Julistan leikin alkaneeksi!

Erkkolansillan kupeessa, Värtön uimarannalla on kaksi pukukoppia, joista toisessa on tällä hetkellä paketti, joka sisältää lahjan juuri sinulle!
Nyt on siis iltareippailun aika! Riennä hakemaan paketti ja iloitse sen sisällöstä. Avaa sen kopin ovi, jossa lukee Mää ja katso oven yläpuolelle.


Lahja on teipattu ilmastointiteipillä ja kääritty mustaan roskapussiin.


Olisi kivaa/suotavaa/toivottavaa/melkein pakollista, jos lahjan löydettyäsi lähtisit mukaan leikkiin. Tee/osta/kerää mieluisesi lahja ja piilota se parhaaksi katsomaasi paikkaan. Ilmoita paikasta (suoraan tai vihjaillen) blogissasi ja muista ilmoittaa sama tieto myös minulle, jotta voin ilmoitella asiasta blogissani. Katsotaan, saammeko aikaan hauskaa syyspiristystä useammallekin ihmiselle. Eihän koskaan tiedä, vaikka lahja lopulta vaihtaisi maisemia ja lähtisi maailmankiertueelle :)

Jos et jaksa keksiä uutta lahjaa, voit aina pistää minun lahjani eteenpäin. Jos et halua lähteä mukaan leikkiin, mutta haluat pitää lahjan itselläsi, laitathan silti tervehdyksesi blogiini tai sähköpostiini.

Jään jännityksellä odottamaan, kuulenko lahjastani ja sen kohtalosta vielä joskus! Entä loppuuko leikki lyhyeen?

Edit (17.30): Jussi kertoi kipaisseensa lahjan itselleen ja on luvannut jatkaa leikkiä! Siispä uusi lahja tulee ilmestymään vielä tuntemattomaan kohteeseen (ilmeisesti Helsingissä). Jäämme odottamaan jännittyneinä! Jaa

Lisätty muutamat linkit...

... Tänne. Lihavoituina. Ole hyvä ja tutustu. Minä juon nyt viiniä!



Ps. Jos tiedät minun tirkistelevän sinua, mutta et siitä huolimatta ole listalla, ilmoita itsesi. On oikeasti tosi vaikeaa suoriutua noista linkinlisäyksistä yhdellä kertaa. Jaa

Huomio blogikansa!

Myös blogini pukeutuu tänään punaiseen.

Julistan uuden (toivottavasti hauskan) leikin kaikelle blogikansalle tässä blogissa sunnuntaina. En tiedä, onko vastaavaa kokeiltu aikaisemmin, joten onnistumisesta ei ole mitään takeita. Mutta yritetään. Nyt siis kaikki hahmot erityisesti Oulun ympäristöstä! Olkaa tarkkaavaiset :)

Ehkä tästä olisi edes jonkinlaiseksi syksyn piristykseksi. Jaa

Limbo

Vailla kurssia kyntää, vailla
aamua iltaa.
Aina matkalla, koditon,
kuorensa vankina.
Hitaasti hiipuvat aamuyön tunnit,
aamuyön tunnit toisikseen muuttuen,
muuttuen matkaksi
ilman rauhaa, ilman
alkua, loppua.
Betonitunnelin seinät naukuvat,
yskivät yöhön käheän tahdin.


Runotorstaissa aiheena Eino Santasen sanoin: "On olemassa kursiivinen melankolia". Jaa

<3 <3 <3 <3 <3 <3

Blogiystävä tarttui kädestä ja rutisti sormet (ja sydämen) lämpimäksi. Kiitos HeidiR! Jaa

Terveiset pohjoisesta!

Luonto laittaa ajatukselle rajat ja mittasuhteet. Mielikin virkistyi... Pitää kai jaksaa uskoa, että tämä elämä menee tästä vielä jonain päivänä jonnekin. Siihen asti pitää yrittää löytää ilo siitä hetkestä, jossa kulloinkin sattuu olemaan, vaikkei tuo hetki kenties ole ihan sitä mitä toivoisi. Kiitokset vielä kerran teille kaikille tervehdyksistänne!

