maanantaina, tammikuuta 19, 2009

Taloudellisten ongelmien kasvu vaatii luovaa panosta yhteiskunnalta.

Sosiaalitoimiston luukulla:

- Hei. Ajattelin josko voisitte auttaa? Jäin juuri työttömäksi ja mieskin on sairaseläkkeellä selkänsä takia. Meillä on viisi alaikäistä lasta ja asunnossa kova vuokra. Jotain pitäisi keksiä, ettei tässä pääse kuolemaan nälkään...
- Niin... Ymmärrän. Hankala tilanne kertakaikkiaan! Ottakaa tästä tällainen lappunen. Eikö olekin hieno?

- Numeroita? Minulleko? Ja ihan kultatussilla kirjoitettuna!
- Niin. Siinä on teidän perheenne henkilökohtainen hätänumero. Jokainen asiakkaamme saa nykyään tällaisen.

- Tämähän vaikuttaa hienolle jutulle... Ei millään pahalla, mutta välillä toimintanne on aika hidasta ja paperisotakin on joskus liikaa valmiiksi ahdingossa oleville. Mutta nyt täällä on jotenkin ihan eri tunnelma. Hirmuisen ymmärtävä.
- Se johtuu tästä uudesta systeemistä. Tämä on meillekin niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse olla aina hokemassa eioota ja kärttämässä melkein vainoharhaisena kaiken maailman lippusia ja lappusia. Tuon viereisen kopin Mervin vatsahaavakin parani viime viikolla itsestään.

- Mitenkäs tätä hätänumeroa sitten käytetään?
- Sehän tässä helppoa onkin! Kun teillä tulee tilanne, että tarvitsette ruokaa tai rahaa ja muuta sen sellaista, huudatte vain yhteen ääneen tämän numeron jossain ulkosalla. Sitten joku meidän palkkaamistamme supersankareista lentää paikalle pelastamaan teidät ahdingosta. Eikö ole mahtava keksintö? Yksi huuto vain ja ihka elävä sankari lennähtää läpi taivaiden ja avaruuksien pelastamaan pulasta juuri sinua ja perhettäsi.

- Siis mitä???!!!
- Niin. Teidän numeronne on 00088776. Noita nollia ei tarvitse välttämättä huutaa, mutta muut numerot kannattaa muistaa oikein. Muuten apu menee väärään paikkaan. Ja kannattaa opetella numero ulkoa ja sitten vaikka syödä tämä lappu. Tiedän, se on sääli, kun kirjaimet ovat noin hienot. Mutta voin vakuuttaa, että ne eivät ole ihan oikeaa kultaa ja siksi lappu on turvallinen syötävä. Ainakin eläinkokeiden perusteella.

- Oletatko sinä minun uskovan, että sosiaaliluukku on palkannut lentäviä supersankareita auttamaan kaikkia hädänalaisia?
- Mutta katsohan kuinka hieno tämä lappu on. Kuka nyt pilanpäiten jakaisi näin hienoja lappuja?

- No kokeillaan sitten. Annas lappu tänne niin kailotan numerot ilmoille hetimiten.
- Siihen en voi suostua. Meillä on valitettavasti sellainen sääntö, että täällä ei saa huudella. Tuolla oven takana odottaa melkoinen körmy sähköpampun kanssa valmiina rusikoimaan kaikki, jotka rikkovat sääntöjä.

- Ihan kaikki teidän toiminnassanne ei siis olekaan muuttunut...
- Niin. Tulee välillä ihan nostalginen olo kun katselee Rysty-Erkin edesottamuksia.

- Mutta ihan vakavissaan: Ette te voi pitää meitä köyhiä niin tyhmänä sakkina, että me uskoisimme tuollaista satua. Te haluatte vain lähettää meidät tyhjin käsin kotiin kuolemaan ja teette sen itsellenne helpommaksi tuon typerän, kimaltavan numerolappusen avulla.
- Omituista, kuinka paljon negatiivista palautetta tästä kokeilusta on tullut. Te olette kuitenkin nielleet täysin mukisematta sen systeemin, jossa te täytätte kymmenittäin lappuja ja me arvomme sadan hakijan joukosta yhden onnekkaan, joka saa jotain. Ajattelimme käyttää nuo ennen yhdelle tarkoitetut, vähät rahamme kaikkien hyväksi, että jokainen saisi jonkun nätin muiston käynnistään.

