Elossa

(Osat 1, 2 ja 3)

Marjatta Havukainen on ajautunut ulos hotellihuoneestaan. Hän puristaa kädessään muovipussia, jonka pitäisi hänen laskujensa mukaan sisältää vessapaperirullan ja hiusrenksuja. Mutta koskaan ei voi olla varma.

Vastaanottoaulaa hallitsee Marjattaa nuorempi, ovenrivan muotoinen nainen. Naisen leuka on työntynyt pitkälle vastaanottotiskin yli, selkä lysöttää kyttyrällä ja lantio tukeutuu tiskin reunaa vasten. Asento on tahattoman rivo. Liian rivo niin vaatimattomalle naiselle.

Marjatan nähdessään nainen pyyhkäisee leukaansa ja silmiin ilmestyy hillitty ahdistus ja varovaisuus.
"Onko kaikki kunnossa?" nainen kysyy niin hiljaisella äänellä, että Marjatta ei kuule kunnolla.
Nainen vaikuttaa epätodelliselta. Ehkä kaikki on vain unta tai mielikuvitusta. Nainen hapuilee tiskille asetettua, mustaa puhelinta. Luurista kuuluu muovista kolinaa sen osuessa tiskin reunaan.

Marjatta pysähtyy ja tuijottaa naista pitkään, eikä vieläkään ole varma naisen todellisuudesta. Hän päättää olla varalta puhumatta mitään ja kävelee ulos huolettomasti, niin kuin kävellään ulos hotellista, jonka todellisuudesta ei ole enää varma.

Lehtitelineessä myydään sanomalehteä. Marjatta sieppaa yhden ja juoksee lujasti eteenpäin. Kukaan ei huuda hänen peräänsä, eikä seuraa. Kun Marjatta väsyy juoksemaan, hän istuutuu kadun reunakivetykselle ja lukee. Silmät harppovat rivejä, juoksu hinkuu vielä rinnassa. Sitten:

Kadonnut nainen löytyi

Viime tiistaina Viinikanpuistosta kadonnut nainen on löytynyt hukkuneena. Poliisi vahvistaa naisen olevan sama henkilö, jota on etsitty Viinikanjoen rannasta löytyneitten vaatteiden perusteella Viinikanjoen vesistöistä. Tapaukseen ei liity rikosta.

Marjatta makaa entisessä lempipuistossaan. Hän on iloinen, että tuo paikka on vielä olemassa. Sora kivistää selkää, mutta hän ei nouse. Avaa vain silmänsä ja katsoo ympärilleen. Penkillä istuu vanha pariskunta, molemmilla kädet sylissään. Kumpikin katsoo Marjattaa totisena ja hiljaa.
"Annan teille jotain katsottavaa", hän vastaa kysymykseen, joka on, vaikkei sitä ole lausuttu ilmoille.

Hän antaa vanhusten katsella. On aika miettiä tulevaisuutta. Antti luulee olevansa leski. Kuinka kauan Antin kaltainen mies jaksaa surra? Tuskin kuukauttakaan. Marjatta tuntee miehensä ja tietää tämän valitsevan ensimmäisen huoran uudeksi äidiksi Marjatan pojille. Jonkun isoperseisen, isotissisen huoran. Sellaisen, joka lutkuttaa ja antaa edestä ja takaa, antaa antaa antaa...

"Vittu!"
Marjatta huutaa niin, että vanhukset säpsähtävät. Marjatta tietää, että on aika lähteä selvittämään kaikki. Hän ei halua tuttavien taputtelevan näennäisen murtunutta Anttia harteille ja kannustavan tätä uuden tamman selkään. Ties vaikka Antti ja tuttavat olisivat lavastaneet hänen kuolemansa. Kaikkihan haluavat eroon hänestä.

Vaikka varmasti poliisi on ollut mukana juonessa. Poliisit ovat vallasta sekaisin, juoppoja ja vittumaisia paskiaisia. Ne tulevat ja vievät syyttömiä koppeihinsa pieksettäväksi ja naitavaksi. Marjatta on vihainen ja ahdistunut. Mikään ei koskaan toimi. Kukaan ei välitä hänestä, kukaan ei tule hakemaan tai katsomaan.

Ne paskiaiset haluavat etsiä vain Marjatan ruumiin. Ne haluavat vain päästä hänestä iäksi. Mutta Marjatta ei suostu luovuttamaan. Hän haluaa päästä pian näyttämään kaikille kuinka elossa hän onkaan! Jaa