Almamaria ja Hallatar olivat haastaneet minut kertomaan jotain bloggausympäristöstäni. Siitä lisää myöhemmin viikolla... Nyt palkitsen itseni nuudeleilla. Jaa

Hyvää viikonloppua!

Klikkaa Add Photos, jos haluat lisätä tervehdyksesi ilmoitustaululle! SusuPetalin kauttahan tämäkin hauskuus on blogiin keksitty :) Jaa

Syksyn väri on musta

Ensin äänet muuttuvat tunkeilijoiksi. Korvakäytävät ovat käyneet puolustuskannalle, ne voimistavat ääntä, antavat sille kummallisen kaiun, hälyttävät jatkuvaa vaaraa ja uhkaa. Ääni kuuluu, mutta merkitys katoaa. Kupla on kasvanut ympärille ihan huomaamatta. Erkaantuminen muusta maailmasta on alkanut.

Uni katoaa, kädet tärisevät lakkaamatta. Päätä ja vatsaa särkee, hartiat ovat jumissa. Kuoleman ajatus käy yhä useammin mielessä, joskus pelkona, joskus toiveena. Suurimmalle osalle ajatuksista ei ole sanoja, tuntuu, ettei kukaan ympärillä enää yhtäkkiä ymmärrä. Menneet, ikävät muistot nousevat jatkuvaan tietoisuuteen. Niiden mukana tulevat pelko, häpeä, syyllisyys, ahdistus, itsesääli, inho ja katkeruus tiheänä seittinä, joka on sinänsä suhteellisen näkymätön, mutta silti niin raskas, että sitä on mahdoton kantaa kovin pitkään.

Viimeiseksi (ei onneksi vielä) kaikki tunteet piiloutuvat jonnekin, josta ne voi vain vaistota, mutta niitä ei voi enää tuntea. Elämä keskittyy kaihtamiseen ja piiloutumiseen. Silmät näkevät häikäisevää mustaa. Ihoa särkee. Maailma, elämä ja todellisuus ovat niin kaukana, että niitä on mahdotonta tavoittaa edes huutamalla.

Matka mustaksi aukoksi on ollut jännittävä, paikoin jopa hulvaton.

Pelottaa.

Ps. Oldghost haastoi kertomaan lapsuuden lempilaulun. Se on melankolisesti Taivaanpii. Jaa

Little Sister Araneida ja pieni punahilkka

Näetkös pikku Allia:
Hänpä joraa metallia

ja ihan yht'äkkiä

pelästyy hämähäkkiä,

jolla oli pelkästään
ikävä olla yksinään.
Se siksi muita säikyttää
ja pissaa housuun läikyttää.

Little Sister Araneida tilasi minulta kuvansa kerätessäni rahaa velkaani varten ja tässäpä tämä nyt viimein on.

Little Sister Araneidan löytää parhaiten Hämähäkin kirjasta, josta sai alkunsa myös blogiympyröitä kiertävä, jännittävä punahilkan tarina. Näppärää runoa, tarinaa ja asiallista asiaakin on luvassa, kun klikkaatte sivulle.

Lisäksi Sister Araneidalle on luvassa yllä oleva herkullinen saalis/ruoka-ateria, kera nimikkobiisin (jonka ajattelin ensin omistaa alkup. versiona, mutta tämä on jopa vieläkin soveliaampi).

Toivottavasti Twisted Sister Araneida ottaa tilauksensa vastaan ja velkataakkani kevenee taas hieman... Jaa

Tirkistelijältä tirkistelijöille

Ystäväkirja on osoittautunut oikein mielenkiintoiseksi lisäksi sivupalkissani. Tiesittekö vaikka, että...

Little Sister Araneidalla (joka muuten taitaa olla tilauslistalla seuraavana. Kaivahan siis jo lompakko valmiiksi esiin) on unikaveri nimeltä Nalle-Kalle.

SusuPetal pitää tuskallisimpana kokemuksenaan sitä, kun hänen housunsa menivät rikki koulussa (mutta entä se kietaisuhameen paljastama takapuoli?)

Salka on rakastanut lapsena naapureiden vaklausta.

HeidiR on juonut jauhevelliä oranssista nokkamukista.

