Kyllä! Minä se olen!
Ympäriinsä riippuvat päättelemättömät
langat, siellä täällä
sikinsokin, hajamielisesti hutaistuja
solmuja.
Tuoltakin nurkasta purkautuu jo
rispaantuneeksi risaksi.
Maailman pajukorin pohjalle
hukattu, hävettävä rätti,
kolmeen kertaan kielletty, hukkapätkä...
Mutta.
Tämä minä olen.
Omin käsin tehty.
Yksikin päätelty lanka olisi
täydellisestä keskeneräisyydestäni pois!
Runotorstain aiheena keskeneräinen
Jaa
18 kommenttia:
Siis, saanko ottaa joskus ohjelmaani, kun minua pyydetään esiintymään.
Kuvaukseesi keskeneräisyydestä voi samaistua melkein joka eukko.
Upeaa! Olen täydellinen!
Laittamattomasti sanottu! Yksinkertainen on kaunista.
Maailma olisi kamala paikka, jos se olisi täynnä ihmisiä, joilla kaikki langat olisi siististi päätelty, solmut silitetty sileiksi.
Anna minulle minun jokapäiväinen keskeneräisyyteni.
Runo joka ei jätä rauhaan. Onneksemme.
Kiitos!
Taas osasit kutoa filosofiaa joukkoon, punoa psykologiaa kudelmaan... Enpä hämmästyisi vaikka joku lanka johtaisi teologiaankin ;)
Obeesia, tokiahan saat ja kukapa meistä valmis olisi! Tai haluaisikaan olla!
Susu, niin oletkin! <3
Oh-show-tah hoi-ne-ne, niin on. Puhutkohan nyt sielunelämästäni... :)
Paju, noista irtolangoista voikin tarttua kiinni ja kiivetä niitä pitkin suoraan ihmisen sisimpään.
Rita, kyllä on myönnettävä, että nuoruudessa koettu uskonnollisen ajattelun herääminen ja kuolema on jättänyt minuun oman leimansa. Eikä minulla ole syytä lähteä tuota leimaa itsestäni pyyhkimään :)
Tämä runo antoi mullekin ahaa elämyksen. JESS!!! Aivan siis upea runo tosielämästä.
Voi...
Tekee mieli ottaa kiinni
ja selvittää sotkut
ja siistiä sieväksi...
obeesia ehtikin kysyä, tuli sama ajatus heti kun luin.
hieno tapa tarkastella ihmistä, keskeneräisenä kudelmana..tässä on tosiaan vähän raamatullista vaikutelmaa...sinä se osaat!
Tästä runosta tuli erityisen hyvä mieli ja se oli kirjoitettu ihanan resuiseksi.
Jes Ally, mainio.
Alastalo, kiitos. Sitähän juuri arki on - keskeneräisten lankojen seassa kirmailua.
Hallatar, vaikka on näissä sotkuissakin puolensa... Sitä ei koskaan tiedä, vaikka irtolangasta voisi jonain päivänä jatkaa jotain järkevääkin juttua.
Oldghost, minua itseäkin joskus huvittaa, kuinka nuo raamatulliset asiat tuppaavat nimenomaan runoihin. Varmaan osittain kyse on siitä, että Raamattu on meille kaikille jossain määrin tuttua kuvakieleltään, jolloin paljon asiaa ja mielikuvia saa mahdutettua pariin sanaan.
Katili, kiva homma. Tämä oli tarkoitettukin hyvän mielen runoksi. Keskeneräisyys kunniaan!
Genoveeva, kiitos sinulle!
Ikuisesti keskeneräinen. Ei ole sama asia kuin huono. Elämäkin on keskeneräinen niin kauan kunnes se loppuu.
Maailma olisi tylsä jos se olisi täynnä jämptejä harmaita villasukkia. ;)
Mistähän langasta vetäisisi?
Elina, keskeneräisyyshän voi olla suuri etukin. Se pitää sisällään joustavuuden ja muutoksen mahdollisuudet.
Emppu, no niinpä! Kiva vaan, että osa meistä on näitä sikinsokinkudelmia.
Helanes, minulla kaikki langat ovat ainakin oikeita.
Kylläpä olikin osuva runo, kiitos tästä elämyksestä Allysein!
Salka, kiitos itsellesi!
Lähetä kommentti