sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007

Uskollisuus kunniaan!

Kypsän ihmisen luonteeseen kuuluu olla tavoilleen uskollinen. Olen huomannut, että ne ihmiset, jotka tekevät yhtenä päivänä yhtä ja toisena päivänä toista ovat muutenkin melkoisia tuuliviirejä ja hulluja jopa, sanoisinko.

Minä olen tehnyt omasta päivästäni sellaisen, etten häpeä olla toistamatta sitä jokaisena arkena ja sunnuntaina. Nyt tässäkin pystyn luetella lopottamaan koko päivän läpi taukoa pitämättä. Se menee nimittäin näin:

Minulla uusi päivä alkaa tavallaan jo illalla, siitä kun vaihdan yöpaitasilleni seitsemän maissa. Rasvaan kasvoni ja valmistan pientä iltapalaa itselleni ja miehelle. Katson televisio-ohjelmat, pöyhin sohvatyynyt, laskostan omat ja mieheni vaatteet kylpyhuoneen pyykkikoriin, laitan puhelimen latautumaan ja käperryn armaani kainaloon nukkumaan.

Aamulla herään puoli tuntia ennen miestäni. Piirrän itselleni kulmakarvat (kulmakarvattomuus on sukuvikamme), laitan kahvin tippumaan ja haen postilaatikosta lehden miehelle luettavaksi. Katson lämpömittarista lämpötilan valmiiksi. Voitelen meille molemmille kaksi voileipää, päälle juusto ja kinkku. Mies herää, syömme, mies pukeutuu ja lähtee töihin.

Menen pyykkikorille, nostan varovasti mieheni vaatteet omien vaatteideni alta. Kaavin näytteet housun haaroista. Laitan testauksen käyntiin varmistaakseni, ettei näytteistä löydy siemen- tai emätinnesteitä. Juon vielä kupin kahvia ja alan käydä huoneita läpi ensin imurin, sitten lattiapyyhkeen kera.

Siivottuani tarkistan näytteet ja jos mitään huolestuttavaa ei löydy, soitan ensimmäisen tarkistussoiton. Soiton jälkeen puran nauhoitteen ja analysoin taustamelun. Soitan uuden puhelun jollekin mieheni toimiston toiselle työntekijälle. Vertaan taustaääniä keskenään. Sitten luen yhden luvun verran romaania, yhden runon ja opiskelen uuden huonekasvilajikkeen kasvikirjasta.

Pakkaan kylmälaukun valmiiksi ja lähden autolla miehen toimistolle. Kytken jäljittimen päälle tarkistaakseni miehen olinpaikan. Jos mies on jo lähtenyt asiakaskäynneille, suuntaan jäljittimen osoittamaan paikkaan. Jos kyseessä on minulle entuudestaan tuntematon paikka, jään odottamaan asunnon eteen ja seuraan mieheni myöhempiä liikkeitä jäljittimen avulla. Jään odottamaan asukkaan poistumista. Tämä vaihe voi kestää useita tunteja. Jos asunnossa asuu viehättävä nainen (kaikki naiset ovat omalla tavallaan viehättäviä), kaivan esiin valmiiksi varaamani kusilevyn (virtsaa uunipellille, pakasta ja käytä) ja käyn luiskauttamassa sen asukkaan postiluukusta sisään.

Ajan kauppaan, ostan päivän ruokatarpeet. Ajan kotiin, valmistan ruuan. Soitan tarkistussoiton miehelleni, analysoin taustaäänet. Käyn läpi teksti-tv:n uutiset ja kirjaan pääkohdat ranskalaisilla viivoilla vihkooni voidakseni keskustella niistä myöhemmin mieheni kanssa. Käyn vielä kiillottamassa kylpyhuoneen hanat uudelleen.

Mies tulee kotiin. Halaan ja varovasti nuuhkaisen häntä. Laitan miehelleni valmiin annoksen ja menen eteiseen käymään läpi miehen puhelimen tiedot ja taskun sisällön. Liityn mieheni seuraan ja käyn läpi valitsemani uutisaiheet rauhallisesti ja järjestyksessä. Tiskaan astiat ja suihkutan laventelintuoksua keittiöön.

Menen kylpyhuoneeseen ja pyyhin kulmakarvat kostealla meikinpoistolapulla.

