lauantaina, joulukuuta 06, 2008

Ärräviasta vilu-Vallu, vilu-Vallusta vitukka

Kukapa tietää, vaikka harmaan ja vakavan kansakuntamme sydämissä kytee hiilenkekäle, täydessä hehkussa ja sytykettä odotellen. Elämämme kulkevat samoja pieniä uriaan pitkin, ja kenties pienikin poikkeama voisi riittää.

Ajatellaan vaikka mitä tapahtuu eräänä talviaamuna, eräällä pienellä paikkakunnalla, erään pienen kioskin edustalla, jos tuo kioski sattuu kerran olemaan kiinni. Suljetun oven eteen alkaa kasaantua yhtä aikaa ihmisiä, jotka normaalisti eivät joudu sekaantumaan toisiinsa. Siinä on paikkakunnan kyläjuoppo vilu-Vallu (normaalisti paikalla kymmentä vaille avaamisen), jolle ei muissa paikoissa myydä tupakkaa ja alkoholia, huonoliikkeinen Sylvi-muori (normaalisti paikalla kymmentä vaille avaamisen, mutta piileskelee nurkan takana, sillä pelkää vilu-Vallua), kyläpahasen läpi autoilemassa ollut liikemies Teppo (pitäisi olla jo jossain muualla), kaksostytöt Anni ja Sinni (14vee, karkkipäivä), huolehtiva aviomies Seppo Juntunen (tamponit lopussa) ja Ilmari (F60.2. Maito yllättäen vanhentunutta).

Pakkanen ja avautumaton ovi saa heistä jokaisen hikeentymään. Itsenäisyyspäivä ja Ärrä kiinni. Pitihän sen olla auki, vai pitikö? Eikö pitänytkin? Liikemies Teppo vilkaisee kelloaan, päästelee hermostuneita murahduksia ja kaasuttaa lopulta autollaan jonnekin muualle.
-Luukulla luukun perään. Kaikki ovet kiinni, vilu-Vallu tuhisee. -Herrojen ei tarvitse jäädä odottelemaan.
Muut myötäilevät hymyin ja äännähdyksin.
-Pettävät, perkeleet, Ilmari toteaa. -Ensin maksetaan valtiolle ja sitten kun olisi vastapalveluksen aika niin missä apu?
-Ei riitä, että on vaimon tossun alla. Pitää jumaliste olla raportoimassa työkkärille jokainen liikkeensä. Ja vain siksi, että saisi edes jonkin mahdollisuuden sinnitellä hengissä tässä maailmassa, Seppo Juntunen sanoo.

-Kaheksankytä vuotta oon tätä demokratiaa katsonut, mutta yhtään kertaa en ole saanut mistään päättää. Kerran olin vaatimassa yhden pihatien kunnostusta, mutta sekin meni nurin, Sylvi kertoo.
-Ja meidän on pakko mennä kouluun jonkun velvollisuuden takia. Meidän on pakko oppia tiettyjä asioita, vaikka emme haluaisi. Ei me olla koskaan sovittu mistään tuollaisesta kenenkään kanssa, Anni ja Sinni kertovat.
-Pitäisi helvetti soikoon vaikka kuolla ja tappaa, kun käsketään, mutta meidän oikeuksista ei pidä kukaan kiinni, vilu-Valtteri sanoo. -Minuakin poliisit löivät turpaan niin, että huuli aukesi. Mutta nauravat vaan, kun yritän tehdä valituksen.

-Ei me mitään kesyjä olla, Ilmari julistaa. -Me ollaan vankeudessa syntyneitä villieläimiä. Sellaisia säälittäviä, jotka eivät pakene, vaikka häkin ovi avattaisiin.
-Sanovat, että tappaisimme toisiamme, jos meillä ei olisi lakia ja järjestystä, Sylvi sanoo. -Mutta eiväthän eläimet tapa lajitovereitaan. Eivät ainakaan samalla tavoin kuin me ihmiset järjestäytyneissä yhteiskunnissamme.
-Meillä ei ole enää mitään luovuutta, kun moni mahdollisuus hengissäselviämiselle on kielletty tai byrokratialla hankaloitettu. Me olemme menettäneet taitomme selvitä hengissä omillamme, Seppo sanoo.
-Meille sanotaan, että tämä on maailman paras ja ainoa tapa elää, että katsokaa muualle! Ja me uskotaan kaikki totuutena ja hypätään niin kuin tirehtööri käskee, Ilmari sanoo niska punoittaen.

