perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Auervaaruudesta

Olen tehnyt pienen mittakaavan tutkimusta auervaaroista ja tuon harvan, mutta sitäkin kaavamaisemmin käyttäytyvän ihmisjoukon edesottamuksista. En ole niinkään kiinnostunut heidän peitenimistään ja -tarinoistaan, enkä ole liioin halukas lukemaan lapsuuden hankalista perheoloista tai siitä, kuinka täydellisesti he täyttävät psykopaatin tunnuspiirteet.

Mietin vain, että jos ihminen kerran näkee sen vaivan ja ryhtymällä ryhtyy auervaaraksi, miksi ei sitten tekisi sitä kerralla kunnolla!

Jo hyvin pieni taustatyö ja tutustuminen edeltäjien toimintaan helpottaisi huomattavasti tavallisimpien sudenkuoppien välttelyssä. Oikeastaan, etenkin kun psykopaattien kerrotaan olevan usein keskivertoa älykkäämpiä, auervaaruus on naurettavan helppo elämäntapa (paljon helpompi, kuin kuitupitoinen/kolesteroliton/sokeriton/suolaton/kasvisrikas elämä, jota yhä useampi harrastaa nykyään).

Koska esiinnyn tässä blogissa anonyyminä, voinen paljastaa ryhtyneeni auervaaraksi jo monta vuotta sitten.
On melkein ihanaa olla tällainen mitäänsanomaton, lähes läpinäkyvä epäihminen. Kuljen huomaamattomana, sisään päin hymyillen, ajatellen, etteivät arvaakaan, millainen katala ihminen arkisen kuoreni sisään kätkeytyy. Että olen juuri se, josta vanhemmat varoittivat ja iltapäivälehden alkupuolen sivuilla kerrotaan.

Toisin kuin edeltäjäni, minä olen pyrkinyt toimimaan fiksusti.
Ihan ensimmäiseksi tiedostin sen tosiasian, että auervaaruus on tila, joka päättyy (jollei sitten vaihda paikkakuntaa ja nimeä, mikä on äärimmäisen työlästä ja syö hauskuuden harrastuksesta), kun joku tunnistaa auervaaran. Paljastuminen on onneksi äärimmäisen helppo välttää.

- Auervaaruutta on pidetty miesten yksinoikeutena. Luonto on suonut minulle helpon tien; olen syntynyt naiseksi. Mutta myös miespuoliset, auervaarana elämisestä haaveilevat, voivat hälventää ympäristön epäluuloja muutamalla, nykyään jo suhteellisen yksinkertaisena pidetyllä leikkauksella.

- On yleisessä tiedossa, että auervaara on verbaalisesti lahjakas, miellyttävä ja kaunopuheinen ihminen. Epäilyjen välttämiseksi olen pyrkinyt tuomaan kaikissa mahdollisissa käänteissä esiin karkean moukkamaisuuteni.

- Auervaarojen tiedetään keksineen mitä mielikuvituksellisempia kehystarinoita, joko tehdäkseen itsensä mielenkiintoisemmaksi, selittääkseen salaperäisiä menojaan, tai muuten vain huijatakseen ja ällyyttääkseen lähipiirinsä ihmisiä. Vaikka tuollaisten tarinoiden keksiminen olisi äärimmäisen mielekästä puuhaa, olen havainnut paljastumisen riskin kasvavan kaikenlaisesta valehtelusta suunnattomasti. Siispä olen - ja tätä suosittelen lämpimästi muillekin auervaaroiksi aikoville - pyrkinyt päinvastoin olemaan mahdollisimman rehellinen ja avoin esim. oman menneisyyteni, työpaikkani ja menojeni suhteen. Tällainen valinta osoittautuu pitkässä juoksussa vähemmän stressaavaksi ja ainakin minä hykertelen iltaisin mielessäni ajatellessani, kuinka hyvin olen osannut naamioida auervaaruuteni.