Siinäpä päiväni onkin! Kun noudattaa uskollisesti luomaansa päiväjärjestystä, voi melkein luoda itselleen kokonaisen maailman, jonka kaikki osa-alueet ovat hallinnassa. Sitähän kaikki haluavat! Eikö vain?

Pakinaperjantain aihe on uskollisuus. Jaa

24 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Jo vain.

SusuPetal kirjoitti...

Hahhah.
Tai sitten ei.
Tämä nimittäin voi olla totta jollekin.
Kusilevy oli kyllä minulle uusi tuttavuus.

Olet sinä aika sairas, Ally. Hyvä:))

Isopeikko kirjoitti...

Olet todella omistautunut vaimo. Kadehdin miestäsi kovin. Suhteenne on niin kovin tasapainoinen.

Muistatkos kun miehesi antoi sinulle uuden hienon kamerapuhelimen, sen mitä nyt kannat mukanasi. Siinä on se uusi SpouseTracing-sovellus, tosin aika piilossa. Sen huima sähkönkulutus on syy miksi joudut lataamaan puhelimesi akun päivittäin. Miehesi on sinuun niin kiintynyt, että hän osallistuu huomaamattasi elämääsi puhelimesi välittämän videon ja äänen avulla. Ihan joka päivä.

PS. Miehesi on myös tallettanut kaikki käymäsi puhelinkeskustelut. Hän haluaa kuunnella ääntäsi yhä uudelleen ja uudelleen.

PPS. Samoin sähköpostisi.

Almamaria kirjoitti...

Ihailtavan täsmällisesti järjestetty päivä! Tuossa ei tarvitse säntäillä hetken mielijohteiden perässä, riittää että noudattaa hyväksi havaittua järjestelmää. Onnitteluni!

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Vautsi miten ihana juttu. Ensin ajattelin, että jaahas: Ally aliaskin puhuu kypsistä ihmisistä niinkuin Kirstikin tänään ja Hesarissa jotkut muut eilen.
Hienosti kirjoitettu, ei mitään rajaa mielikuvituksella. Oikein ääneen nauroin.

hopsula kirjoitti...

Kunnes tulee se viimeinen päivä, joka viedään kunnialla loppuun. Kukin saa minkä ansaitsee. Hyvin suunnitellusti. Ja hanat pyyhittynä.

Vai?

Kauhia juttu. :)

Mari kirjoitti...

Nyt menee päivärytmisi sekaisin... Kameraveneessä odottelisi sinulle ehkä kinkkinen haaste: http://kameraveneblogi.blogspot.com/2007/11/iines-j-heitti-helpolla.html

--KATA-- kirjoitti...

Loistava pakina Ally!

genoveeva kirjoitti...

Huh huh. Nimenomaan hallussa koko elämä....

Offset kirjoitti...

Rutiinit luo turvallisuutta.

Yksi keino olisi hankkiutua samaan työpaikkaan. Ja toki tuo perässä ajaminenkin on tehokasta. Kunhan on mitä siihen tarvitaan. Ja ellei ole niin hankkii.

Tuo kusilevy on kyllä peräti luova ajatus.

tienpäällä kirjoitti...

Minä vaan ihmettelen, että mitäs sitten tapahtuisi, jos tämä nyt näin ylen pyyteettömästi miehensä parhaalle omistautunut vaimo jostain syystä löytäisi itsensä työelämästä.

Toisaalta eipä se taitaisi ihan pienestä mennä, kun on noin päivä täynnään välttämättömiä askareita jo nyt.

Allyalias kirjoitti...

Helanes, kyllä vain :)

SusuPetal, parempi sairas kuin terve. Kusilevy ei sitten ole omaa keksintöäni. Mieheni on esitellyt ajatuksen minulle. Mistä lie hänen päähänsä pälkähtänyt...

Peikko, kiitos kehuista. Olisin todella iloinen jos mieheni tarkkailisi minua samalla tavalla, mutta se taitaa olla toiveajattelua. Jaa, mutta nyt on mentävä. Pikkuhousutesti taitaa olla taas valmiina...

Almamaria, aivan niin. Ihmettelen, kuinka kaikki eivät toimi tällä tavoin.

Pantteri, tuo kypsyys-juttu otettiin mukaan tosiaan Kirstin blogista. Mutta en viitsinyt linkittää, ettei menisi asiasta pistorasiaan :)

Hopsu, kyllä hanojen kiillotus seksielämän voittaa!!!

