maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Kusimyrskystä selvinnyt haaksirikkoutuu Blogistanian rannikolle

Kyllä vaan: Täällä on reilun viikonlopun mittainen pottaharjoittelu takana. En pitkästytä mahdollisia nettisurfailijoita omilla "kultaisilla" aalloillani sen enempää, sanonpahan vain, että elämäni on ollut aika lailla helvetistä viimeiset päivät. Olemme epätoivoissamme kokeilleet kaikkea opettaaksemme tytön potalle: On ollut huomaamatonta hivutustekniikkaa, esimerkin ihmeellistä voimaa, ylidramaattista pottatreeniä á la Dr Phil. Olemme uittaneet kusessa hihamme, lahkeemme, sohvamme, mattomme, kirjamme jne, jne.

Samaan aikaan olemme laskeneet viimeisiä pennejämme ja huomanneet, että ne eivät veny millään neljän hengen tarpeisiin. Siksipä olen joutunut viilaamaan pilkun paikkaa aamusta iltaan samalla, kun luutuan kusta mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Sanat eivät tietenkään suostu tulemaan kaikissa olosuhteissa (joskus ihmettelen, kuinka pystyn tekemään työtä edes normaaleissa lapsenhoito-olosuhteissa); pitäähän kusilammikoiden vastapainona olla puolella mielellä väännettyä paskaa tekstiä.

Ensimmäistä hääpäiväämme juhlistimme syömällä saunassa hedelmäcoctailia suoraan tölkistä samalla, kun pikkuneiti kohkasi jaloissa (uu la laa sydänsydänloveloveunelmahattararomantiikkaa!!!). Loppupäivän minä tein töitä ja mies pesi kusipyykkiä.

Mutta sitten sattui ihme. Juuri kun hihamme olivat kastumisen sijasta palamassa ja henkinen selkärankamme murtumaisillaan, kun olimme jo alkaneet mainita vaipan paluusta sivulauseissamme, se vihdoin onnistui! Pikku M oppi käymään potalla (ja innostui ehkä vähän liiankin kanssa. Nytkin potan suunnalta kuuluu käreä toteamus: "Se ei toimi". Hän ei ymmärrä, ettei kusi ole täysin ehtymätön luonnonvara)!

Nyt tarvitsee vain huolehtia enää rahasta. Ja kirjoittamisesta kipeytyneistä ranteista. Onkos kellään kirjoittavalla ihmisellä vinkkiä, kuinka sellaista vaivaa saisi hoidettua (lepo ei valitettavasti tule kysymykseen)?

Jaa

23 kommenttia:

Kutuharju kirjoitti...

Kipeytyneiden ranteiden säästöohje: siirry nenän käyttöön! Jos se ei ole näppäilyyn tarpeeksi terävä, ehkä sinulla on sutjakka pottuvarvas? Jos pottuvarvas on liian iso, matki tikkaa: nakuta näppistä suuhun otetulla kynällä ja -- ranteet paranevat ilman että kirjoitus joutuu katkolle!

Vain viikonlopun kestoinen siisteyskasvatus!?!? Olitte varsin päteviä ja kunnostautuneita vanhempia ja pikku-M pikaoppija. Onnittelut pisusta pelastuneelle perheelle!

SusuPetal kirjoitti...

Ei ole kuin lepo...nenä ei käy, koska se valuu kuitenkin ja tekee näppäimistön inhottavan tahmeaksi. Christy Brownilta sujui kirjoittaminen vasemmalla jalalla, vaatii aikamoista notkeutta...

Venytteletkö ranteita? Netistä löytää ohjeita hiirikäden venyttelemiseksi, niitä kannattaa tehdä. Yöksi voisi ajatella rannetukea, se estää kättä vääntymästä outoihin asentoihin (muu kroppa voi kyllä vääntäytyä asentoihin...).

Mutta, kannattaa miettiä sitä lepoa ihan vakavasti, aina kun se on mahdollista, sanoo nimimerkki kokemusta on ranneleikkauksesta, kun ei malttanut lopettaa ajoissa kirjoittamista.

On teillä ollut kusiset paikat!

Onnea hääpäivän johdosta! Olkoon yhteiselämänne samanlaista hedelmäistä ja raikkaan makeaa cocktailia vastedeskin:)

Almamaria kirjoitti...