- Rahan huijaaminen on kuvio, joka toistuu auervaarain tarinoissa uudestaan ja uudestaan. Minusta kannattaa siis miettiä tarkkaan, arvostaako enemmän materiaalista mammonaa, vain auervaaruuden mukanaan tuomaa elämänsisältöä. Minulle valinta on selvä ja pidättäydyn kaikesta rahan huijaamisesta niin kauan, kun mielin jatkaa valitsemallani tiellä.

Oppimattomisen auervaarojen tarinoissa käy lopulta niin, että kaikki edellä mainitut asiat punoutuvat vähitellen epämiellyttävien tilanteiden kasautumaksi, jota kutsutaan ammattipiireissä nimellä vyyhti. Tällöin lähipiirissä alkaa itää epäilyksen verso, joka kasvaa, kunnes joku vihdoin tunnistaa läheisensä piilotteleman auervaaruuden. Yleensä tässä tilanteessa on joko aika vaihtaa paikkakuntaa ja nimeä, tai huonoimmassa tapauksessa vastata auervaaruuksistaan oikeusistuimen edessä.

Minä olen oppinut toisten virheistä ja voin rehellisesti sanoa, että hyvin luultavasti kukaan ei ole vielä tunnistanut, mikä todellisuudessa olen. En tietenkään malta viedä salaisuuttani mukanani hautaan, vaan paljastan testamentissa läheisteni eläneen koko elämänsä tietämättömänä perheessään asustelevasta auervaarasta. Pelkään vain, että he eivät usko totuutta, vaikka näkevät mustaa valkoisella. Pitävät asiakirjaa vain omituisen ja muutenkin höpsähtäneen vanhuksen hourailuina. Sen verran täydellinen tämä petokseni on.

Toinen, mitä olen usein miettinyt, on silmäniskumurhaajan rooli. Miksi ne hölmöt kakarat menevät aina lopulta iskemään silmäänsä? Sehän on juuri se klassisin tapa jäädä kiinni! Eivät helkkarissa koskaan iskisi silmäänsä ja saisivat olla kammottavia silmäniskumurhaajia koko lopun ikäänsä.

Pakinaperjantain aihe on petos Jaa

13 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Sinä olet kyllä ottanut opiksi pioneerien virheistä, hienoa. Ja olet onnistunut näköjään täydellisesti, koska minäkään, vaikka minulla on neljä silmää(joita en kyllä koskaan iske, en ainakaan samaan aikaan, koska silloin kävelee seinää päin), en ole tajunnut sinun olevan auervaaran bloggaajan turkissa!

Seuraavaksi varmaan saamme selville, ettet ole edes bloggaaja vaan nasan löytämän humanoidi. Nih.

auringonkukkametsa kirjoitti...

Haastoin sinut uusia blogituttavuuksia bongaamaan : )

Kari kirjoitti...

Hämmästyttävän suunnitelmallista auervaaruutta! Hiukan jäi mietityttämään, mikä lopulta on auervaaruuden lopullinen sisältö. Pitänee varmaan kokeilla, ehkä se siitä selviää. Ensin kai on varattava aika siihen leikkaukseen ...

Allyalias kirjoitti...

Susu, jos pystyn huijaamaan sinua blogimaailmassa, onnistun varmasti näiden kaksisilmäisten perheenjäsenteni kanssa tosielämässä.

Vaikka Allyhan ei tietenkään ole auervaara. Hänelle tapahtuu riittävästi ilman tällaistakin elämäntapaa.

Auringonkukkametsä, kiitos kaunis haasteesta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa. Yritän paneutua siihen ensi viikolla, sillä Kutis heitti haasteensa edelliseen postaukseen. Jokin järjestys ja roti on sentään oltava :)

Kari, yritäpä hetken aikaa olla tällainen virttynyt ja kaikin puolin harmaa perheenäiti, niin varmaan ymmärrät, miksi auervaaruus sinänsä on tavoiteltava asia. Mutta leikkauksen voit toki tehdä välittömästi. Tuleehan se tarpeeseen perheenäidin roolia omaksuttaessa :)

Hallatar kirjoitti...

