maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Tarinamaanantain kuva-aihe




Viikon haastekuva

Sulevi Mykrän Katala Suunnitelma

Sulevi istui kerrostaloasuntonsa ikkunassa, kuten normaalina arkipäivänä ruukasi tehdä. Tänään kaikki oli harmittavasti pielessä. Hän oli joutunut aamuisella lääkärikäynnillään tympeän utelun ja tenttaamisen uhriksi. Lääkäri oli saanut päähänsä, että Sulevi oli "Selkeästi Mielenterveysongelmainen". Lääkäri oli pitänyt itsestään selvänä, että Sulevi tulisi tutkittavaksi ja tökittäväksi, jotta ongelmien laatu ja laajuus saataisiin kartoitettua.

Sulevi katseli naapurin likalapsia tuhertamassa itkua hiekkalaatikolla ja pyyhkimässä silmiään hiekkaisilla pikku nyrkeillään. Ehkä juuri silloin Sulevin päässä kypsyi suunnitelma; hän vielä näyttäisi lääkäreille! Hän ei ollut mikään hullu ja lähtisi tutkimuksiin vain köysissä.

Seuraavien viikkojen aikana Sulevin kodissa kulutettiin arkkitolkulla millimetripaperia ja teroitettiin lyijykynää hartiat kipeinä. Sulevi ehti ikkunan ääreen vain aikaisin aamulla, jolloin maailma oli vielä hieman valheellisessakin järjestyksessä. Juuri tätä yksityiskohtaa hän käytti myöhemmin selityksenä toimilleen, jos kukaan koskaan erehtyi mitään syytä kyselemäänkään.

Millimetripaperiviikkojen jälkeen oli vuorossa Nikkarointiviikot ja sen jälkeen koko projektin vaikein osuus: Neulanpistoviikot. Aikaa kului niin kauan, että sairaalasta ehti tulla kutsu Tarkempiin Tutkimuksiin. Sulevi ei välittänyt siitä vaan jatkoi hommaansa.

Oli taas yksi keskiviikko, kun Sulevi oli valmis. Hänen pieni nukketeatterinsa oli pystytetty aamun aikaisina tunteina ja Sulevi odotti kärsimättömästi ensimmäisiä lapsia pihalle. Lopulta naapurin likalapset ja muutama muukin lähialueen kakara kiertelivät Sulevin pikkuista teatteria uteliaina. Sulevi antoi Imelda Mykrän kurkistaa verhojen raosta.

Lapset kavahtelivat ensin ja juoksivat monena päivänä itkien kotiin. He pelkäsivät Imeldan harmahtavaa olemusta ja omituista suuta, joka näytti olevan valmis avautumaan ja hotkaisemaan lapset likoineen päivineen. Sulevin olisi tehnyt mieli rauhoitella lapsia ja kertoa heille Imeldan olevan pelkkä käsinukke, vanhoista alushousuista tehty. Mutta hän ei kuitenkaan kertonut lapsille mitään. Ja hyvä niin, sillä pian lapset tottuivat Imeldaan ja halusivat kuulla sen juttuja.

Ja millaisia juttuja ne olivatkaan! Lapset kuuntelivat hiekkaisin suin tarinoita kaukaisista maista ja salaperäisistä hirviöistä. Vähitellen lapset toivat vanhempansakin mukanaan tarinoita kuulemaan. Joku vanhemmista järjesti niin, että Paikallislehdestä käytiin tekemässä haastattelu Sulevista. Ja oikein kuvien kanssa!

Sulevi ei jälkeenpäin muistanut, missä vaiheessa alkoi pitää itseään Suurena Taiteilijana. Hän alkoi kuvitella maailmanmaineen ja suurten näyttämöiden olevan aivan nurkan takana, yhden tempauksen päässä. Ehkä se oli sitä hulluutta, josta lääkäri oli puhunut. Tai ehkä hän oli elänyt liiaksi aikaisen aamun valheellisen järjestyksen tunteina. Taaksepäin katsoessaan Sulevikin myönsi, että olisi voinut jättää vetämättä Herra Kikkelin esiin keskellä Imeldan kiehtovaa tarinaa Kaiken Maailman Merikäärmeistä.

Se oli varmaa, että silloin Sulevi Vietiin ja kyseltiin vasta myöhemmin. Jos silloinkaan.


Tarinamaanantai


Jaa

15 kommenttia:

Hansu kirjoitti...

Sulevilla oli piileviä taiteilijan kykyjä, jotka putkahtivat silloin tällöin hulluuden alta esiin. Onhan oikeillakin taiteilijoilla ja meillä harrastelijoilla aikoja, jolloin luovuus on kukassaan. Välillä tulee taantuminen, eikä mikään kiinnosta. Silloin hulluus saattaa ottaa vallan.