- Mutta mehän kuolemme ihan oikeasti nälkään...
- Niin. Voi voi. Hankala tilanne tosiaan... Me emme valitettavasti voi auttaa.

- No nyt alkaa kuulostaa vanhalta tutulta sosiaaliluukulta!!!!
- Ottakaa silti tämä lappunen... Evääksi vaikka jos ei muuta.


Vastasin jo pakinaperjantaihin toisella jutulla, mutta se katosi salamannopeasti jonnekin nettiavaruuteen. Toivottavasti nyt ei käy samoin. Jaa

23 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kyllä supersankareita on oikeasti. Eikös sitä lauletakin, että me ollaan sankareita kaikki...

Bon appetit!

Alastalo kirjoitti...

Olihan tuo parannusta. Sai sentään kultaisin kirjaimin kirjoitetun lapun. Hienoa!

arleena kirjoitti...

Joskus tuntuu, kun avaa rahapussin, että ollaan miljonäärejä kaikki .
Ei siellä rahaa ole, vaan sitä kultaa.

Sitä on joka lokero täynnä. Ja miten se onkin sopinut niin ohueen lätyskään.

Onkohan meitäkin huijattu.

Köyhille sitä pajunköyttä on syötetty jonkin aikaa, kultakortteja nyt. Ettei vain olisi joku tunnusluku, joka tuudittaa näläntunteen tipotiehensä.

Crane kirjoitti...

Luojan kiitos, etten hakenutkaan etuuskäsittelijäksi paikalliseen sossuun. Nämä totuudet luettuani en olisi voinut olla ulvomatta naurusta joka kerran kun joku hakisi apua ja tukea...Etenkään, kun olen monena kuukautena ollut itse se onnekas sadan arvotun joukossa...
Poistun nauramaan....

Isopeikko kirjoitti...

Mitäs jollei osaa lukea? Ai niin, numeroilla voi laskea.

Uuna kirjoitti...

Jotain uutta sossun pitäisi kyllä keksiä, että enemmänkin kuin yksi sadasta saisi apua. Mutta en oikein tiedä tästäkään, mutta itsehän juuri kirjoitin batmanista, ehkä hän voisi auttaa tässäkin asiassa.

Hienosti ideoitu kirjoitus. Harmi että toinen häipyi, olisin mielelläni lukenut senkin.

Hansu kirjoitti...

Vähän niin kuin oikeasta elämästä. Yhtä pajunköyden syöttöä!

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Hauska tarina. Mutta Italaissa tämä on ihan täyttä todellisuutta. Burlesconin hallitus keksi sosiaalikortin. Yli 500.000 perhettä oli saamassa 40 euroa lisätuloa kuussa, mutta kuinka ollakaan, sitä ei rittänyt kaikille, joilla piti olla siihen oikeus. Hieno luottokortti oli jaettu näillekin, mutta ne olivat ihan tyhjiä, ja oli ihmisillä iso häpeä, kun piti jättää osotokset tiskille, kun ei ollut rahaa maksaa niitä.

utukka kirjoitti...

Naurettavaksi menee, vaikka nauru on kaukana. Selkeästi silmiä avaava kirjoitus. On se ihmettä, että vaikka sellaisessakin pienessä maassa kuin Suomi olisi kyllä varaa ruokkia kaikki (saati sitten täällä USAssa), niin kummasti vaan se oikea kulta kasaantuu muualle, ja vähävarainen saa niellä parhaimmillaankin vain katinkultaa.

Äijä kirjoitti...

Sosku ja vakuutusyhtiö ovat hämmästyttävän samankaltaisia.
Suurin energia menee saivarteluun siitä, miten vältetän maksamasta hätää kärsivälle mitään.

Polga kirjoitti...

Alli, sä teit sen TAAAS!!! Mua alkoi tenattaa niin pahasti, että työtuoli on vaarassa ,DDD *hekottelee itseksenä, vaaraksi sekä itselleen että ympäristölle*

Allyalias kirjoitti...