Hopolan lempileikki oli Rump rump rellaa.

Laura ei haluaisi reinkarnoitua kiveksi.

Mari on jääräpäinen, eikä vaihda lamppua :)

Hallattaren lapset ovat tuottaneet sekä iloa, että tuskaa.

Elegia (Eleizzle) oli lapsena mieluusti eläinten taxi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne uskoo, että kuoleman jälkeen äly karkaa sähköenergiana inimisestä ja muuttaa tuntemattomaan muotoon. (Voikohan tuo äly karata jo ennen kuolemaa, allekirjoittanut ihmettelee)

Kutuharjulle elämän onnellisin hetki on aina edessä.

Obeesia ei pidä ulkomuodostaan, mutta nimeää aivot ja sydämen parhaiksi puolikseen.

Isopeikko ei ole koskaan ollut lapsi.

Almamaria tuntee eniten tuskaa muiden ihmisten ahdingon johdosta.

Sulfidi homertuu kuoleman jälkeen.

Käykää ihmeessä sivupalkin linkistä lukemassa loputkin vastaukset kiperiin kysymyksiin. Ja lisää ystäviä mahtuu toki joukkoon, joten ei kun vastauksia miettimään.

Nyt, kun tässä on paljastettu muiden salaisuuksia, niin vastaan haasteeseen, jonka Polgara oli minulle heittänyt. Minun pitää kertoa, mitä minulla on ylläni juuri tällä hetkellä.

- Ruusukuvioinen (ja hieman tahrainen) kylpytakki.
- Liian heikkovoimakkuuksiset lukulasit.
- Kaksi sydänkuvioista hopeakorvakorua ja yksi sininikivinen korvakoru.

Haastan pervosti pelkkiä miehiä (en yhtään muista onko heitä jo haastettu): Alastalo, Olli, Varapygmi ja Jussi. Toivon, ettei teillä ole mitään päällänne! Jaa

Kiltti setä syksyisessä puistossa

Mä en ole pedofiili
enkä koskaan luokse hiivi,
suppusuiden sulokaisten,
viettelijäkeijukaisten.

Minä pidän lapsosista,
tyttösistä nauravista.
Pienet sievät naisenalut,
viattomat leikkikalut.

Mitä mulla päässä liikkuu
kun nuo pikkutytöt kiikkuu,
mieleen kätken muistot upeet,
mulla illoin palaa kupeet!

Se ei vielä rikkeeks riitä,
jos on pari kuvaa siitä,
kun nuo hennot raajat heiluu,
kohti korkeutta keinuu!



Runotorstain aihe on tällä kertaa vapaa, kunhan se tulee ulos riimillisenä. Jaa

Lempijuttuja ja "muutsi"

Tämä on ihan hurjan vaikea, mutta pitäähän sitä yrittää. Hallattarelta löysin...

Lempikirja:
Niitä on niin paljon. Pitäisi melkein alkaa listaamaan suosikkeja. Viime vuosien aikana eniten taitaa olla sävähdyttänyt Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa, Pulkkisen Raja ja Saision Punainen erokirja.

Lempielokuva:
Tästäkään ei taida selvitä yhdellä... Bigas Lunan Tissi ja kuu, Aki Kaurismäeltä tykkään useammistakin (Annikki Tähti elokuvassa Mies vailla menneisyyttä on suurinta upeutta!), Ed Wood Jr:n Plan 9 from Outer Space. Monia uusia hyviä on tullut katsottua, mutta pitää odottaa muutama vuosi tietääkseen, mitkä jäävät iäksi mieleen. Veikkaan, että esim. Brokeback Mountain ja upea Babel voivat olla sellaisia. Lisäksi olen viimeisen kymmenen vuoden kuluessa katsonut niin monta upeaa intialaista (Bollywood ja ei-Bollywood) elokuvaa, että voin mainita suosikikseni Intiasta länsimaihin tuodun elokuvan yleensäkin.

Lempimusiikki:
Blues, Rock ja erilujuuksinen Metalli. Irlantilainen kansanmusiikki pistää äkkiä jalan vippaamaan (kuten minut luonnossa tuntevat lienevät huomanneen...). Toisinaan kuuntelen myös nykypoppia (vaikka joskus vannoin etten ikinä).

