torstaina, toukokuuta 29, 2008

Lokkeri jumittaa, mutta auto kulkee!

Menee hermot, kun Blogger ei suostu julkaisemaan mitään kirjoittamaani tuonne kommenttilaatikkoon. Mutta kiitos kaikille aikaisempiin kommentoineille. Luen, vaikken pystykään mitään vastaamaan. Toivon ongelman korjaantuvan omia aikojaan...

Olen aloittanut ajo-opinnot ja toivottavasti saan tämän kesän aikana vihdoin ajokortin. Ensimmäinen ajoharjoitus on takana ja kaikki sujui muuten hyvin, paitsi liikkeelle lähtö ei onnistunut millään ja vilkuttaessa tuulilasin pyyhkijät menivät aina vahingossa päälle.
Tilannetta tuskin paransi se, että ajamisen aiheuttama jännitys sai minut painamaan huomaamattani kaasua ja "kaahailemaan" opettajan (mieheni) kielloista huolimatta.

Joku pyöräilevä ukkokin pysähtyi tölläämään...

En osaa selittää tilannetta sen tarkemmin. Olisi kannattanut olla näkemässä: Lähes tuulilasiin liimattu, keski-ikää lähestyvä, jännityksestä valkoinen ämmä, joka ensin nytkyy liikkeelle ja ajaa lopulta hurjaa kahdeksikkoa pyyhkijät vispaten.

Tänään uudestaan. Jaa

17 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Huh.

Ja hah:)

Kerro sitten, kun joskus lähdet etelää kohti ajamaan, niin tiedän...hmmm...matkustaa vaikka ulkomaille...

Ei vaineskaan, hieno juttu! Sinusta tulee varmaan ihan hyvä kuski. Tsemppiä:)

Alastalo kirjoitti...

Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos sesoo... Toivottavasti! ;)

Ja miehesikö sinua opettaa??? On avioeroja otettu pienemmistäkin lähtökohdista. Ootte aika rohkeita.

Ja kyllä sinä opit.

Tsemppiä!!! :))

korpun kirjoitti...

Buahahah, täytyypä liikkua varovasti kaupungilla ja kierrellä autokoulujen autot kaukaa...

Almamaria kirjoitti...

HIENOA! Kyllä se siitä, minäkin sain ajettua nelisen vuotta sitten kortin ja rakastan autolla ajoa!

Kari kirjoitti...

Minä en kyllä lähtisi akkaani opettamaan autonajoon! Ihan riittävästi ratkeilevat parisuhteen saumat jo siinä, kun hän yrittää opastaa minua autonajossa. Silloin harvoin kun hän ajaa, pidän tiukasti suuni kiinni ja puristan penkistä ;)

tienpäällä kirjoitti...

No tuota... voisiko ihan vaikka pikkuisen pätkän videota mitenkään aiheesta saada?

Ihan tosiaan pikkuinenkin pätkä riittäisi.

Olisihan siinä se puoli myös, että sitten myöhemmin voisi ylevästi katsella sitä itsekin, täysin oppineena, kortillisena kuljettana.

Anna mennä vaan, vaikka mummot kumoon!

Mymskä kirjoitti...

Huiii...
Hauska mielikuva.
Minä olen saanut joskus kauan sitten ajokortin (kun olin nuorempi ja vielä kärsimättömämpi), kyllä se sinultakin onnistuu.

Siitä, osaanko ajaa autolla, en puhu mitään. Enkä tiedä kuinka kävi autokoulun opettajalle. Ainakin se kaljuuntui entisestään minun ajotunneillani.

OldGhost kirjoitti...

Onneksi mulla oli ajokortti ja auto kun menin naimisiin, mies hankki sen vasta 10 vuotta myöhemmin! säilyi itsetunto ja ajamisen nautinto!
Älä huoli! Mun äiti ajoi kortin ollessaan 45 (inssissä kävi 6 kertaa) ja ajoi vielä 82-vuotiaana! Lykkyä sulle ja ihanaa kesää!

Allyalias kirjoitti...

V***u! Toivottavasti tämä kommentointi alkaa jo sujumaan. Ilmoitan itseni Onescon maailmanperintölistalle, jos onnistuu..

Susu, olen aikeissa ajaa etelään vielä tämän kesän aikana, joten ala ihmeessä suunnitella sitä matkaa :)

Alastalo, ei ole vielä tullut riitoja (ihme kyllä). Olemme olleet ajo-opetuksessa paljon normaalia sopuisammin.

Korpun, en ole onneksi päässyt vielä normaalin liikenteen joukkoon, joten kulje rauhassa, ystäväni!

Almamaria, kiitos kannustuksen sanoista! Olen varma, että pidän itsekin kovasti ajamisesta, kunhan opin tuon taidon.

Kari, olen huomannut ottavani ajo-opetusta vastaan paljon paremmin, kuin mieheni normaalisti. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka paljon joustavampia ja kaikin tavoin parempia ihmisiä me naiset olemme!