-Ei ole edes ketään, jota syyttää, Seppo sanoo. -On vain epämääräiset "ne", omituiset esi-isien haamut. "Ne" jotka rakensivat maamme ja eivät ole enää näkemässä menikö kaikki vähän vinksalleen. Ja tavallaan voimme syyttää vain itseämme asioista, joita emme ole olleet henkilökohtaisesti päättämässä.
-Kuinkahan paljon elämämme lyhentyisi jos jäisimme vaille antibiootteja ja terveydenhuoltoa? Tuskin paljonkaan, sillä eihän elämäksi lasketa niitä vuorokauden tunteja, jotka käytämme olemalla yhteiskuntamme työvoimaa tai istumalla sosiaaliluukun jonossa, Sylvi miettii. -Katsokaa eläintarhan riutuneeksi vanhentunutta simpanssia ja katsokaa minua! Ei ihmisen kuulu elää vapaata elämäänsä vasta näin vanhana.
-Kun lähtisi vaan irti tästä kaikesta, rupeaisi omavaraiseksi ja haistattaisi paskat lamalle, talouskasvulle ja työvoimapulalle, vilu-Vallu sanoo. -Söisi pelkkää perunaa, perkele!
-Nyt mennään sisälle tuohon kioskiin ja otetaan se mikä meille kuuluu, Ilmari sanoo ja lyö rappurallilla lasioven rikki.

Muut juoksevat sydän rinnassa läpättäen takaisin häkkeihinsä.

Pakinaperjantaissa ärrävika


Ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!! Jaa

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsädääm. Samaa liirum laarumia mutta harvoin tekoja.
Helvetin hauska ja muuten hyvä kirjoitus.

Almamaria kirjoitti...

Ihan paras, ihana! Hyvää itsenäisyyspäivää, Allyseni!

p.s. Toivottavasti käsi on paremmassa kunnossa.

Isopeikko kirjoitti...

Olihan se Ärrä-vika. Ensin se ei ollut auki koko Ärrä ja sitten siihen tuli toinen vika kun Vallu sen avasi rallilla (Lalli on ennenkin näytellyt merkittävää roolia kansan oikeuksien puolustamisessa Köyliönjärven jäällä).

Hienosti pakistu :)

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, tsädääm sullekin! Ja usein ne tekoihin ryhtyvät onkin sitten jo luokiteltu joiksikin. Kiitos kehuista :)

Almamaria, hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle, paras ihanaiseni!

Ranne on ennallaan kunnes veitsi välähtää. Toivottavasti en joudu virumaan ikuisessa leikkausjonossa!

Isopeikko, onkse ärrän vika, kun aina vaan ärrätään ja mitään ei muuteta. Ja oliko vika rallissa vai Lallissa vai kenties kirveessä?

Kari kirjoitti...

On porukalla syvälliset pohdiskelut ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää itsenäisyyspäivää allytsyn perheelle...

Alastalo kirjoitti...

Aha! Tää oli hieno päivänavaus. Sai hymyä huuleen. Tai oikeastaan naurua poskeen. Kiitos Allyseni!

Sirokko kirjoitti...

Taisi tulla hintaa Ilmarin maidolle, mutta itsenäisyydestähän on aina maksettu kalliisti.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Mainio juttu! Hyvä, että rikkinäinen käsi ei sinua ainakaan kokonaan kirjoittamasta estä!

Hallatar kirjoitti...

Hih. =)

Tämän päivän lounaani
on muutes justiin edessäni.
Pelkkää perunaa. ;D

Moninainen kirjoitti...

Kyllä yhdestä ärrästä voikin tulla mieleen paljon murhetta.

Lastu kirjoitti...

Terveisiä Sylville. Oikein sydäntä kouristi kuulla että hän ei ole saanut tuohon kunnioitettavaan ikään mennessä päättää mistään mitään. Että pihatien kunnostusideakin meni nurin. Miksi kansa ei saa päättää omista lähtökohdistaan käsin, mitä demokratiaa se tämmöinen peli oikein on? Mur.

Ärräkiskan oven takana saamme tietää totuuden ja kartoittaa tarpeemme.

John kirjoitti...

Hih. hauska tarina. Onks ärrät joskus kiinnikkin. Olisipa jonoissa aina noin ajatelevaisia...rallilla.

Allyalias kirjoitti...

Kari, aivan normaalit keskustelut peräkyläin kioskien edessä. Uso tai älä!

Anonyymi, myöhästyneet toivotukset myös sinulle!

Alastalo, olisipa kiva olla naurua posket pullollaan. Tai pullaa...

Sirokko, ilmaistahan se on kuhan ei jää kiinni. Vähän sama juttu kuin itsenäisyydenkin kanssa ;)

Kirsi, käsi ei ole este, vain hidaste! Olisikin kamalaa, jos ei pystyisi yhtään kirjoittamaan...

Hallatar, kapinan siemen siis elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa!

Moninainen, maailmasta riittää reilusti murheita joka kirjaimelle.

Lastu, eipä ole vielä Sylvin kohdalla myöhäistä. Ehkä hän aikaisemmasta suivaantuneena pistää nyt tuulemaan.

John, en usko, että ärrät ovat koskaan kiinni ;) Siks tätä sanotaan kato fiktiox!