sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Toiveita

Pieni keltatukkainen tyttö seisoo hiekkalaatikon reunalla. Hiekkalaatikko on neljän rapistuneen rivitalon piirin keskuksessa. Muu maa on polvetrepivää soraa ja renkaanjälkilabyrittiä. Yhden rivitalon yksi ikkuna on tytön ja tämän perheen keittiön ikkuna. Pikkuveli on jossain välissä ehtinyt painaa kätensä ruutuun ja jättänyt tahmeat jälkensä heijastamaan keittiön valoa.

Tyttö nostaa nenänsä taivasta kohti.
- On yyöö. Kello kaksitoista lyyyöööö, tyttö kuiskaa hiljaa.
Tähtiä on kahdenlaisia. Sellaisia jotka tuikkivat ja sellaisia, jotka ovat vaan. Tyttö tykkää niistä, jotka ovat vaan. Ne on liimannut taivaalle joku huolellinen tyttö. Sellainen, joka jaksaa liimata reunoihin saakka, eikä jätä kaikkea riipin raapin lepattamaan. Sillä tytöllä on aina puhdas penaali ja pitkät lyijykynät, eikä se tyttö koskaan pistele pyyhekumia lyikkärinreikiä täyteen.

Yksi tähti irtoaa taivaasta kokonaan ja pujahtaa ovelasti tytön silmänreunan ohi. Tyttö nipistää ripset yhteen.
- Korurasiakorurasiakorurasiakorurasia, tyttö sanoo ja ajattelee mielessään pientä, kauniisti pyörivää ballerinaa.
Tytöllä on kaksi korua. Sormus, jossa on vihreä timantti ja hamahelmikaulakoru, jonka hän on tehnyt syksyllä iltapäiväkerhossa.
Jos olisikin niin, että korurasia olisi ilmestynyt aamulla portaille tai postilaatikkoon. Tyttö laittaisi korut sinne ja piilottaisi rasian salaiseen paikkaan yhteisvarastoon. Sitten hän unohtaisi koko jutun tahallaan kymmeneksi vuodeksi, tai niin pitkään että muutettaisiin. Siinä ajassa rasia olisi ehtinyt muuttua Aarteeksi ja kaikki ihmettelisivät, kuinka hän onkaan osannut pitää salaisuutta ihan itse, öin ja päivin.

Keittiön valo sammuu. Tyttö nyplää sormillaan keltaista villalankaa, jolla hän on sitonut kotiavaimen kaulaansa. Olisipa vain hauskaa, jos maan alla asuisi suuri lötkömörkö, joka söisi illalliseksi ihmisten toivomuksia. Nyt hänen korurasiatoiveensa laskeutuisi maan läpi lötkömörön pesään ja mörkö murentaisi siitä lapsilleen niin paljon, kuin ne jaksaisivat syödä ja humpsauttaisi loput omaan suuhunsa.

Tarinamaanantain
aihe on toiveita.

Ps. Joudun odottelemaan hermoilemiani tuloksia ensi viikon loppuun. Silloin toivon mukaan tulee lopullinen selvyys asioihin :) Jaa

13 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Tuloksien odottelu näyttää virittävän sinut hyvään kirjotusvireeseen. Tämä oli kertakaikkiaan hellyttävä tarina, varsinkin tuo lopun mörkö :)

korpun kirjoitti...

Voi miten kiltti mörkö!

Isopeikko kirjoitti...

Peikon uusi mielitarina. Siinä on toiveita ja melkein peikko, se mörkö. Siinä on myös ajatuksia sisällä. Tykkäämistä ja omatekoisia aarteita. Pieniä suuria asioita. Ja vakavia.

celia kirjoitti...

Kaunis tarina lapsen näkökulmasta kerrottuna. :)

Mielestäni eläytymisesi tytön ajatusmaailmaan tulee parhaiten esille kohdassa, jossa tyttö miettii kahdenlaisia tähtiä, huolellisen tytön liimaamia ja sellaisia, jotka joku on jättänyt riipin raapin. (Orastava syyllisyydentuntohan se siellä pilkistelee.)

Toivottavasti saat hyviä uutisia. :)

Hansu kirjoitti...

Lapsen tasolla ajattelu on erilaista, tällaista :) Kiva tarina. Saisnpa mäkin uuden kaulakorun.

Allyalias kirjoitti...

Kari, kiitokset vaan :) Kiire rajoittaa kirjoittelua ja tein pienen reissunkin viikonlopun aikana. Nyt yritän taas ehtiä blogistelemaan enemmän. Kauhee ressi, kun kaikki hyvät jututkin lukematta...

Korpun, eiks ookin! Möröt ovat usein kiltimpiä, kuin luulevat. Tai kuin me luulemme.

Isopeikko, joskus möröt ja peikotkin ovat enemmän totta kuin me ihmiset. Sen tietää jo tämä pieni keltatukkainen tyttökin. Tai sitä hän ainakin joskus toivoo.

Celia, entisenä riipin raapin - tyttönä tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun tekee kaiken vähän sinne päin.

Hansu, minäkin haluaisin uuden kaulakorun. Onneksi synttärit lähestyvät taas...

Hallatar kirjoitti...

Voimia odotukseen Ally-pieni!
Olet ajatuksissani.

noeijoo kirjoitti...

Tämä oli kuin elokuvaa, sieluun menevä tarina.

Jännitinkin, miten tuloksien kanssa on käynyt. Peukutusta siis vielä.

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis tarina.

Peukutetaan!!!!

kukkis kirjoitti...

Ei varmaan ole kovin kivaa tuommoinen uutisten odottelu (oisko tässä vuoden understatement?) ... Laitan kaikki paikat ristiin, että uutiset olisivat hyviä. Voimia odotukseen!

Hallatar kirjoitti...

Minulla on siulle yksi juttu mun blogissani...

Almamaria kirjoitti...

Toivottavasti viikko vilistää nopeasti ja pääset/-mme epätietoisuudesta!

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, kiitos ajatuksista ja hienosta tunnustuksista. Olen ihan onnesta soikeana!

Noeijoo, peukutellaan menemään :) Luulen, että tällä kertaa tulosten viipyminen on hyvä juttu, mutta parin päivän päästä tulee lisää tietoa.

Susu, tervetuloa peukkukerhoon. Mullakin on peukut ihan ruvella, kun olen pitänyt niitä itselleni pystyssä tuulessa ja tuiskussa.

Kukkis, ei tosiaan ole kovin kiva. Mutta ikävämpiäkin juttuja on. Odotuksen kestää, kunhan keksii jotain kivaa tekemistä vuotellessa. Mutta kuinka kestäisi tämän räkätaudin...???

Almamaria, ei tässä ole enää kauaakaan. Varmaan huominen enää... Tai sitten huominen ja torstai.