sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 8: Valon vaikutuksia

(Kaikki edelliset blogitapaamiset ja linkit näiden tapaamisten aikaansaamiin lisäpostauksiin löytyvät mielikuvamurhailua-labelin alta)

- Puh puh puh puhpuhpuhpuh läääääh... hiiik.
Ohari pysähtyi tien reunaan, nojasi raskaasti sauvakävelysauvoihinsa ja yritti saada hengen kulkemaan. Hän tiesi olevansa sekaisin, toimivansa lisääntyvän valon herättämässä hetkellisessä maniakohtauksessa. Mitään muuta selitystä olisi tuskin löydettävissä sille, että hän hieveröi henkensä ihan vapaasta tahdostaan, aikaisin sunnuntai-aamuna ja teki sen vielä heiluttamalla kahta kepakkoa käsissään. Tai voisiko syynä olla PMS, Ohari mietti ja yritti turhaan laskea läähätyksen lomassa päiviä edellisiin kuukautisiin.

Ohari nosti katseensa kohti taivaanrannassa kajastavaa, hullaannuttavaa valojuovaa. Nyt oli jo tulossa valoisaa. Eihän kellokaan ollut kuin vasta... Oharin ajatukset keskeytyivät. Kuulosti kuin joku olisi pieraissut pusikossa. Ohari heitti sauvakävelysauvat kirkaisten käsistään ja kaivoi pippurisumuttimen toppatakin taskusta. Hän tyhjensi puoli pullollista pensasta kohden, huutaen toistuvasti sanaa TUNTEMATON, jotta mahdolliset muut kulkijat ymmärtäisivät hänen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi.

Melun säikäyttämä, äärimmäisen nolon näköinen kissa luikahti pensaasta ja ravasi tien poikki korvat luimussa. Ohari uskalsi vihdoin hellittää kouristuksenomaisen otteensa pippurisumuttimesta.
- Kis kis ksss ksss, hän huuteli kissan perään, mutta se ei tullut enää takaisin.
Ohari pudisti päätään ja keräsi sauvat maasta. Joskus vieläkin häntä hermostutti, vaikka viimeisestä blogihahmon murhasta oli kohta vuosi aikaa.

Pensaasta kuului uusi narahdus. Ehkä kissalla oli pensaassa pentuja, jotka makasivat hangella emottomina, Ohari ajatteli ja asteli varovasti pensasta kohden. Maassa näkyi jotain. Ohari ojensi kättään ja nosti esiin putkilon, joka oli täynnä punaista kimallegeeliä. Luultavasti lasten leikeistä jäänyt. Ohari tunki geelin taskuunsa pippurisumuttimen viereen.

Korvan vieressä rouskahti. Ohari ehti kääntää katseensa äänen suuntaan, nähdä punaiset, kimaltavat kasvot, joiden keskellä paloi kiihtynyt silmä. Hän ehti nähdä keltaisten kuviosaksien syöksyvän ilman halki.
- Minä tulen, ystävät, Ohari ajatteli viimeisenä ajatuksenaan, nähdessään tuttujen blogihaamujen odottavan kuusen oksilla istuen.

*****

Allyalias pyyhki tahmeaa kimallegeeliä kasvoiltaan. Saisi olla viimeinen kerta, kun hän yrittäisi naamioitua tällä tavoin. Hän nosti kävelysauvat käsiinsä. Hän oli aina toivonut itselleen tuollaisia sauvoja. Vincent juoksi tien poikki hiljaa hihittäen.
- Kiitos avusta, Allyalias sanoi kissalle.
He iskivät ylävitoset ennen kuin Vincent katosi matkoihinsa.

Allyalias katsoi taivaanrannassa kasvavaa valojuovaa. Keväällä oli todella hullaannuttava vaikutus. Se sai piilossa olleet vaistot heräämään ja olon tuntumaan elävältä. Allyalias haisteli ilmaa. Jossain lähellä asui seuraava blogihahmo, joka ei vielä vaistonnut hänen olevan tulossa...

Jatkuu taas ensi kerralla.... Jaa

20 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Oh, pitkästä aikaa mielikuvamurhailua! :O

Sä halusit tappa jonkku? ;)

Olet ollut mielessäni, mutta kun ei ole ollut riittäviä sanoja mielessäni.

Ainoastaan ei-virtuaalinen halaus olisi nyt paikallaan.

Miten voit nyt?

Isopeikko kirjoitti...

Peikko lähtee hiljaa seuraamaan Allya... se haluaa ja naamioitua kimallegeeliksi.

Ohari kirjoitti...

OOH! KUALEN! (Ja se on vissiin tarkoituskin!) Tää on ihan loistava ja oon nyt kimalluksissa yltä päältä! Pelastit sunnuntaipäiväni, kun kirkkoonkaan en ehtinyt, voi sentään.

Meneekö hihitellessä loppupäivä? Menköön.

Almamaria kirjoitti...

Kyllähän siinä raavaskin tyyppi peljästyy, kun yllättäen tykitetään puskasta noinkin vahvalla aseella. Ai kun olen onnellinen mielikuvamurhaajan paluusta!

Polga (& Vincent) kirjoitti...

Vincent oli varmaan mieluusti mukana - ilmankos poika onkin vähän hullulla tuulella ;D Hmiellikuvahurmailua. Wau. Mitäkähän neuroni sanoisi tästä *kikattelee*. Minä taidan sanoa hoitosuhteeni irti, Lokistania tarjoaa parempaa "hoitoa"!

