lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Majava ja kukko

On olemassa voimia, joita emme näe. On olemassa hienovaraisia pohjavirtoja, joiden varassa energia kulkee universumin laidalta toiselle. Näitä pohjavirtoja me ihmiset kutsumme iloksi.

Ammoisina aikoina, silloin, kun Oleva vasta järjesteli itseään kaaoksesta kaikkeudeksi, muodostui Olevan äärimmäiseen laitaan kiiltäväturkkinen majava. Majava kellui matkojen halki itsestään tietämättä, kunnes sen käpälät tapasivat kylmän Maan. Silloin se oppi tietämään itsestään ja käpälistään. Ja siinä kaikki, mistä se tiesi.

Olevan toiseen ääreen muodostui samoihin aikoihin kiiltäväsulkainen kukko. Kukko kellui matkojen halki, yhä kauemmas Olevan keskuksesta, itsestään tietämättä, kunnes sen kopeat koivet tapasivat kylmän Maan. Silloin se oppi tietämään itsestään ja koivistaan. Ja siinä kaikki, mistä se tiesi.

Oleva järjesteli itseään lisää ja synnytti Auringon, joka vaelsi kaiken kaikkeuden ja kaaoksen yli, laidalta toiselle ja takaisin. Ensin se kulki majavan äären ohitse ja valaisi yli kylmän Maan. Maa lämpesi ja vihannoi ja salli majavan kulkea käpälät lämpiminä. Auringon viimeisessä valossa majava katsoi itseään ja antoi itselleen nimen.

Pian Aurinko ennätti Olevan toisellekin laidalle. Se saavutti kukon äären ja valaisi yli kylmän Maan. Maa lämpesi ja vihannoi ja salli kukon kulkea koivet lämpiminä. Auringon viimeisessä valossa kukko katsoi itseään ja antoi itselleen nimen.

Auringon saapuessa jälleen majavan luo, majava löysi kirkasvetisen lähteen, jonka solisevasta putouksesta kasvoi sateenkaari kaikissa kukon sulkien väreissä. Majava laskeutui lähteeseen ja löysi oman elementtinsä. Auringon viimeisessä valossa se ammensi sateenkaarta käpäliinsä ja heitti sen Auringon vietäväksi.

Auringon saapuessa jälleen kukon luo, kukko avasi nokkansa ja huusi auringolle tervehdyksensä. Sateenkaarta hehkuva aurinko näytti kukolle kauniin Maan. Kukko levitti siipensä ja löysi oman elementtinsä. Ilmasta se näki maassa kasvavan kultaa hehkuvan munan. Auringon viimeisessä valossa se poimi munan nokkaansa ja heitti sen Auringon vietäväksi.

Näin kukko ja majava ruokkivat Aurinkoa toisistaan tietämättä. Aurinko kasvoi ja loisti yhä kirkaammin. Lopulta se loisti niin kirkkaasti, että Oleva alkoi kadehtia sitä. Oleva yritti syöstä Aurinkoa kaaokseen ja se yritti kahlita sitä kaikkeuteen, mutta Aurinko matkasi radallaan häiriintymättä.

Silloin Oleva keksi juonen. Se siirsi kukon Maata pikkuisen lähemmäs majavan Maata, ja majavan Maata pikkuisen likemmäs kukon Maata. Maat alkoivat pyöriä vinhaa vauhtia yhä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan, eikä Auringolla ollut enää reittiä jota kulkea. Majavan Maa kylmeni ja majava unohti jälleen nimensä. Kukon Maa kylmeni ja kukkokin unohti nimensä.

Lopulta Maat törmäsivät toisiinsa ja kaikkeuden ja kaaoksen yli laskeutui niin paksu pöly, että Auringot himmenivät ja unohtivat nimensä. Kun pöly hälveni, olivat kukko ja majava sulautuneet räksyttäväksi koiraksi, joka määrättömästi, sokeana ja nimeään tietämättä tempoili kylmän maan kamaralla.

Tuosta koirasta tuli Olevan apuri ja he yhdessä järjestivät kaiken kaikkeudeksi. Ja tuossa kaikkeudessa ei muistettu kukkoa, eikä majavaa, vaan sen ainoa eläin oli koira.

Mutta kukko ja majava elivät kaikkeuden äärillä näkymättöminä ja nimensä unohtaneina ja siellä ne elävät vielä tänäkin päivänä. Ne luovat kaikkeuteen pyörteitä ja energioita, joita me ihmiset iloksi kutsumme.


