Okei, voi tulla jollekin teistä yllätyksenä (minulle ainakin), mutta en sitten kuollutkaan. Itse asiassa uskalsin lopulta nukutettavaksi pelkän kasisatasen buranan huumaamana. Kerroin kyllä että minua pelottaa ja minulle oltiinkin tosi ystävällisiä.
En joutunut odottelemaan, en palelemaan ja kotiinkin pääsin heti yhden heräämössä vietetyn tunnin jälkeen. Itse operaatio kesti kaksi tuntia, enkä ollut missään vaiheessa hengenvaarassa :)
Oikeastaan nukutus oli ihan miellyttävä juttu, etenkin kun minulla ei ollut lainkaan paha olo herättyäni. Lääkäri pisti leikkaussalissa nukutusainetta käteeni ja sanoi, että minua alkaa kaikesta huolimatta pian nukuttaa (olin kertonut hänellekin, että minusta tuntui epätodennäköiselle että nukahtaisin). Katselin kattolamppuja ja sanoin riemastuneena ettei minua nukuta lainkaan. Samassa lamput näyttivät huojahtavan. Ehdin sanoa vielä, että nyt nukuttaa ja sitten en muistakaan enää mitään.
Käsi on kyllä niin perkeleellisen kipeä, etten lääkityksestä huolimatta pysty oikein kirjoittamaan. Yritän nyt kuitenkin naputella kilpailun tulokset:
Voittajia oli tällä kertaa kaksi.
Polgara oli viilletty auki kuin sardiinipurkki ilman kunnon lääkitystä, joten hän ansaitsee kiistatta tunnustuksen kamalimmasta tarinasta.
Toisaalta Elegia kuvaili nukutuskokemuksen juuri sellaisena kuin millaiseksi sen etukäteen kuvittelin. Kuvauksen jälkeen tunsin itseni lähes täysin ei-hulluksi ja ei-hysteeriseksi. Se on jo aika paljon se.
Onnea siis Polgaralle ja Elegialle. Pankaahan yhteystietonne allyalias ät gmail piste com:iin ja pistän teille palkintoa kunhan käsi vähän tokenee.
Ps. Myös Karilla oli hyvin herkullinen ja mielikuvitustani kutkutteleva kertomus lonkkanivelen vaihdosta. Onpahan sitten syy pelätä paikallispuudutusta, kun nukutus sujui liiankin hyvin :)
Kiitokset kaikille osallistujilla ja onnentoivottelijoille. Palaan asiaan, kunhan kirjoittaminen sujuu nopeammin...
Jaa
15 kommenttia:
Kas, ei voi olla totta *muahahah*, en kerro sitten enää jälkikomplikaatioista - sopiiko? Kiitos, käyn jättämässä viestiä...
Parantele sinä kättäsi, että pääset taas kunnolla tarinoinnin makuun <3
Mukava kuulla, että kaikki meni hyvin :)
Olen suorastaan onnellinen siitä, ettei muusikontaitojani tarvitakaan siellä.
Pikaista paranemista!
Jess! Kaikki siis hyvin. Hienoa. Ja annahan sen käden parantua rauhassa. Me odottelemme kyllä tekstejäsi pitemmänkin aikaa. :))
Ei sitten pystytty taaskaan todistamaan oikeaksi 'viestiä haudantakaa'. Paratiede tässä vähän kärsi, mutta parempi sentään ettet uhrautunut sen eteen. Pikaista toipumista takaisin tilitykseen.
Hmm... onhan mahdollista, että Ally olisi kurillaan ajastanut tämän viestinsä jo viime viikolla... Taidan kuitenkin valita uskomuksekseni että kaikki on hyvin ja vielä paranemassa.
Et sitten kuollukkaan.. Petturi!
Polga, onneksi olkoon voiton johdosta! Kannattihan tuo traumaattinen hetki kestää, jotta nyt saat sitten jonkin puolivillaisen palkinnon minulta, eiks jeh?
Kari, toisaalta olisi ollut mielenkiintoisempaa jos kaikki olisi mennyt perseelleen.
Äijä, kannattaakin olla, sillä olisin VAATINUT sinua pitämään lupauksesi... Paitsi kuolleena taitaa olla aika hankala vaatia mitään.
Alastalo, enhän minä malta pysyä pois koneelta. Revin jo enemmät siteet kädestäni että pääsen käyttelemään hiirtä kunnolla...
Sirokko, ehkä koemme vielä senkin päivän, että saamme viestittyä haudan takaa. Ja onhan moni mielikuvamurhattukin edelleen menossa mukana...
Isopeikko, oikeastaan kuolin jo ennen kuin aloitin bloggaamisen. Olen ajastanut näitä juttuja vielä monta vuotta eteenkinpäin.
Olli, olimme yhtä aikaa... Nöyrimmät anteeksipyyntöni. En olisi mennyt moista lupaamaan, ellen olisi ollut 99.7 rosenttisen varma että kuolema tulee.
Hyvä että nukutus ym. sujuivat hyvin. Pidä käpälää ylöspäin, eli sojota sormilla kattoon. Sain muinoin sen ohjeen käsileikkauksen jälkeen ja se vähensi kipuja jonkin verran.
Paranemisia!
Jeee!!! Ensin siitä, että saan palkinnon ja sitten siitä, että jäir henkiin :D Katsos se tärkeysjärjestys ;)) En ikinä voita mitään, mutta nyt se kirous on murtunut.
Pistän mailia tulemaan kohta :)
Ja ne leikkasivat oikean paikan! Hienoa!
Paranemisia!!!!!
Eivätkä tunkeneet letkua ruokatorveen henkitorven sijasta; olet onnentyttö. Pikaparanemista kädelle!
Hieno homma, ettei tullut kauhukokemuksia, uskallat mennä sitten seuraavaankiin - heheh.
Toivottavasti myös toipuminen sujuu hienosti, että pääset taas naputtelemaan kivoja juttujasi.
Tuima käsi on sojottanut ohjeesi mukaan. Tuntuu, että ainakin turvotuksen määrään se auttaa mukavasti.
Elegia, nytpä sitten voitit... Tiedä mitä voitat seuraavaksi (paa lottokuponkin vetämään)
Susu, toivottavasti.. Ainakin käsi oli oikea...
Kutis, onni on olla olemassa! Siitä en kyllä tiedä minne kaikkialle sitä letkua on sorkittu.
Pantteri, toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa. Veikkaan, että jos vielä tämän päivän lepuutan, olen huomenna jo kirjoituskunnossa (jos sidon ranteen liikkumattomaksi)
Lähetä kommentti