Mahtava valikoima kategorioita kirjoituksen höysteenä!
Onnittelut pottatreenatusta lapsesta, liitosta ja järjissä säilymisestä. Etsiskelen rannetreenausohjeeni ja jaan sen kanssasi, varros jokunen hetki.

Allyalias kirjoitti...

Kutuharju, kiitos vinkeistä. Pitänee siirtyä suoraan tuohon kynä suussa-ohjeeseen, sillä nenästä tai varpaista ei taida olla kirjoitusvälineiksi.

Otimme tyttäreltä kerta heitolla vaipan pois ja luotimme siihen, että oppii. Ja oppihan se - muutaman päivän lattiapissimisen jälkeen :)

Susu, tuo ranteiden venyttely voisi olla kokeilemisen arvoinen ajatus. En ole sellaista harrastanut. Lepääminen ei nyt oikein sovi. Pitäisi kirjoittaa ainakin puolen tonnin autoremontin verran ylimääräistä :)

Kiitokset onnitteluista. Olimme suunnitelleet erilaista hääpäivää, mutta mitä väliä, kun ekan avioliittovuoden muut päivät ovat olleet suurimmaksi osaksi kovinkin nastoja!

Almamaria, rannetreeniohjeesi tulisi tarpeeseen... Toivottavasti ne kestäisivät. Ranteet ovat olleet aina heikko kohtani, etenkin silloin, kun piti kirjoittaa perinteisesti kynällä.

Almamaria kirjoitti...

Muutama selventävä kysymys: särkeekö molempia ranteita? milloin niitä särkee? miten ts. onko särky jäytävää, onko sähköiskun tunnetta, pisteleekö sormissa, heräätkö yöllä siihen että kädet ovat puuduksissa? onko sinulla aikaisemmin ollut vastaavia oireita?

Allyalias kirjoitti...

Haa DrMaria... Almamaria! Ranteita särkee silloin, kun rasitan niitä paljon mm. kirjoittaessani. Ne tuntuvat tulehtuneilta. Joskus vasempaan ranteeseen ilmestyy tosi kipeä patti.

Ei sähköiskuja, eikä pistelyä. Kädet puutuvat joka yö.

Oireita on ollut aikaisemminkin kausiluontoisina noin 13 vuoden ajan.

Isopeikko kirjoitti...

Treenaus auttaa. Vaan älä treenaa niin että sattuu. Treenaa niin ettei satu :)

1) haroita kättä ankarasti, toista useasti

2) ojenna käsi eteen, roikuta sormia ja taivuta toisella kädellä kämmentä kohden rannetta, toista useasti

3) sama juttu kun kakkonen mutta ylöspäin, toista useasti

Nämä ehkäisevät, jos ranteessa on tulehdus, älä voimistele vaan mene lääkäriin.

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, kiitos neuvoista. Pitää alkaa tekemään harjoituksia, kun ranteet ovat taas paremmassa kunnossa. Nyt ei tosiaan kärsi... Auts!

Almamaria kirjoitti...

Käsien puutuminen öisin viittaisi rannekanavan ahtaumaan: http://www.laseri.fi/sairaala.asp?page=47&palsta=1

Patin ilmaantuminen tuo mieleen hyytelörakon eli ganglion: http://www.porinlaakaritalo.fi/default.asp?id=142445&artikkeli=362345&Method=Artikkeli&Hakusana=

Kipulääkekuuri ei poista itse vaivanaiheuttajaa mutta helpottaa useimmiten särkyä ja pakotusta. Kylmäpakkaus useamman kerran päivässä kipeälle kohdalle, aina tyynyliinaan tai pyyheliinaan käärittynä niin ettei se aiheuta paleltumisvammaa iholle. Voi pitää noin 20-30 min kerrallaan. Lääkärissä voisit pistäytyä näytillä, saisit särkylääkettä reseptillä (=vähän edullisempaa ja isompi pakkaus).

Ja sitten sitä jumppaa! Isopeikko neuvoikin kelpo liikkeitä. Ranteen kipeytyessä on koko raajalla taipumus oirehtia - kannattaa pitää hyvää huolta myös niska- ja hartiaseudusta, ettei se jämähdä samantien. Työterveyslaitoksen sivuilla on "hiirijumppaa" mutta se sopii myös kynää käyttävälle : http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Ergonomia/Tyokalut/

Kunhan löydän kätköistäni tenniskyynärpään jumppaohjeeni, otan niistä kuvan ja laitan s-postina. Siinä on myös ranteen seutuun kohdistuvia liikkeitä.

