikein, minulla oli sielä aivan väärä aikavyöhyke :D Tuhannet kiitokset sinulle! :)

SusuPetal kirjoitti...

Nurkassa on oikeastaan aika hyvä olla. Selkä seinää vasten, silmät kiinni. Ei iske paniikki.
Nukkuminen auttaa myös.

Hyviä päiväunia siis!

Anonyymi kirjoitti...

En vain ymmärrä miksei tämä suostuu näyttämään blogia listalla.. tai siis kyllä sen saa haettua, mutta nyttenkin kun julkaisin uuden tekstin, ja painoin 'tarkista heti', niin silti teksti ei näy esim. 'tuoreet' kohdassa ollenkaan.. On tämä vaikeaa :D

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, hieno homma, että aika sentään taipui käskysi alle. Tuosta blogilistan hommasta en osaa sanoa mitään. Jos olet ilmoittanut blogin listalle vastikään, voi kestää jonkin aikaa ennen kuin homma toimii niin kuin pitää. Toisaalta joskus tuo tarkista heti-toiminto on aika hidas jos tarkistettavien jono sattuu olemaan pitkä. Kannattaa odotella ihan rauhassa. Kyl se sieltä ilmestyy.

Tuuthan esittäytymään ihan nimen kanssa, niin tulen käymään vierailulla blogissasi :)

Susupetal, kun saisi sen nurkan mukaan minne meneekin. Voisi katsella nähtävyyksiä ja olla nurkassa värisemässä samaan aikaan.

Ja kuka tässä päiväunista puhuu?? Nythän on talviunien aika!

Isopeikko kirjoitti...

Allysta on tullut bloggerin käytön tukihenkilö :) Muistattekos sitä kun internettiä myytiin ajatuksella että johdon päässä istuu miljoonia asiantuntijoita vain päästäkseen neuvomaan kyselijöitä. En silloin uskonut sitä, mutta nyt voinkin ruveta jo uskomaan.

Ja tarinasta tuli monta pientä paniikkia mieleen. Kokeilin niistä yhtä, sellaista rullaporraspaniikkia, jossa kuvitellaan miten käy kun portaat pettävät ja rullaavat tuhatta ja sataa alaspäin läjäten kaikki kyytiläiset sinne alapäähän littuun. Kyllä pelotti ja piti hypätä pois kyydistä kesken kaiken. Sanoivat ettei jää kovin pahoja arpia kuitenkaan.

Alastalo kirjoitti...

Nyt alan ymmärtää miksi haluan sinne mökille. Tai siis oikeastaan muuttaa jonnekin jossa ei ole muita ihmisiä... Olen herkkä!

Jopa oli hieno kirjoitus. Sinä Ally-hyvä olet filosofi!

Caella kirjoitti...

Anonyymi uskaltautuu esiin! :D en vain aluksi viitsinyt nimimerkillä kirjoittaa, kun nolotti tulla näin toisen blogiin kyselemään tuollaisia. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ala sujumaan :) Kiitos vielä avusta! :>

Mummy kirjoitti...

Loistava selitys paniikkihäiriöstä: "tila, jossa ihminen haluaa epätoivoisesti paeta tilanteesta, josta ei ole tapana juosta karkuun".Noin selitettynä voin ymmärtää itseäni...Kiitos Ally!:D

Lastu kirjoitti...

Onneksi on kahden sekunnin kaava: parissa sekunnissa luolavaisto kertoo, kuka kukin on. Ja jos maitopurkkia hamuava vaikuttaa epäilyttävältä, voi juosta nurkkaan; jos toisinpäin (luotettava on - tod.näk.) voi rauhassa jatkaa asioimista supermarketissakin. Ai, niin mutta onkohan tuo kahden sekunnin kaava pätevä. Pitänee juosta karkuun. Varuilta.

John kirjoitti...

Luolamiehen paniikki on haistaa kaikki hormoonit ympärillä :)

Mk kirjoitti...

Tieto lisää tuskaa.
Hieno ja ajatuksia herättävä juttu!

Allyalias kirjoitti...

Peikko, pakko kokeilla erilaisia rooleja, vaikkei aina roolistaan mitään ymmärräkään. Eipä minusta oikein tukihenkilöksi ole, mutta yrittää voi aina :)

Alastalo, totta KAI sinä olet herkkä! Mutta ei paniikkia, luonnon rauha nimittäin hoitaa paniikkia!

Caella, nolotukset sikseen! Kyllä me blogihahmot aina toisiamme autetaan, jos vain osataan. Tuun pian sun luoksesi kylään :)

Mummy, millähän tavalla selitettynä minä voin ymmärtää itseäni??

Lastu, kahden sekunnin kaava on varmaan toimiva kaikissa tilanteissa. Käytän sitä tästä lähtien kaikkialla.

John, niin varmasti. Onneksi on nuha :)

Mk, aivan niin. Tuska kuitenkaan harvoin lisää tietoa.

Pete & Lulu kirjoitti...

Kiva selitys paniikkihäiriöstä :)

Hallatar kirjoitti...

Mikäs se sitte on
joka aina itkee?
Vaikka tänään tuulessa kadulla?


=)

Allyalias kirjoitti...

Pete & Lulu, joo. Kiva ja kiva. Kun on itse sellaisesta joskus kärsinyt, pitää yrittää keksiä sille jokin peruste :)

Hallatar-kulta, vaikka onkin herkkä, pitää muistaa, että joitakin esineitä säröt vain kaunistavat ja tuovat sen todellisen sielun esiin.