torstaina, joulukuuta 11, 2008

Sana

Sana on lieka.
Mutta sinä sanot,
vedät tänne meidän keittiöön
kaleerilasteittain kalpeita
orjia.
Ja minun on katsottava
niistä jokaista silmiin.
Niin kauan on katsottava, että
tunnen ne kaikki ja tiedän niiden
nimet.
Täytyy huutaa nuo nimet ääneen,
että uskaltaisi illalla
olla niiden kanssa hiljaa.




Runotorstaissa aiheena:
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
-Emma Julslin Frida ja Frida Jaa

14 kommenttia:

Piatta kirjoitti...

Hui. Osaapas olla ahdistava.

Sirokko kirjoitti...

Sanat on kuin viruksia, takertuvat helposti, niiden kanssa on vain opittava elämään, ikuisessa lieassa.
Mutta sinä se hallitset sanojasi hienosti, upea runo.

Anonyymi kirjoitti...

Ahdistavaa arjen kuvausta. Sanan mahtia käsitelty moniulotteisesti. Taitavaa kirjoitustyötä.

Hallatar kirjoitti...

Jännä runo. =)

SusuPetal kirjoitti...

Arki vangitsee, sanat orjuuttavat.

Isopeikko kirjoitti...

Peikko luulee että tuon takana on jokin muu kuin ahdistus tai masennus. Ehkä se on ilo kaikista orjista jotka tulevat ja hoitelevat kaikki hommat hymyillen.

Allyalias kirjoitti...

Piatta, joskus niin :)

Sirokko, usein sanojasi lukiessani tuntuu, että olemme samalla aaltopituudella.

Ano, kiitos kielteistä sanoistasi.

Hallatar, sanat ovat jänniä!

Susu,niinhän se on. Mutta liekö on vapautta arjen tai sanojen ulkopuolellakaan.

Isopeikko, joskus ehkä niinkin :) Jos yleensä tulevat, he harvoin ainakaan hymyilevät.

John kirjoitti...

Itekkö huudat itsesi takia vai niillekkö huudat niiden takia :)
En tiiä mut pikkuisen hymyilyttikin?
Hassu.

arleena kirjoitti...

Sana on lieka, orjuuttaako se tekeekö orjaksi.
Kuunneltava jokainen sana.
Vastattava.

Allyalias kirjoitti...

John, eikö pääasia ole että ääntä lähtee ;) Ai irtooko sulla vielä hymykin tämän kaiken pimeyden keskellä? Mitä se on pistänyt aamupuuroonsa... :)

Arleena, sanoilla on tosiaan aika monenlaisia orjuuttavia ominaisuuksia. Sana on ainoa/ainoita apuvälineitämme joka omin lupinensa muokkaa todellisuutta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tulee kaikenlaisia mielleyhtymiä. Aikuisten oikeesti RAKASTAT sanoja Ally.

Vera Mumia kirjoitti...

Ahdistavia sanoja tosiaan, kuvaat hyvin tunteen, joka pistää näin etäältäkin. Hieno runo.

Leijonainen kirjoitti...

Hieno runo vaikeasta aiheesta! Tuoreita kielikuvia ja rytmi oikein imee.
On mietittävä, on kuultava kalpeita ja huudettuja sanoja.

Allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, tunnustetaan. Rakastan niitä aina silloin kun en vihaa...

Vera Mumia, onneksi maailmaan mahtuu muutama ahdistava sanakin iloisten joukkoon.

Leijonainen, kiitos kehuistasi. Sanoista on outoa kirjoittaa sanoja.