Tekosyy kirjoitti...

Jo oli tosiaan kusiset hetket teillä. Ja sama rumba taitaa jatkua vielä hetken aikaa?
Mitä jos lisäisit ruokavalioosi magnesiumia. Kokeile. Voi auttaa ranteisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Pidä ranteessasi a5-kokoisesta esitteestä (tai noin 4 arkkia kopiopaperia) taitettua suht. tiukkaa tukea (vähintään viikon - tai niin kauna kuin kipua tunnet kirjoittaessasi)ja katso että Sinulla on rannetuki koneessasi. Saat kiinni teipillä (esim. maalarinteipillä) Nosta tuolisi mahdollisimman ylös. Tämä muuttaa niin paljon asentoasi, että tulehduksen parantumisen jälkeen ei tule uusiksi. Vaihda tuolisi korkeutta noin kerran kuussa.
Ohje omasta kokemuksestani ja kokeilustani. LH

Hallatar kirjoitti...

Voi ressukkarakas!
Pahoitteluni ja tsemiä pottaopettelulle.

Ei voi muuta sannoo ku että
otan osaa.


*halitsemiruttaus*

Allyalias kirjoitti...

Voi kaikki rakkaat kiltit! Kiitokset avustanne ja neuvoistanne. Ne varmasti auttavat kovasti!

Almamaria, kiitos pitkästä kommentista! Kokeilen tänään tuota kylmähoitoa ja raportoin tuloksista :) Aamulla ranteet olivat vähän paremman ja jumppasin niitä Isopeikon tyyliin.

Tuo hyytelörakko kuulostaa ällöltä.... joten varmaan minulla on juuri sellainen :)

Tekosyy, täytyy vähän kehua: Meillä ei ole sattunut yhtään vahinkoa sen jälkeen, kun tyttö oppi potalle. Yöllä tietenkin pidetään vielä vaippaa. Lopulta kaikki meni aika helpolla, vaikka ne muutamat päivät olivat aika kamalat.

Pitää kokeilla vihdoin tuota magnesiumiakin. Minulla on muutamia muitakin oireita, joiden olen lukenut (netistä tietenkin) saattavan johtua magnesiumin puutteesta.

LH, teenpä tuollaisen tuen, jos tämä vaiva taas pahenee. Monesti noiden tukien kanssa on aika vaikeaa hoitaa tuota mukulaa. Mies on kuitenkin kovin paljon töissä. Mutta ehkäpä se onnistuisi... Työskentelyolosuheeni ovat aika alkeelliset, eikä esim. tuolin korkeutta voi säätää.

Hallatar, kiitos ruttauksesta. Tuli tarpeeseen. Onneksi vaippalainen on jo pottalainen :)

Obeesia kirjoitti...

Kiinnostaa kovasti tuo pottaharjoittelu. Miten meni yöt? Entäpä se isohätä? Miten lapsi saatiin kertomaan, että nyt on hätä?

Muistan, että poikani kuivaksi opettelu tapahtui lahjomalla. Annoin jokaisesta onnistuneesta potalla käynnistä palasen Brion puujunarataa tai vaunuja.

Nyt pitäisi nuo kaksi lapsenlasta saada kuiviksi. Yhteistyössä heidän äitinsä ja tarhantätien kanssa tietenkin. Viime kerralla kun he olivat hoidossani, minä luovutin!

Tämä kesä on asetettu tavoitteeksi.

atair kirjoitti...

Se ganglio (nivelpussin repeämä?) on jännä olio, minä sain sen kerran ranteeseeni, kun kanniskelin yhtä itkeskelevää tytönhuitukkaa pitkään sylissäni.

Kävin tyhjennnyttämässä sen, ja se oli jännää. Patissa oli nimittäin ihan Tiimarin askarteluliimalta näyttävää kirkasta, sitkasta hyytelöä (ilman glitteriä, ikävä kyllä). Tyhjennys suoritettiin paaaksulla, piiitkällä neulalla, mutta ei se silti esim. sattunut.

Tuima kirjoitti...

Jos lepo ei käy, niin tukisiteet. Kirjoituslepo viikonlopun yli?

Aiotteko luopua yövaipasta saman tien? Jos niin huh ja tsemppiä... Toivottavasti sinulla on koko patjan peittävä muovitettu frotee.