Lempiartisti/bändi
Sanotaan vaiks The Killers ja Simon and Garfunkel, vaikka ne nyt eivät sovi kovin hyvin yhteen aikaisemmin kirjoittamani kanssa. Pieni epäloogisuus sallittakoon...

Lempinäyttelijä:
Haluaisin sanoa sen YHDEN, sen, jolla on paljon hyviä sivurooleja... se, jolla on ne hampaat... ei tule mieleen... sanokaa nyt... (Edit: STEVE BUSCEMI tietenkin!!)Mutta kun ei tule mieleen, niin sanotaan vaikka Maila Nurmi ja Bela Lugosi. Alankohan minä kuulostaa jo joltain friikiltä..? Ei ole tarkoitus...

Lempibiisi:
Tehe Doorsilla (niinkuin äiti sanoisi) on joitain hyviä... Mutta miten olisi vaikka Mamas and papas ja California Dreamin' (joka tuo kovin lämpimiä muistoja mieleen). Ja tietenkin S&G:n Sounds of Silence.

Lempi-idoli:
Äiti tietenkin!

Lempi-tv-sarja:
Niitäkin on... Kylmä rinki?

Lempiruoka:
Perunamuusi ja äidin lihapullat.

Lempisuklaa
Fazerin sininen, tietty!!!!

Lempikarkki
Turkinpippuri

Lempijälkiruoka
Jäätelö

Lempijäätelö
Salmiakki-lakritsi-tötterö

Lempiruoka- ja janojuoma
Vesi

Lempimehu
Marsupilamin lehtimehu

Lempilimppari
En juo, paitsi viinan kanssa sekaisin.

Lempidrinkki
Joku, jolla on mahdollisimman perverssi ja seksuaalisesti vihjaileva nimi. Elän ikuista polterabendia!

Lempi-mieto-alkoholi
Kuiva siideri

Lempisanonta
Älä hättäile, istu mättäille, kyllä se pipo sieltä löytyy...

Lempivaate:
Farkut ja joku paita.

Lempimaisema:
Merenranta ja aavat ulapat (sitten jos olisi vielä vähän metsää ja vuoria siinä lähellä. Ja vaikka sateenkaarikin ja ja...)

Lempipaikka kotona
Tietokoneen ääri.

Lempi-ihminen
Hauska, rento ja älykäs.

Lempiystävä
Voiko niitä olla muitakin? Parasta ystävääni hellin mielessäni lempparina.

Lempimuisto
Kun iltavalo siivilöityi metsän lävitse heiniin ja sai ne hehkumaan. Heinien ympärillä tanssivat sääsket kuin olisivat halunneet olla keijukaisia (olin heinien korkuinen. Noin 4v.)

Lempiharrastus
Lukeminen, kirjoittaminen, blogeeraus (joka pitää sisällään näistä molempia).

Lempitaulu
Rääk!!! Vedetään lonkalta vaikka vähemmän mahtipontisesti jokin Michelangelon fresko.

Lempiväri
Lemmin kaikkia värejä yhtä paljon. Olisi tylsää olla ilman yhtään niistä.

Lempiasento
Sikiö-

Lempiauto
Ei mulla ole. Ehkä eräs lapsuuteni Datsun 100A..

Lempieläin
Siili

Tähän tarttukoon kuka vaan ehtivä ja halukas!


HeidiR ja Ritakin kuulemma olivat myöntäneet minulle tällaisen hienon "Muutsi"- palkinnon, josta olen kovin otettu. Perusteet ovat seuraavat:

They don’t limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship.

Myönnän palkinnon eteenpäin Hallattarelle, Susulle, Hopolalle, Genoveevalle, Liisalle ja Almamarialle.


Edit: Lisätty vielä ystäväkirja sivupalkkiin. Käykää täyttämässä, jos vaan jaksatte! Jaa

Yrittäjänä kadulla

"Nojoonojoonojoo, kyllä mä ymmärrän mikä ongelma ihmisillä voi joskus olla tämän mun duunini kanssa. Kato, hyvännäköiset naiset eivät sais muka olla kadulla lainkaan. Ei ainakaan työkseen, kato. Jotkut luulee, että mä myyn rahasta pillua, mut mä, kato... mullon kato hei varaa olla välittämättä tuosta paskasta. Mä olin täällä jo kaheksankytluvulla, nuorena tyttönä, kato. Se, kuka on täällä joku, tietää, että mä olen kato artist, siis mjyysissön kato.

