tiistaina, marraskuuta 13, 2007

Talviunia

Hyvä on täällä, suon ja metsän rajalla. Vasemmalla kyljelläni syvä, pihapuuntuoksuinen turvallisuus, oikealle aukeaa upottava, harmaa huopapeitto; tunkkainen tupakkarulla laakeaksi ja karvaiseksi levitettynä.

Tähän tarkalle rajalle, metsäheinän ja suoheinän väliin, laitan itseni levolle. Vasenta puoltani pistelevät nuorten mäntyjen peräänantamattomat sormet, oikea sivuni painuu ohuen jääihon läpi sammaleiseen kosteuteen, jonka sylissä ilma tuntuu viileältä hengittää.

Kierrän männynvitsat kylkikaareksi ympärilleni. Tukeva kehikko se on. Hankikantava. Mäntykaaren tilkitsen elämää julistavalla sammalella. Ettei lämpö karkaisi. Nenä värähtää sammalen lahon kohdatessa tuoreen pakkasen. Työ on valmis. Elämä säilyy.

Nyt vasta uskallan avata silmäni tähtikirkkaalle taivaalle ja kohdata sen, kuinka kaikki oleva painaa. Hengitys kulkee harsopilveksi muuttuneena silmieni edestä. Nyt on ruumiin aika nukkua. On talvi, ja mieli saa vaeltaa. Kotonani, kohdussani, nukun aina silmät auki.

Tarinamaanantain aiheena on ahertaja ja Pakinaperjantain lohtu. Jaa

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Talviuni olisi lohdullista, ja tämä talviuneen vaipuminen oli niin houkuttelevasti, kiehtovasti ja kutsuvasti kirjoitettu, että ihan alkaa itkeä, kun ei ole karhu.

Isopeikko kirjoitti...

Tämä on hyvä ja kaunis kuva. Peikko tulee mukaan.

Kari kirjoitti...

Tämä oli hieno kirjoitus. Sillä tavoin viekkaasti kirjoitettu, että en ole ihan varma on edes kyseessä karhu. Eikö karhu painu talviuneen johonkin luolaan yms? Tarinasi tunnelma oli hieno, kertakaikkiaan!

Almamaria kirjoitti...

Raukea ja tyyni olo seuraa kirjoituksesi lukemisesta. Tippa tuli silmään, kun muistin kaikkein merkityksellisimmän tuutulaulun lapsuudesta. Voi kun saisi kietoutua lämpöiseen, antaa hengityksen höyrytä ja katsella tähtiä kunnes silmät luppaisivat. Joku laulaisi hiljaa ja lempeästi "tuu tuu tupakkarulla"...

OldGhost kirjoitti...

Piti lukea tarkkaan ja useampaan kertaan, tuli uteliaisuus ja halu tietää, mikä siinä talviunille valmistautui...ihastuttava tarina!varsinkin viimeinen kappale sai huokaisemaan syvään!

Allyalias kirjoitti...

Susu, kai me kaikki talven vastustajat haaveilemme joskus talviunosista. Ja karhuilusta.

Isopeikko, pitääkin sitten taivutella vähän pidempiä mäntysiä. Mäntyjä kahdelle, kiitos! :)

Kari, kiitos. Ehkä tämä sopii sitten kaikille talvehtiville otuksille tai vaikka talviunisille ihmisille :)

Almamaria, tuo tuutulaulu oli minullekin kovasti merkityksellinen.

Oldghost, kiitoksia! Mukavaa, kun uteliaisuus heräsi. Ehkäpä kukin voi kuvitella päähenkilöksi kenet/minkä haluaa. Tai sitten maahan paneutuvat punahilkkainen Molla-Maija ja karvainen Peikko yhdessä siten, että Mollan pää on Peikon jalkojen vieressä ja Peikon nenä nuuskuttaa Mollan varpaattomia jalantöpöjä :)

Offset kirjoitti...

Hitsi, onpa tämä peräti hyvä.

Paju kirjoitti...

Olen lohdutettu, voimaannutettu – ja samalla ihastelen sitä voimaa mikä vaikuttavalla tekstillä voi olla. Sanan mahtia! Olen nyt käynyt levossa ja unessa ja voin hyvin. Kiitos, Ally ;)

Elina kirjoitti...

Siiliksi siilin viereen. Unille tekevi mieli.

Alastalo kirjoitti...

Olipa kiehtova tarina. Herätti uteliaisuutta ja ajatusta. Ja kun vielä noin kauniisti kirjoitettu. Makoisa juttu. Ehkäpä viikonlopulla teen kuvaannollisesti noin kylmällä mökillä.

Tuima kirjoitti...

Tämä on kaunis teksti, pidän siitä paljon. Hienoja kuvia (ohut jääiho ja koko toinen kappale). Erittäin kaunista kieltä, tunnelma välittyy, tätä oli ilo lukea. Kiitos.

(Vaikka kouluarvostelu ei blogeissa olekaan tapana, niin annan silti kirjoitukselle arvosanaksi 10+. Plussa tulee nimenomaan tunnelman välittämisestä.) :)

Allyalias kirjoitti...

Oi kiitokset, Offset!

Paju, jos tästä oli pieneksi talvitorkuksi, olen kovin iloinen ja otettu!

Elina, kyllä tässä olisi horros tarpeen. Siilinä olisi nyt lokoisaa.

Alastalo, kylmä mökki taitaa sopia erinomaisesti talvehtimispaikan rakennukseen. Rentouttavaa viikonloppua!

Kiitokset kehuista ja kouluarvosanasta, Tuima. Sain ensimmäisen kymppiplussan pitkään piiiitkään aikaan! Tämän avulla jaksaa taas vuosia eteenpäin :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Normaalisestihan tässä olisi kyseessä kouvo, mutta kun iltäpäivälehdet tahtoo tulla aina tunkiolle, olipa kysymyksessä miten tahansa tavallinen asia, niin tässähän onkin näköjään yhteiskunnan hylkäämä mummo, joka on sammunut keskikaljakuppilasta tullessaan suolle.

Tarina on hyvä ilman Iltalehteäkin.

Obeesia kirjoitti...

Olipa kaunista kieltä!

Allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, hieno tulkinta :)))

Obeesia, kiitos :)