Aloin miettiä tuleeko lapsilta kusta vai pissaa?

Allyalias kirjoitti...

Obeesia, yövaippaa pidetään niin kauan, että ne alkavat olla kuivia. Päiväunet ovat sujuneet jo vaipatta.

Tehtävä onnistui kovalla kehumisella ja muutamalla porkkanalla: Onnistuneen pissan jälkeen leikittiin Maisan kodilla (kirja, josta saa ikään kuin nukkekodin) ja tyttö sai itse vetää pissan pöntöstä alas. Tyttö soitti ensimmäisen pissansa jälkeen "pikku Myylle" joka myös kehui ja kannusti kuivuuden tielle.

Atair, kommenttisi luettuani minulle selvisi eräs asia kirkkaammin kuin koskaan. Minä en aio ikinä mennä lääkäriin käsiini mahdollisesti ilmestyvien pattien takia. EN IKINÄ!!!

Tuima, viikonloppuna tulee kyllä kirjoituslepoa, mutta sitten pitääkin toimia häiden puuhanaisena ja taikinanvaivaajana. Pelkään siis ranteideni kestävyyden puolesta.

Yövaipasta emme uskalla luopua saman tien. Odotamme, kunnes yöpissaaminen alkaa vähentyä.

Taannoisen viikonlopun kokemusten tuomalla auktoriteetilla väitän lasten pissan olevan yhtä lailla kusta sekin :)))

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Minä jo ajattelinkin, että kävikö se ihan niin kivuttomasti kuin kommentistasi olisi voinut ymmärtää. Toivottavasti tytön oivallus on pysyvää laatua. Onnea kaikesta mukavasta!

Almamaria kirjoitti...

No,no - hyytelörakon tyhjentäminen helpottaa vaivoja eli rohkeasti vain tohtorin tykö. Dr Kalmamarian kotikäynnit eivät ulotu vielä Ouluun, muuten voisin tulla käväisemään asianmukaisten varusteiden kera. Puoskarointi on iloinen asia!

sivuaskel kirjoitti...

Huikea haaksirikko! Vakava paikka sai kyllä hymyt huulille! Mainio teksti.
Kiitos!

Allyalias kirjoitti...

Pantteri, jälkeen päin oppiminen tuntuu kokonaisuudessaan helpolta. Ensin meni monta päivää, ettei mikään mahti saanut tyttöstä pisssaamaan pottaan, mutta kun se onnistui kerran, ei huteja enää tullut. Tästä on hyvä jatkaa :)

Voi taivas! Olen niin onnellinen, että asun täällä periferiassa! Tohtori Kalmamaria kuulostaa hirrrrmuiselta. Minä aion pitää pattini ja helliä niitä rakkaina ystävinäni. (Tänään ranteet ovat olleet paljon paremmat, kiitos kylmähauteen ja -geelin ynnä jumpan!)

Sivuaskel, jo kelpaa täälläkin hymyillä, kun on vihdoin huuhtoutunut rannalle. Enää muutama kymmenen konekirjoitusliuskaa ja satoja leivonnaisia matkaa ensi viikkoon. Silloin pitäisi helpottaa!

Kaura kirjoitti...

Meillä ollaan yövaippatalkoovaiheessa, terkut siis :-) Vaipat loppuivat ja tajusimme, että tässä vaiheessa ihan hyvin voisi jo pärjäillä yöt ilmankin. Vaipan painosta ei arvaillut tehdä johtopäätöksiä, sillä aamupisu painaa hevisti!

On ollut huomattavasti kuivempaa meininkiä kuin teillä. Tänään luututtiin lattiaa aamupisun takia, kun tytär on taipuvainen aamuäreyteen (mistä lie semmoisenkin perinyt) eikä näin ollen aina yhteistyöhalua esiinny... Toistaiseksi sänky on pysynyt kuivana, kun olen kertaalleen käyttänyt yöpisulla. Lorinan vähyydestä päätellen sekään ei ehkä ole tarpeen siirtymävaihetta pidempään.

Allyalias kirjoitti...

Terkut vaan, Kauraseni sinne teidänkin vaippailuelämäänne! Olipa hyvä, kun puhuit noista yövaippa-asioista. Ehkäpä meilläkin uskalletaan jossain vaiheessa alkaa jättämään niitä pois.

Mutta tässä tarvitsee kyllä viikon, parin henkisen valmistautumisen välissä :)