On sulle Allyseni suotu tuota mielikuvituksen rikkautta. =)
Soot kuules siis sielultasi aikas rikas nainen. =)

Ja *hali*
-tiedät kyllä mistä. =)

Olli kirjoitti...

Vai auervaara se onkin tämä meidän Ally! :D

Minä vaan tuota valehtelua vähän jäin miettimään. Jos ei koskaan valehtele niin se on sama asia kun valehtelisi aina. Silloin sinua ei kukaan usko..

Isopeikko kirjoitti...

Tämäpä Allyn lausunto taitaa olla kovin auervaaralainen hämäysyritys. Ally auervaara käyttää kauniita sanojaan todistaakseen olevansa auervaara ja ajatellen ettei häntä kukaan usko kuitenkaan joten se että kertoo totuuden onkin valhe, jonka avulla Ally yrittää hälventää epäilyksiä auervaarallisuudestaan. Peikko on kuitenkin vielä kierompi ja uskoo allyn jutun. Tosin koska peikon totuudenpuhumiskyvystä ei ole tehty kritiikin kestävää tutkimusta voi kaikki esitetyt väittee talettaa pankkiin kasvamaan korkoja. Ne voi sitten myydä kenkätehtaalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kyllä minä nyt hyvinkin wahwasti lähden rakentamaan sellaista siltaa noiden edellä kerrottujen detaljien pohjalta, että loppupäässä häämöttää petos jolla peitetään petos.
Tämä on kuin suoraan Stora-Enson saneerauskäsikirjasta.

Olli kirjoitti...

Ally, heitän sinua haasteella!

http://vomena.blogspot.com/2008/02/kaikki-joukolla-oppimaan.html

Mk kirjoitti...

Olen ihan ällistynyt.
Kohta varmaan paljastuu että itseasiassa Ally onkin kaupunginhallituksen puheenjohtaja tai muu poliitikko kun on noin lahjakas huijari.

Hallatar kirjoitti...

Miulla ois blogissani sulle myös haaste...
Sulla ois varmaan ideoita vaikka muille jakaa. =)

http://hallatar.blogspot.com/2008/02/kansalaisopistolle-uutta.html

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, auervaarat ovat tunnetusti sielultaan rikkaita ja tunne-elämältään pinnallisia :)
Kiitos halista, toivottavasti et saa tätä tautiani!
Kiitos myös haasteesta. Kutis ja Olli ovat ehtineet myöskin houkutella minua tähän. Vastaan haasteeseen riemurinnoin heti, kun voin pikkuisen paremmin.

Olli, aika mielenkiintoinen näkemys... Toisaalta, kuinkahan kauan lähipiiri jaksaisi katsella yltiörehellistä ihmistä? Aika usein tulee nimittäin tilanteita, joissa täysi rehellisyys on IHAN väärin (tyyliin "eiks oo ihq uus hame mulla")
Ja kiitos sinullekin haasteesta. Vastaan siihen heti, kun voin paremmin.

Hienoa, Peikko! Osoitat kerrassaan pettämätöntä auervaar-nenää. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että auervaaruuteni on paljastunut??? Ei muuta, kuin rinkka selkään ja johonkin toiseen blogiin eri nimellä lymyämään...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, ehkä minä olenkin blogilihaksi tullut Stora-Enso, joka viettelee teitä tavallisia, yksinkertaisia blog-immeisiä kaikkeen kamalaan!

Mk, en vielä, mutta toivon näiden tässä blogissa esittämieni meriittien puhuvan puolestaan, kun lopulta lähden mukaan politiikkaan.

Paju kirjoitti...

Auervaara-nimi on ollut turhaan hyljeksitty (yhtäkään sennimistä ei Eniro) tunne. Ihmettelen miksi. Niin suloisesti nimi sointuu. Onneksi Ally tulee ja herättää henkiin jotain näin kaunista...