keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Kontekstista kiinni

Jyväskylän yliopiston entinen valtio-opin assistentti Henri Tyytiäinen istuu laiturilla ja yrittää saada varpaansa yltämään veteen. Joku on tehnyt hyvän laiturin; jykevän ja tukevan. Mutta auttamatta liian korkean.

Kuluneen vuoden aikana Henri Tyytiäinen on oppinut toistelemaan sellaisia sanoja kuin "ikään kuin", "konteksti", "brunssi" ja "karonkka". Ja on paljon muitakin sanoja, joita Henri Tyytiäinen on alkanut toistella. Niitä hän sanoo kotioloissaankin, huomaamatta. Ne ovat muuttuneet hänen sanoikseen, hänen kielekseen.

Henri on saanut myös uusia kokemuksia. Hän on tarttunut nuoria naisia käsistä ja ranteista, pidellyt kuivin sormin ja puhunut. Hän on puhunut, vaikka nuoret naiset ovat vilkuilleet maahan. Hän on tanssittanut heitä jäykin polvin, välittämättä vaikka nuoret naiset yrittävät pois. Hän on tanssinut ja toistanut nuorille naisille lausetta, jossa on "ikään kuin" ja "konteksti".

Henri tietää myös, millaista on yrittää ripuloida äänettömästi juhlahuoneiston yhteisvessassa canapeiden osoittauduttua sopimattomiksi vatsalle.

Nyt Henri Tyytiäinen on taas Haukiputaalla.

Vanhat raksakaverit ottivat hänet riemulla vastaan. He hakkasivat häntä selkään suurilla kourillaan, kun hän oli kertonut juurta jaksain väärennetystä ansioluettelosta ja vuodesta helpon työn parissa. Kaikkien oli vaikea uskoa, että kukaan "yliopistopelle" ei ollut huomannut mitään omituista "neitinä" esiintyneessä "duunarissa".

Henri Tyytiäinen joi ja puhui. Hän varoi sanomasta sellaisia sanoja kuin "brunssi" ja "karonkka", mutta huomaamatta toisteltuja sanojaan hän ei osannut hallita. Raksajoukko hiljeni vähitellen ja katsoi kuin vierasta. Ei auttanut, vaikka Henri kertoi nuorista naisista ja ripulista.

Henri Tyytiäinen päätti näyttää. Hän nousi, meni nuorten naisten seurueeseen, tarttui heitä käsistä ja ranteista kylmillä sormillaan ja puhui. Naiset huusivat hänelle ja löivät häntä. Ovimies saattoi niskavilloista pihalle ja heitti pikkutakin perään.

Ravintolan takana, roskalaatikoiden väliin oksentaessaan Henri kuuli raksamiesten kävelevän ohitse ja puhuvan hänestä pahaa.

Nyt, laiturilla istuessaan Henri Tyytiäinen ei ole kukaan. Vain mies, jolla on uudet shortsit ja joka yrittää epätoivoisesti yltää varpaillaan veteen liian korkealta.

Ensi vuonna hän on ajatellut siirtyä kokeilemaan liike-elämää. Jaa

10 kommenttia:

Hansu kirjoitti...

Hahah onkohan jotkut lääkäritkin omassa työssään vastaavanlaisia Harreja? Välillä siltä ainakin tuntuu ettei heillä ole mitään koulutusta. Harri on tehnyt itsestään taas pellen!

Elegia kirjoitti...

Henri ei ole oikein tainnut löytää sitä omaa maailmaansa, vaan on menneet vähän niin kuin maailmat sekaisin. Mutta mikäpäs sitä liikemiehenä - huomattavasti tuottoisampaa, ehkä :D Ei voi Henriä ainakaan yrityksen puutteesta moittia!

Isopeikko kirjoitti...

Hieno tarina, Ally. Tuo on usein myös totta. Suolamaiset ovat niin kovin luottavaisia. Tiedän tapauksen, jossa korkeaan asemaan edennyt johtaja ei pystynytkään näyttämään tutkintotodistuksia kun henkilöstöhallinto huomasi niiden puuttuvan. Ja se johtaja oli ollut siinä firmassa jo melkein kymmenen vuotta. Kenkää tuli.

Allyalias kirjoitti...

Hansu, minua taas mietityttää, kuinka moneen hommaan ihan oikeasti tarvitaan tietty koulutus. Ilmeisesti tuollainen huijaus onnistuu hyvin tosielämässäkin, kuten Peikko tuonnempana todistaa.

Elegia, nyt ei kyllä kannattaisi alkaa liikemieheksi, tai pomoksi ainakaan. Voi tulla kaikenlaisia ikäviä velvollisuuksia, mm. irtisanomisia yms.

Peikko, mutta eikö pomo ollut jo pätevä kymmenen vuoden oppisopimuksen läpikäytyään? On muuten ihan varma, että porukka valehtelee työhistoriaansa/koulutustaan. On sen verran kovaa tuo kilpailu.

SusuPetal kirjoitti...

Muodollinen pätevyys on yliarvostettua.
Nih.

Kari kirjoitti...

Helvetin hyvä tarina. Sattumoisin tunnen kaverin, joka jo aikuisella iällä päätyi raksalta ensin yliopistoon, sitten duuniin konttoriin ja aikanaan väitöskirjaa tekemään. Hänellä ei ole mitään ongelmaa vanhojen kaveriensa kanssa. Mutta varmaan on niitäkin, joiden suhteessa vanhoihin kavereihinsa vanhakantaiset? luokkaerot näyttäytyvät eri tavalla.

Hallatar kirjoitti...

Voi Harria.



Mutta siulle ja pesueellesi
oikein kaunista juhannusta! =))))

Allyalias kirjoitti...

Susupetal, eiks oo! Ja ei varppina kukaan huomaisi jos itsekin menisi tuonne kekkuloimaan ja sivistynyttä esittämään.

Kari, luokkaerot ovat totta, aivan sama, vaikka muuta väitetään. Ehkä olisi vielä pahempi juttu vaihtaa luokkaa "alaspäin".

Hallatar, kiitos! Ja samaa myös sinulle!

OldGhost kirjoitti...

Voi Ally, mistä sie näitä totuuksia oikein ammennat?! Henrin tarina suoraan miun painajaisesta... tai elämästä... Elämää kahden maailman välillä,toiseen ei enää kuulu, toisesta ei ole vielä paikkaansa löytänyt. Tosin sitä muodollista pätevyyttä tässä yhä hankitaan....

Jokatapauksessa, lokoisaa Juhannusta

Allyalias kirjoitti...

Oldghost, olit ihan justiinsa hokassut sen, mitä yritinkin kertoa. Tuttua on minullekin jostain menneisyydestä. Ja vähän nykyisyydestäkin...