Kuusi unelmaa

On sentään hyviäkin puolia siinä, että ei ole saanut lähellekään kaikkea sitä, mistä lapsena haaveili. Onpahan helppo löytää kuusi toivetta tällaista meemiä varten. Haasteen otin Susupetalin Inglissistä, kun hän kerran heitti tämän vapaaseen poimintaan.

Toivon, että paikkani löytyisi jonain päivänä myös maailmasta. Ulkopuolisuuden tunne ja ontto yksinäisyys on hyppelehtinyt keijukaisenkeveänä rinnallani halki moninaisten elämäntilanteiden. Ja tuo kepeä lepatus saa minut tuntemaan oloni toisinaan hyvin painavaksi. Epäilen, että ulkopuolisuuden tuntu on jokin aivotoiminnan vinksahdus. En sentään ole yksin, sillä monella tuntuu esiintyvän vastaavaa. Jos ei kaikilla.

Toivon riittäväni. Olen lakannut uskomasta, että voin tulla täydelliseksi ihmiseksi kunhan vain yritän parhaani (ja nykyinen epätäydellisyyteni on vain laiskuutta/tyhmyyttä/yrityksen puutetta). Sen sijaan toivon, että kaiken kuonan keskellä on sen verran hyviäkin puolia, että minua voi sietää ja että minusta voi olla iloa ympäristölleni.

Toivon minun toivovan itselleni hyvää. Ostin eilen valkosuklaa-mustikkajäätelön ihan yksin, ihan itselleni. Söin tuon jäätelön ihanasta auringosta nautiskellen ja tyytyväisenä. En tuntenut syyllisyyttä hukkaan heitetystä rahasta tai jäätelöstä. Toivon, että sama jatkuu tulevaisuudessakin.

Toivon töitä. Haluan tehdä työtä, jota en vihaa jokaisena hereilläoloni sekuntina. Työn ei tarvitse olla hyvin palkattua, arvostettua, kevyttä jne. Jotain inhimillistä vain.

Toivon olevani kotoisa. Olisi kiva ajatella, että lapsilla tulee turvallinen olo minun läsnäollessani. Että he ajattelisivat minun auttavan heitä pulassa ja rakastavan heitä.

Toivon, että paras elokuva on vielä katsomatta ja paras kirja lukematta.

Haastan kaikki halukkaat! Jaa