Emmä siis halua mihinkään showbisnekseen mukaan... eheieheiehei... kato siis, onhan mua monesti pyydetty. Siis pyydettiin... Dänin taustalaulajaksikin. Just joo... perkele (rrhehhehhehheee)! No joo, mut emmä haluu mihinkään oravanpyörään, tiedäks... kahdeksasta neljään -elämä ei ole mua varten. Joo, mä olen kato houbou, siis semmonen drifter tai tälleen. Mä kuljen tuulen mukana... tai mä voin kulkea, jos haluisin. Kato, tää on paras paikka tähän asti. Ei ole vielä ollut syytä vaihtaa kaupunkia. Mut kyl mä ehkä lähden vielä Stokikseen tai Köpikseen, en tiedä... joo.

Kyl mä tähän aina tuun, kun tarviin rahaa. Juuh... Et sä kato kysy tuolta vaatekaupan horatsultakaan, käykse tuolla puljussaan joka vitun päivä! Yrittäjän on pakko yrittää! Mä soitan tätä kitaraa ja laulan, jos lähtee ääntä... on niin kähee joskus aamuisin. Ois ihana saada pan-huilu... Joo, kato sattu tällanen huippu juttu, kun otettiin kerran yhden mjuusissön-porukan kanssa vähän ryynejä ja jammailtiin aikamme kuluksi. Mä vedin huilulla niin, että porukka hiljeni ihan... En vittu ollut ennen kokeillutkaan.

Ai talvella... kyl mä silloin aina revaa myyn. Revaa, kato! Etsä nyt jumalauta tiedä mikä se on? Voi vittu mitä pellejä... Mut en koskaan kadulla, tajuutsä. EN KOSKAAN KADULLA, kato. Se on se pointti. Mä en ole kato mikään amatöör, saatana! Kyllä vanha kettu osaa, katsos. Annas kun mä vielä kerron yhden tapauksen..."


Tarinamaanantain aihe on Katu. Jaa

Hyvä äiti

Teitä eivät maailman isien
kiimasta hionneet kädet
koskaan
koverra ontoksi!
Elämä kenties raiskasi
syntymättömän äitinne
sokeaksi,
mutta niin tyhmää
se ei hänestä tehnyt,
ettei hän osaisi
hymyillä ensin
ja sylkäistä sitten
etukäteen tilaisuutta varten
varaamaansa nenäliinaan.


Runotorstain aihe on lapsi. Jaa

Olisiko kiinnostusta hautsikkamiittiin?

Muistatteko vielä hautsikkajengin, joka perustettiin vanhahkon postaukseni kommenttilaatikossa? Salkan kanssa puolivakavissaan aloitettu keskustelu Hautsikkajengin miitistä on edennyt siihen pisteeseen, että kyselemme muun jengin kiinnostusta asiaan...

Siis oletko...

A: Hautsikkajengin jäseneksi liittynyt tai mielikuvamurhailtu henkilö?

B: Halukas liittymään Hautsikoihin?

C: Halukas tapaamaan blogihahmoja luonnossa?

???

Ajatuksia halukkuudesta ja ideoita asian tiimoilta otetaan vastaan allekirjoittaneen tahi Salkan toimesta kommenttilaatikkoon ja sähköpostiin. Jaa

Tilaustarina ja -kuva Almamarialle

Almamaria Kontiolan sanomissa 28.8.2007

Grizzly Woman

Kontiolan ulkonaliikkumiskielto on vihdoin taaksejäänyttä aikaa, kun yhteisöä piinannut peto on vihdoin saatu kiinni ja toimitettu kauas sivistyksen parista. Pitkään huhuina ja suusta suuhun kiertävinä kauhukertomuksina liikkunut tarina metsässä asuvasta sinisestä pedosta sai vahvistusta, kun joukko esikoululaisia kertoi nähneensä huomattavan epäilyttävästi käyttäytyneen olion liikkuvan aivan koulutien läheisyydessä. Lasten puheita ei otettu järin vakavasti, ennen kuin useat eri tahot kertoivat nähneensä metsässä pedolle tunnusomaisia jälkiä. Marjat hupenivat lähiympäristöstä taianomaisesti ja runsaasti julmalla tavalla teurastettuja sieniä löytyi ympäri metsää.