Susupetal, joo, se siitä vielä puuttuisi kun luukulla kehottaisivat meitä auttamaan toinen toistamme. Olemmehan sankareita kaikki!

Alastalo, minustakin tuo on hieno parannus. Saavathan lapset lääkärissäkin aina sen tarran.

Arleena,sitä lompakossa olevaa korttia on vaan tosi hankala syödä nälkäänsä. En suosittele... Näläntunteen poistava tunnusluku olisi huippu, ainakin tällaiselle ikilaihduttajalle.

Crane, voisi olla tosiaan aika paha ulvoa naurusta hädänalaisen edessä. Toisaalta Rysty-Erkki huolehtisi varmaan siitä, ettei suurempia vastalauseita kuuluisi...

Isopeikko, niin juuri! Ja nopeasti voikin. Suoraan talouskuoppaan, jopa.

Uuna, olisihan se kiva, että jotain ratkaisuja löytyisi. Vaikka vähän mielikuvituksettomammatkin tulisivat tarpeeseen.

Hansu, ei vähän, vaan JUSTIINSA niinku ;)

Paperivuorineuvos, olisi pitänyt arvata, että tätä keinoa on jo kokeiltu jossain päin maailmaa! Totuus on tarua ihmeellisempää!

Utukka, olet valitettavasti kovin oikeassa. Onneksi onnea saa ilman rahaakin :)

Äijä, eiks vaan! Tässä on tämän työtapaturman johdosta saanut tutustua hieman myös vakuutusyhtiön toimintaan....

Polga ystäväin, säästä virtsanpylvääsi vaikka sosiaaliluukun nurkille! Älä rankaise viatonta työtuolia :)

Sirokko kirjoitti...

Tämä oli erittäin luova ratkaisu - virtuaalinen panos ei voi räjähtää käsiin.

Liisa kirjoitti...

Kehitys kehittyy silläkin luukulla...

aimarii kirjoitti...

Huh, huh, muutos olisi tosiaankin. Paksua puppua, hyvillä mielikuvahöysteillä. Kyllä köyhäkin huijauksen huomaa.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Naurattamaan laittoi tämä juttusi, vaikka oikeastihan asia on vakava.
Rupeaapi varmaan lähiaikoina tuo sosiaaliluukkukin käymään tiuhempaan tahtiin, kun työttömyys lisääntyy.

No, ainakin ihmisillä näyttää olevan uskoa, että oikeisto pelastaa, kun kokkareidenkin kannatus nousee kohisten vaan.

Allyalias kirjoitti...

Sirokko, elämme luovien ratkaisujen aikaa!

Liisa, toivottavasti niin. Mutta josko oikeassa elämässä olisi jokin muukin vaihtoehto kuin nuo supersankarit...

Aimarii, kyllä varmasti huomaa! Saahan sitä käydä niin monella luukulla nenästä vedettävänä.

Kirsi, käypä hyvinkin, luukku nimittäin. Mitähän meinaavat hädänalaisten auttamiseksi keksiä?

Hallatar kirjoitti...

Olet mainio. =)

tienpäällä kirjoitti...

Tartteehan sitä Rysty-Erkilläkin olla duunia, ettei joudu luukun väärälle puolelle, heh.
Ja jos kerran oikein hienoilla kultakirjaimilla, niin kyllä siinä on jo köyhälle kyllin syytä kiitollisuuteen!
Sitä paitsi jos ei ole ruokaa, laihtuu, ja monelta pahalta elintasosairaudelta näin välttyy.

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, kunpa olisinkin!

Tienpäällä, tuota puolta en ollut tullut ajatelleeksi. Köyhä on siinä suhteessa etuoikeutetussa asemassa, että välttyy monelta sairaudelta kun ei pääse noilla tuilla lihomaan!

Mk kirjoitti...

Hui, toivottavasti et myy luovuuttasi valtiovallan palvelukseen, ethän?!

Allyalias kirjoitti...

Mk, jos niin teen, niin syytettäköön minua maanpetturuudesta ja ihmisoikeusrikoksesta. Kiven sisä ja kuolema sille, joka itsensä valtion palvelukseen valjastaa!

-X-J- kirjoitti...

Ruhhahhaa, ja tavallaan niin totta!