Allyalias kirjoitti...

HeidiR, mielikuvamurhailu on oikein rentouttavaa puuhaa :)

Olen ihan kunnossa ajoittaista pikku huolestuneisuutta lukuunottamatta. Terveydentilasta saan kuulla lisää ensi viikolla, joten sitä odotellaan...

Isopeikko, huu! Enkö ole vieläkään saanut Peikkoa karistettua. Luulin, että melkein vuosi visusti maan alla olisi saanut jäljet kylmenemään...

Ohari, nyt ei tarvikaan enää kirkkokäynneistä huolehtia, kun on kokonaan hengetön. Ja mielikuvamurhattujen blogihahmojen lystinpito vaikuttaa joskus aika pakanalliselta meiningiltä.

Almamaria, se oli sitten Vincent! Ihan oikeesti oli...

Polga, lokistania parempaa hoitoa ei olekaan! Vincentille terveisiä! Kohtaan varmaan pirullisen viisaan lemmikkisi tulevaisuudessakin.

Kari kirjoitti...

Tulenpas minäkin kummittelemaan, minut murhattiin jo aikoja sitten ja haamukin alkaa harmaantua. Mukava kuitenkin saada kavereita, viime aikoina haamupuolella ei ole ollut paljon uusia tulijoita. Tervetuloa Ohrari!

Jossain välissä Allykin pitäisi saada tänne haamujengiin, mutta ehkä hänelle on kuitenkin suurempi rangaistus pelätä pimeinä iltoina, kun haamut kiertelevät oululaisen talon ympärillä ...

Alastalo kirjoitti...

Jeess!!! Tää jatkuu taaaaas!!!

Piti oikein lukea kaikki edellisetkin osat että mustuisi missäsä sitä oltiin menossa.

Ja murhia lisssää!!!

Allyalias kirjoitti...

Kari, viime aikoina on ollut kummittelemisen suhteen helpompaa. Taisitte leppyä niistä bileistä, jotka järjestimme. Mutta ehkä jo ensi yönä nurkissa ulisee... Jätän teille porstuaan pikku purtavaa ihan kaiken varalta :)

Alastalo, olipahan minullakin ehtinyt jo vähän mennä koko murhailutouhu mielestä, mutta nyt on hyvä jatkaa puuhia. Luulin jo karistaneeni kaikki kannoiltani, mutta Isopeikko on edelleen varjoissa lymyämässä.

noeijoo kirjoitti...

Iik, tämä alkaa olla pelottavaa. Juuri kun luuli olevansa turvassa, se alkaa taas.
Parempi kadota vaivihkaa takavasemmalle.

Elina kirjoitti...

No huh, johan tässä valahtaa itsellekin kiimatipat hikitippojen lisäksi pärställe!!! kaikenlaista :DD Tätä pitää maistella (kiimatippojen kera);D

Elina kirjoitti...

Ai kauheeta, ne ei olleetkaan kiimatippoja vaan kimallegeeliä!? Miten voi lukea näin väärin, ääärh. Minulla on jopa rillit päässä (mutta veressä viiniä). Sallittakoon lukivirhe: täällä kello on jo ilta, melkein 23. Nolostus... :o

Margit kirjoitti...

Hei, Ally! ;)

Allyalias kirjoitti...

Noeijoo, sinä olet kyllä aika herkullinen murhattava... Ehkä olet seuraava :)

Elina, normaalisti sanotaan, että tuollaiset virheet kertovat tekijästään, mutta tällä kertaa luulen, että tämän blogin lukemisen aiheuttama ennakkokäsitys muokkasi lukukokemustasi. Pyydän siis nolona anteeksi :)

Sinun versiosi on muuten parempi!

Heipä hei, Margit!!!

OldGhost kirjoitti...

höö, vanha haamu voi vain katteellisena lueskella kaikkea kivvaa, mitä mielikuvamurhailut on tuottaneet, sniff!!! mutta, ally, jatka sammaan tahtiin...näillä paranee haamulta kaikki vaivat!!!:D

Akkapaha kirjoitti...

Kui kuuluu, olinha oikias, kaik kunnos? Ikävä!

Allyalias kirjoitti...

Oldghost, mitähän tapahtuisi jos murhaisi haamun... Pitää ehkä kokeilla jonain päivänä...

Akkain, vielä ei oo tietoa asioista, mutta eipä ole sen huonompiakaan uutisia kerrottavana. Pitää vaan jatkaa hermoilua...

Hansu kirjoitti...

Mielikuvamurhailuja oli jo suorastaan ikävä! Mitä sää siellä pusikossa lymysit? Kyttäsit naapuria, vai?

kukkis kirjoitti...

Tervetuloa tänne kuusen oksille, tänne mahtuu vielä monta ... hohohohoooo (tuo mallasi aavemaista naurua).

Allyalias kirjoitti...

Hansu, sitähän minä siellä pusikossa, mitä pusikoissa yleensä! Murhia on tulossa varmaan vielä lisääkin, jollei sitten joku lähde pyydystämään minua ansaansa.

Kukkis, hieno aavenauru! Onhan sinulla ollut aikaa opetellakin... Anteeksi, kun en ole hommannut teille seuraa aikaisemmin. Murhanhimo hyytyi hetkeksi.