Välittömästi havaintojen jälkeen Kontiolan kokeneimmat ihmistäjät lähtivät liikkeelle. Kävi ilmi, että pahimmat pelot osoittautuivat todeksi; yksilö oli aikuinen naaras, julmin taistelija. Ihmistäjät kulkivat kolmen ryhmissä, kaikki täydessä puolustautumisvalmiudessa. Silti taistelu ovelaa petoa vastaan koitui melkein erään ryhmän kohtaloksi.

Kokeneen ihmistäjäryhmän lounastauko keskeytyi, kun poikkeuksellisen röyhkeästi käyttäytynyt naarasihminen saapui keskelle leiriä. Ryhmän jäsenet joutuivat pakenemaan henkensä kaupalla. Summittainen kameran räpsäys tuotti tuloksekseen ehkä ainoan koskaan otetun valokuvan pystyssä seisovasta ihmisestä.

Ihminen tutki kiihtyneen oloisena muiden ihmisten metsään jättämiä esineitä ja ryhmällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taltuttaa arvaamaton yksilö. Ensin he kaivoivat esiin huomionkerääjän, jonka lähettämää kuvaa he heijastivat ihmisen kasvoille. Peto jähmettyi paikalleen ja rauhoittui silminnähden. Pian ryhmä uskalsi leyhytellä kirjoja otuksen edessä, jolloin tämä lähti uteliaana seuraamaan ryhmää metsän laitaan.

Lopulta he johdattivat ihmisen valtatielle kokeneimman ihmistäjän selkään kiinnitetyn aistimusgeneraattorin avulla. Generaattori jätettiin valtatien laitaan ja peto tallusteli generaattori kädessään yhteisöä terrorisoimasta.

Ensi viikolla voimme siis palata normaaliin päiväjärjestykseen. Koulut, kaupat ja virastot ovat auki normaalisti.

**********************

Almamaria oli tilannut minulta tarinan ja valokuvan, mutta katsoin parhaimmaksi toimittaa kaikkien tietoon silmääni sattuneen dramaattisen uutisen. Almamarian blogista olen päätynyt lukemaan ehkä nettihistoriani järkyttävintä kuvausta, joka voi ehkä selittää hänen omituisen käyttäytymisensä.

Almamaria seuraa tarkasti kaikkia mahdollisia (ja mahdottomia) tiedotusvälineitä ja löytää maailmasta hämmästyttävällä tahdilla kaikkea mielenkiintoista jaettavaa myös blogiinsa saakka. Hänen huumoripitoisia kommenttejaan oikein hinkuu laatikkoonsa.
Blogimaailmassa Almamaria ei ole lainkaan pelottava hahmo.


Kuka Almamaria blogia on sitten päivittänyt, kun hän itse on ollut karhuja ahdistelemassa? Se jää kenties ikuiseksi arvoitukseksi...

Omistan AM:lle kappaleen Tromssaa, sillä tiedän hänen olevan näiden maisemien ystävä.

Ja bonuksena (kun se tarina jäi tekemättä) haluan omistaa hänelle myös musiikkikappaleen. Tämä minulle äärimmäisen muistorikas biisi on palautunut mieleeni kuultuani suomenkielisen, uudelleenlämmitetyn version. Lapsuudessani äiti kutsui tätä kotoisasti nimellä Satmigei.

Toivottavasti Almamaria hyväksyy tuotokseni ja saan taas lyhentää velkaani Peikolle euron verran.


Ps. Tilauksia otetaan edelleen vastaan. Jaa

Oulussa kello on 11.00

Riehaa ja ilkamointia keskipäivää odotellessa!

Valokuvatorstaissa toisia kello 11.00 hetkiä.

Jaa