SusuPetal kirjoitti...

Vanhoista alushousuista tehty käsinukke...nojaa...suuri taiteilija repii vaikka pelihousunsa taiteen takia...

Jussi kirjoitti...

Tunsin lukiessani, että Sulevin kanssa meillä on sielujensympatiaa, miksiköhän?

Allyalias kirjoitti...

Hansu, enpä halua rinnastaa luovuutta ja hulluutta keskenään. Ehkäpä Sulevikaan ei ollut mikään hullu tai mielenterveysongelmainen. Oman elämänsä kulkija vaan. Ihan omaan olemiseensa tyytyväiseltähän hän vaikuttaa.

Susupetal, alkkareista tulee varmaankin USKOMATTOMAN upea käsinukke. Kunhan ei tarvitse laittaa sellaista omaan käteensä :)

Allyalias kirjoitti...

Jussi, olitkin tässä yhtä aikaa... Enpä tosiaan tiedä, mistä moinen johtuu. Mutta haluaisin kovasti tietää... (ja jos saisi vielä osoitteen, jotta voi soittaa jonkun Viemään sinut)

Jussi kirjoitti...

Minne Sulevi, sinne minäkin. Soitin jo itse.

Polgara kirjoitti...

Kaikki taiteilijat ovat hulluja, mutta kaikki hullut eivät ole taiteilijoita! Siitä huolimatta, nauraa hekottelin katketakseni *pissii taaaaaaaaaas pökiinsä*! Niuvanniemeen, Niuvanniemeen (sillä Särkänniemeen-mainosssävelellä)....

Allyalias kirjoitti...

Jussi, huh, viuh ja huokaus. Olisikin ollut pelottavaa tietää, että tuollainen mörriäinen tallaa kanssani samoja katoja.

Hyvää kesää siellä missä täysihoito pelaa.

Polgara, mieti. Matka voisi tosiaan olla antoisampi kuin joku Särkkäri. Kummassakin paikassa ahdistaa, mutta toisessa saa sentään lääkkeitä vaivaan. Eikä tarvitse kantaa huolta muusta, kuin vyötärökuminauhan tiukkuudesta.

Almamaria kirjoitti...

Voi Sulevia, erikoistehosteen käyttämisen kohdeyleisö taisi olla tosiaan väärin valittu (ei sillä, että tietäisin mikä se oikea kohdeyleisö olisi ollut). Nurkan takana odottava maine ja kunnia saavat odottaa edelleen.

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, niin tosiaan katoaa mainen kunnia. Yhdellä taikasauvan heilautuksella vielä ;) Ehkä Sulevin kohdeyleisö olisi löytynyt vaikka humailaisten polttariseurueiden parista...???

pikku sue kirjoitti...

Virhearvioitahan tulee aina silloin tällöin, jälkeenpäin sitä vasta hahmottaa tilanteen tarkemmin ja huomaa, ettei ehkä ois kandennu... :D

Polgara kirjoitti...

Tuota, mulla on kokemusta tietyn tyyppisten henkilöiden lähettämistä MI:llä tiettyihin hoitolaitoksiin, joten otan vapauden suositella ao. laitoksia kaikille leppoisina kesänviettopaikkoina. Hyvä ruoka, ei pakkoliikuntaa (-liikkeitä ehkä), paljon mömmöjä, ja mitä parasta - ei tarvitse itse ajatella eikä tehdä mitään!
No - tämä on silkkaa provoa, en ole tosissani, muistakaa se!

Allyalias kirjoitti...

Pikku Sue, niinpä! Tällaisia virhearviointeja on käynyt minullekin joskus. Vaikka ei kovinkaan usein vilautteluasioissa.

Polgara olisit vain jättänyt tuon viimeisen kirjoittamatta. Minun blogissani ei ole vielä koskaan ollut näitä ikuisessa loopissa pyöriviä väärinkäsityksiä ja vastaväärinkäsityksiä (kiitos fiksujen lukijoiden). Mutta vaihtelu virkistäisi...

pastillinjauhaja kirjoitti...

Vai karkas sulevilla vähän mopo käsistä! Taas kyllä niin loistava tarina, sekä sisällöltään että kerronnaltaan. Mutta vähän huolestuttaa kun pystyy samaistumaan Suleviin... Ei onneksi aivan täysin kuitenkaan!

Allyalias kirjoitti...

Pastilli, muistelen, että sinulla on ennenkin ollut tuota samaistumisongelmaa ;) Toivottavasti Herra Kikkeli kuitenkin pysyy pöksyissä elämäsi esityksissä!