Pakinaperjantain
aihe on 69. Jaa

16 kommenttia:

Alastalo kirjoitti...

OH!!!! Ihana kaunis uusi luomiskertomus. Parempi kuin se suurikirja. Jatkoa vaan lisää ja perustetaan se sinun uusi uskontosi tälle kirjalle.

Kyllä sulla on tuota mielikuvitusta. Taitaa olla oikein mielihuvitus?!

Hansu kirjoitti...

Taitavasti selvitetty tarina! (Ettet vain olis ollut hiprakassa tätä miettiessä...)

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, tähän suurkirjaan tulisi 69 lukua, joista jokainen kertoisi erilaisista "kielen iloista" (kuten Isopeikko osuvasti sanoo)

Hansu, eikäku ihan kaatokännissä täältä ojan pohjalta kirjoittelen. Onneksi läppärit on keksitty!

Isopeikko kirjoitti...

Kyllä, kyllä on tarina. Hieno, allyinen kertomus, vertaansa vailla, kunnes jonain päivänä Allyn taikakynästä putkahtaa uusi tarina :)

Sinun ajatuksesi tuntuvat kulkevan vapaina, välillä kurkistellen pieniin koloihin, välillä laajeten kaikkeuden kokoisiksi, ja sanasi kertovat kaikesta ajattelemastasi, ajatustesi näkemästä. Ja me, me seuraamme ajatustesi poluilla, suu auki hämmästellen, silmät ymmyrkäisinä ihmetellen, sydän innosta väpisten.

Peikko tykkää tästä tarinasta.

Pisara kirjoitti...

Ja niin tykkää Pisarakin!

Ja jää loppupäiväksi pohtimaan Olevaisen ihmeellisiä aivoituksia.

Hyvää koiraista majavaista kukkoista olevaista pääsiäistä Allylle!

Inkivääri kirjoitti...

Hieno satu!

Mk kirjoitti...

Olen mykistynyt.
Nyt selvisi ilonpyörteiden syntykin.

Allyalias kirjoitti...

Kivaa, Peikko, että tarina miellytti. Onhan tämä viikon aihe tietenkin erityisesti sydäntäni lähellä.

Pisara, onhan koirakin kiva... Ei sillä... Mutta kukko ja majava ovat mukavammat!

Inkivääri, kiitokset kehuistasi!

Mk, on joskus ihan hyvä muistuttaa, että ihmiset eivät ole temmanneet Yiniään ja Yangiaan tahi 69:ä ihan omasta päästään, vaan kyse on ikiaikaisesta riitistä ;)

Kutuharju kirjoitti...

Mahtava myyttinen tarina! Tämä on hallitusti ja vahvalla tyylilajilla rakennettu! Ja miten eheä ääni tarinalla.. Faabelimaiset sävyt ilahduttavat.
Mutta miksi juuri kukko ja majava?

Allyalias kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi, Kutuharju.

Nuo eläimet... hmmm... assosioituivat mieleeni ;)

Akkapaha kirjoitti...

Alussa Alli loi taivaan ja maan, oot sie vaa aikamoine!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Pitäsköhän tästä nyt tehä ilimotus lutereile ja muillekki? On niin hieno.

Niin ja onnittelut!
Se tampereen Huuha-Koivisto tai jotakin erosi justiisa lutereista ja päätti perustaa oman.
Paljon paremman uskonnon. Ilmotti juuri YLE-uutimissa.

Luulis että se panee nyt ainakin jonkun öpaut 5% bonusedun jos ottaa niiden kortin.

Allyalias kirjoitti...

Akkapaha, pitäähän jonkun julistaa rakkauden ilosanomaa tässä maailmassa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne, ajattelin kyllä perustaa oman herätysliikkeen. Täällä Oulussahan löytyy perinteitä sellaiselle toiminnalle. Ja kaikupohjaa.

Mummy's kirjoitti...

Olen aina ihastellut vanhojen ja viisaiden kansojen luomiskertomuksia! Tämä lukeutui samaan kategoriaan ja sinä, Ally osoitit olevasi vanha ja viisas sielu!

Allyalias kirjoitti...

Mummyseni, olen muuten kaikkea muuta kuin vanha ja viisas sielu :)

Olli kirjoitti...

Tämä taisi mennä nyt tuonne taolaisuuden suuntaan tämä tarina.. vai puhdasta allylaisuuttako sittenkin! :-)