Tienpäällä, sellainen video voisi olla kyllä hauska juttu. Antaisin toivoa kaikille ajokorttihaaveiden kanssa kamppaileville.

Mymskä, tiedän muutamiakin kuskeja joilla on kortti, mutta he eivät suoraan sanottuna osaa ajaa. Eli saatanpa saada kortin minäkin :)

Eikäku virallisesti esikuvani on paras ystäväni, joka oli mielestäni ihan mahdottoman varman oloinen kuski heti kortin saatuaan. Toivottavasti opin ajan kanssa.

Oldghost, olen ihan varma, että joudun kokemaan inssin ihanuuden kymmeniä kertoja. Jo pelkkä ajatuskin hermostuttaa niin, että tuskin mikään tähän saakka.

Mutta jos jonain päivänä on kortti kädessä, aion pitää melkoiset kemut (olen jostain syystä viehättynyt sanaan kemut, ja olen alkanut käyttää sitä, vaikka ennen en)

Hansu kirjoitti...

Iso tsemppimoikkaius autokoululaiselle! Hankalampaa ehkä opetella ajamaan myöhemmin kuin uskaliaina teinivuosina.

Allyalias kirjoitti...

Hansu, kiitokset semppaamisesta. Olen muuten kanssasi samaa mieltä. Nuorena oppisi varmaan helpommin. Mutta oppiihan vanhakin koira uusia temppuja kun potkii pikkuisen.

Nimimerkillä liikkeelle lähtö sujuu jo!

celia kirjoitti...

No nih, olet sitten voiton puolella, kun pääset jo liikkeelle.:) Itse olen hihkunut joskus nuorena, että nyt se liikkuu, kun rullasin mäennyppylän alle hyytyneen mopon päällä.

Kokemuksesi auton ratissa antaa minulle voimia uskotella, että vielä ennen eläkeikää saan ajettua sen pahuksen ajokortin ja voisin vielä oppia ajamaankin. Kunhan olen ensin kerännyt roposet pinoon maksaakseni kunnon ajo-opetuksesta. Minä kun en rupea miehen opetettavaksi. Me olemme molemmat aivan yhtä jääräpäisiä ja kamalan tietäväisiä - ei siis mitään mahdollisuutta yhteistyöhön.

Nimimerkillä Ei Edes Mopoa Saanut Käyntiin.

Obeesia kirjoitti...

Uhkarohkeaa antaa miehen opettaa. Kannatan autokoulua.

Minun isäni ajoi kortin kuuskymppisenä ja ehti hurjastella melkein 20 vuotta, ennen kuin sairaus vei näön.

Kyllä vanhakin oppii ;)

Allyalias kirjoitti...

Celia, jos minä onnistun, onnistuu kuka tahansa muukin! Tänään olin enska kertaa liikenteen seassa normaalina pikku kuljettajana. Ja ymmärrän nyt mitä hävettävää on, kun auto sammuu risteykseen.

Tuskanhiki virtasi.

Obeesia, ei vieläkään yhtään riitaa tai muuta naaman näyttämistä harjoittelun tiimoilta. Oikeastaan on ollut ihan hauskaa.

Kiitos kannustuksesta. Kiva tietää, että muutkin hommaavat noita korttejaan aikuisina!

Elegia kirjoitti...

Hah, voin ihan kuvitella tämän tilanteen mielessäni :D

Minäkin olen uskaltautunut jo harkitsemaan ajokortin hankkimista (ei siis kirppikseltä vaan ihan autokoulun käymällä). Vielä en tosin uskalla, pitää kerätä rohkeutta. Mies ei kyllä suosuisi opettamaan - tämä liitto voisi nimittäin kaatua siihen :D Kerran sain sentään ajaa mökkitien mökille ja silloinkin mies istui kalpeana vieressä ja oli tarttumassa koko ajan rattiin - ihan kuin en muka pysyisi tiellä itsekin!

Akkaparka kirjoitti...

Noinikkästee, Hyvä Alli! Nopiastha tuon taijon oppii. Miekii sain kortin vast vajjaat 30 vuotta sitte ja männä kesän jo rupesin ajelemmaa. Nyt jo välist tuntuu jot ossaan. Mää tiijä jos vaik tänä vuon kokkeilen viel talvikelilöitäkii. Pelko pois - ja kaasuu, sano Akkakii ratis!

Allyalias kirjoitti...

Elegia, ajaminen on oikeastaan aika vaikeaa. Nyt kai se alkaa vähitellen sujua. Jossain vähäautoisessa ympäristössä olisi vielä helpompaa.

Eikä ku kortinhommantaan vaan sinäki!

Akka, kiitos kannustuksesta! Kyllä se vaan pikkuisen aikaa ottaa, tuo uuden taidon oppiminen. Mutta kai se on myönnettävä, että oppii sitä sentään, joka kerralla vähän enemmän.

... ja nöyryys kasvaa, kun saapi olla joka päivä ukkonsa käskyläisenä...