Yhteisömme naistenpäiväperinteet

Ainutlaatuisten jouluperinteidemme lisäksi yhteisömme juhlii myös naistenpäivää omalla tavallaan. Seuraavassa kerron perinteemme taustat muille tiedoksi, sillä luulen tulevien sukupolvien kansanperinteen kerääjien arvostavan muistiinkerättyä perinnetietoutta.

Naistenpäivän viettomme juuret pohjautuvat erääseen maaliskuun iltaan, jolloin kaukaisesta kaupungista, Oulusta lähtöisin olleet, mustakeltaisiin kaulaliinoihin pukeutuneet, viisaat shamaanit harhailivat pihamme piiriin voimakkaasti sotukkaa nauttineina.

Yleishälytyksen tilassa yhteisömme jäsenet parveilivat maatu-vinkkeriin (joka oli silloin vielä uudistamatta, eikä sinne mahtunut kymmentäkään henkeä). Naiset ja lapset oli teljettävä lähes väkivaltaa käyttäen maatu-vinkkerin ulkopuolelle, mikä myöhemmin osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi uuden perinteemme syntymiselle. Huomasimme pian shamaanien kavahtavan voimakkaasti peljästyen naisiamme.

Naisten muodostaessa ihmisketjun meidän ja shamaanien väliin, uskalsimme vähitellen vinkkerin edustalle tuttavuutta tekemään. Kävi ilmi, että naistemme ulkomuoto koettiin muun maailman keskuudessa pelottavaksi voimaksi, jonka shamaanit nimesivät yksikantaan rumuudeksi. Heidän maailmassaan (tämä ei kylläkään tunnu koskettavan Muhoksen kylää) naiset olivat kovasti erinäköisiä kuin meillä, kuten shamaanit kuvin esittelivät. Oli naisryhmä nimeltä *runkrunk*, *nauskisnauskis*, *skviikskviik* ja ylimpänä kaikista *ralliporo*. Ymmärsimme pian, että naistemme piirteet, vaikka olivatkin miellyttävää katsottavaa, pitivät sisällään maagista voimaa, joka olisi vaaraksi koko yhteisöllemme.

Illalla eräs yhteisömme jäsen paljasti kaikkien onneksi ja pelastukseksi nähneensä "vahingossa" elokuvateatterissa elokuvan nimelta Apinoiden planeetta, jossa karvaiset, ihmisenkaltaiset olennot olivat kaapanneet vallan kaikkien miesten yli. Ymmärsimme elokuvan ja shamaanien sotukkahuuruisten selitysten perusteella, minkä vaaran alla olimme tähän saakka eläneet. Naisemme eivät olleet helposti paimennettavaa laumaa, vaan todellinen, kapina-altis, lähes miehenveroinen vastustajaryhmä.

Olimme epätoivoiset. Tiesimme, ettei meillä ollut muuta mahdollisuutta, kuin myrkyttää naisten iltavaamuska ja hankkiutua heistä eroon kokonaan. Onneksi ennen kuin ehdimme toteuttaa aikeemme, shamaanit kertoivat kaukaisesta maasta meren takana, jossa naisia tehtiin vaarattomiksi.

Tuossa maassa naisten ulkomuotoa muokattiin vaatimattomampaan suuntaan: neniä kavennettiin, silmiä leikattiin, ryppyjä siloiteltiin. Naisille pystyttiin laittamaan ihon alle tyynyt, joiden tarkoitus oli pehmentää naisen suorittaman hyökkäyksen tuhovoimaa. Oli erittäin yleistä, että hampaat tylpistettiin puruvoiman vähentämiseksi ja niihin voitiin myös lisätä valkoinen huomioväri, joka varoittaisi miestä hampaat paljastettuna kulkevasta naisesta. Naisen massaa vähennettiin erilaisin imulaittein, kunnes hän oli kykenemätön hyökkäämään täysikasvuisen miehen kimppuun.

Tiedosta riemastuneina ryhdyimme tuumasta toimeen. Joka kevät, naistenpäivänä, nuo viisaat shamaanit palaavat takaisin yhteisöömme ja vievät mukanaan tytöistämme vaarallisimman. Pientä sotukkapalkkaa vastaan he kuljettavat tytön tuohon kaukaiseen maahan ja muuttavat hänet yhdessä suurten taikureiden kanssa lauhkeaksi ralliporoksi. Vähitellen olemme uskaltaneet nostaa iiterimme takaisin vaatekaappiin ja nukkua naistemme keskellä paljain kauloin. Rauha ja turvallisuus on palautunut yhteisöömme.

Liekö sitten miesluonnolle ominaista itsetuhoviettiä, että yhä vielä, kun silmämme selaavat noiden harvojen vapaana laiduntavien naistemme typistämätöntä rumuutta ja voimakasta ulkomuotoa, veremme kuohuu sellaisin pyörtein, ettei arkinen ralliporo voisi koskaan saada sitä aikaiseksi.


Pakinaperjantain viikon aihe on nainen. Jaa