keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
Aina jaksaa naurattaa, jos on narusta, muovista ja paperista tehty
Välillä tuntuu niin kuin olisi Avun paperinukke veteline raajoineen ja äidin sormesta jäänyt rasvatahra kyljessä. Olisi niin tökerösti ja kömpelösti aitoa olentoa jäljittelevä, ettei kukaan luulisi sitä edes yritetyn oikeaa muistuttavaksi. Lapsiperheissä hetken kiva, muualla tulipesän sytykettä. Ei mitään keräilytavaraa. Kaukana keskiaukeaman tytöstä. Tai ainakin narusta, muovista ja paperista tehty. Jaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä tämä elämä jaksaa aina lannistaa meitä ihmispoloisia :(
Vaan täytyy yrittää uskoa ja toivoa, ettei se tästä enää kauhean paljon pahemmaksi menisi : )
Taistellaan!
Kirsi, totta tosiaan lannistaa. Onneksi joitain mukaviakin asioita on jo näköpiirissä...
Kiitos tämänpäiväisestä ulkoiluhetkestä. Se teki hyvää!
Asiat eivät ole koskaan kovin pahasti jos on yksikin hyvä ystävä valaisemassa pimeää. Kiitos kun olet olemassa!
Lähetä kommentti