torstaina, syyskuuta 06, 2007

Hyvä äiti

Teitä eivät maailman isien
kiimasta hionneet kädet
koskaan
koverra ontoksi!
Elämä kenties raiskasi
syntymättömän äitinne
sokeaksi,
mutta niin tyhmää
se ei hänestä tehnyt,
ettei hän osaisi
hymyillä ensin
ja sylkäistä sitten
etukäteen tilaisuutta varten
varaamaansa nenäliinaan.


Runotorstain aihe on lapsi. Jaa

24 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Pakko tunnustaa: runosi teki tyystin sanattomaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Huippuwahvaa tekstiä absurdein paradoksein ryyditettynä.
Mielettömyys sopii tähän aikaan kuin suutarin näppi...

Little Sister Araneida kirjoitti...

Voimakas. Vaikuttava. Painokas.

Isopeikko kirjoitti...

Allyismi.

Paju kirjoitti...

joka säe kääntää, yllättää, räjäyttää

(pyörin yhä)

Elegia kirjoitti...

Aika tumma tunnelma. Jämäkkä.

Emppu kirjoitti...

Tämä iski ilmat pihalle. Vaikuttava.

helanes kirjoitti...

Entä paha äiti?

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Vahva tunnelmainen runo, jota en oikein ymmärrä, vaikka luen monta kertaa. Herääkin kysymys: tarvitseeko runoa ymmärtää?

Tiivi kirjoitti...

Teitä eivät maailman isien
kiimasta hionneet kädet
koskaan
koverra ontoksi!

Kohta on toiveikas, voimakas, jopa terapeuttisia sanoja!

Allyalias kirjoitti...

Tuima, toivotaan, että sanat kuitenkin tulevat taas takaisin toisessa yhteydessä :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne, mielettömyydessä on se hyvä puoli, että se sopii ihan mihin aikaan tahansa :)

Pikkusysteri A, suuria ja kauniita sanoja! Kiitos!

Peikko :)))

Paju, toivottavasti et käänny ja väänny ihan solmulle sentään.

Elegia, juuh. Syksy tulee, joten ei naurata enää...

Emppu, ilmat pihalla on tosi kurja olla. Palautuu mieleen lapsuuden ilmalento keinusta... Huh..

Helanes, tietenkin se, joka tekee lapsensa.

Pantteri, tuo onkin hyvä kysymys! Ehkä runoa lukiessa on hyvä ymmärtää jotain. Kenties runoa, kenties jotain ajatusta tai tunnelmaa jonka se herättää.

Tiivi, ainahan sitä käy itsensä kanssa psykoterapiaa kun runoilemaan lähtee...

pastillinjauhaja kirjoitti...

On taas kyllä niin hienoja kielikuvia tulvillaan koko runo. Tai sanoisinko voimakkaita koskapa aihepiiri on synkähkö. Hieno runo jälleen kerran!

Turparulla kirjoitti...

Sinä se osaat valita sanasi. Lukiessani mietin, mihin tämä johtaa, mitä seuraava rivi tuokaan. Sopivasti jäi auki, olematta kuitenkaan turhan salaperäinen. Teksti kolahti syvälle. Ne äidit nenäliinoineen :)

Sulfidi kirjoitti...

Iseistä tuli munansa ohjaamia.
Sikiöistä syyttömiä.
Äiteistä välinpitämättömiä.

Lyhyt tulkinta alkumuodostuksineen päivineen, merkityksellistäkö? Höpön löpö!

Allyalias kirjoitti...

Pastilli, kiitox.

Turparulla, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :) Ne äidit, ne äidit...

Sulfidi, niinhän se menee. Tai sitten ei :)

akananaakkakaakkoko kirjoitti...

Hu-uuuiiiii!

Allyalias kirjoitti...

Akananaakkanen, niinpä... hu-hii!

genoveeva kirjoitti...

Kuules Ally, onko minun mielikuvitukseni vain tällainen.....mutta tulee mieleen tuosta lopusta väkinäinen suihinotto, kenties lapselle maitorahaa ansaiten. Tai talvipalttoota. No, elämän raadollisuutta on nähty.

Allyalias kirjoitti...

Genoveeva, mitä tuohon suikkariin tulee... se ei ole vain mielikuvitustasi :)

genoveeva kirjoitti...

No minä jo luulin että sekoilen täysin.....

Salka kirjoitti...

Tämä iski syvälle.

mehtäsielu kirjoitti...

HYVÄ KYSYMYS: MILLAINEN ON HYVÄ ÄITI. JA KUKA SEN MÄÄRITTELEE. JA KUKA ON MÄÄRITTELEVINÄÄN JA MILLÄ PERUSTEELLA. HYVÄ RUNO, KANTAAOTTAVA, TÄYNNÄ HYVIÄ KYSYMYKSIÄ.

Allyalias kirjoitti...

G, et suinkaan ;)

Salka, toivottavasti ei pahasti. Eihän?

Mehtäsielu, kiitokset. Luulen, ettei kukaan äiti selviä ilman syyllisyyden tunteita. Vanhemmuudessa haluaisi selvitä sataprosenttisen täydellisesti, mutta sehän on valitettavasti mahdottomuus.

Salka kirjoitti...

No kyllä iski...