Mari, kiitokset haasteesta! Otan sen tietenkin vastaan heti kun taas kerkeän!

Kata, voi kiitos!! :)

Genoveeva, ja samalla muutaman muunkin.

Offset, työpaikoissa taitaa olla se huono puoli, että niissä pitää tehdä jotain muuta kuin vaklata. Ja lisäksi en usko, että toimistoon palkattaisiin sitä naista, joka muutenkin soittelee päivittäin tikku asianaan...

Tienpäällä, sepäs olisikin. Mutta taitaisi työ haitata harrastustoimintaa vähän liikaa...

Alastalo kirjoitti...

No mutta. Siinäpä vasta täsmällinen nainen. Ei tommosia olekaan. Ei varmalla. Naisethan on hepsankeikkoja. ;)

Ja naisiahan. Naisiahan, niitä täytyis vahtia. Muttei viitsi!

Aivan loisto pakina. Nauratti ihan tosissaan.

Hallatar kirjoitti...

Voe mahoton.

Alussa jo uskoin mutta sitten alkoi mennä hihittelyksi kun mies lähti töihin... =D

Sun PITÄÄ ruveta kirjoittamaan tv-komedioita!
Please!!!!!!! =)))

Kerrankin tulisi telkusta jotain katsottavaa! =D

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ihan pikkiriikkisen jäi epäselväksi se mitä te teette
siinä puhelimen latautumaan laittamisen ja kainaloon
käpertymisen välillä. Siinä näkyisi olevan semmoinen
harakan lennettävä aukko yhä.
Että jos vielä sen selvittäisit. Ennen lopputoteamaa.

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, naiset ne vasta epeleitä ovat! Kannattaa miettiä otatko itse käyttöön vastaavia menetelmiä omassa parisuhteessasi. Varmasti jotain aihetta raporttiin löytyisi... :)

Hallatar, luulisi kusilevyn käyvän parin jakson jälkeen vanhaksi jutuksi...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, säädyllinen nainen ei tietenkään kerro ihan kaikkea. Ei etenkään sellaista, mihin liittyy pikkuhousunsuojat ja muutama palanen sinitarraa...

OldGhost kirjoitti...

herran pieksut, Ally johan sai taas hiristä! pieni persoonallisuushäiriökö??? mehukas tarina, toimisi loistavasti leffanakin!:)

Liisa kirjoitti...

Todella loistava luku- ei kun päiväjärjestys sinulla! Ei kulu aikasi turhuuksiin. Harmi vain, että tekniikka kehittyy koko ajan ja jäljittimienjäljittäjiä yms vaklaus- ja harhautuslaitteita sikiää kuin sieniä sateella. Olehan skarppina esim. nappien kanssa.

Loistavaa luettavaa, kiitos Ally!

Salka kirjoitti...

Voi ei sua Ally...Kiitos kauhutarinasta kontrolloivan kotirouvan arjesta. Toivottavasti en koskaan muutu tuollaiseksi!

Saara kirjoitti...

Kyllä! Järjestys se olla pitää. Oli se sitten kuinka pimee tahansa :)

Hansu kirjoitti...

Tarinan juoni kääntyi kohdassa: "Kaavin näytteet housun haaroista. Laitan testauksen käyntiin varmistaakseni, ettei näytteistä löydy siemen- tai emätinnesteitä." Hah, melkoinen eukko!

Allyalias kirjoitti...

Oldghost, pieni persoonallisuushäiriö on tarinana ihan eri juttu, kuin jos tuollaisen saisi kumppaniksi... Mutta taitaa olla kusilevyistä jo ihan riittämiin elokuvia. Ei niitä enää tarvitse :)

Liisa, eniten pelkään sitä, että laitteet kehittyvät sellaisiksi, että vaklaamisesta tulee puolipäiväinen homma. Mitähän sitä elämällään sitten...

Salka, jos alat muuttua, sinun täytyy varmaan mennä arkiterapeutille kopsautettavaksi!

Saara, mitä pimeetä tuossa järjestyksessä oli???

Hansu, melkoinen tosiaan! Tulisikohan hänestä hyvä yksityisetsivä?

Pikkis kirjoitti...

Ahh. Taas pelastui yksi päivä tämän lumoavan kuvauksen ansiosta. Kadehdittavan organisoitua eloa! ;D

Salka kirjoitti...

No niin täytyy!