- No, miten meni?
- Siis sie et voi uskoo! Mie sain pelkkää ehollista ja hikiset 40 tuntia yhdyskuntapalvelua!!!
- HÄH? Niin vähän?
- Joo, miekii olin luullut, että häkki heilahtaa. Mie pääsin tosi helpolla. Se mimmi, se tuomari siis, tais ymmärtää mikä koko hommassa oli taustalla. Itehän se ämmä ajoi tilanteen siihen pisteeseen. Mie oon ainaki omasta mielestäni edes pikkuisen syyntakkeeton.
- No mitä mieltä vastapuoli oli tuomiosta?
- Voit arvata, etteivät olleet mielissään. Vaikka onhan nelkyt tuntiakin jottain. Koko viikko kaheksasta neljään. Tuomari yritti lohuttaa ämmää, että ku mie oon ensikertalainen, niin hän yrittää pittää huolen, että mie oon myös viimestä kertaa liikkeellä. Se sano, että häkki ei oo oikee paikka meikäläiselle.
- Missä sie sitten suoritat sen yhdyskuntapalvelusi?
- Se tässä onkin paras juttu. Ihan helppo nakki! Se on joku Hyvänolonkeskus Fellaatio. Jottain siistiä sisätyötä.
- Tuosta paikasta mie en oo koskaan kuullutkaan.
- En miekään, mutta siellä on ollut muitakin ensikertalaisia sammaa hommaa suorittamassa.
- Mitä sie sitten teet siellä?
- Ei se mittään kummaa puuhaa voi olla. Käskivät pittää mukana hammasharjaa ja mintunmakuista hammaslankaa. Sitten ne antovan tämmösen monisteen, jossa on poskilihasjumppaa. Ekana mie kuulemma harjottelen sen yrityksen tilloissa ja lähen sitten jonku yritysporukan mukana viikonlopun mittaselle mökkireissulle.
- Ei oo tosi! Siitähän tullee varmaan huippureissu.
- Älä sie muuta sano! Mie luulen, että sen voipi ottaa loman kannalta. Ja mie ku pelkäsin, että tässä jouvun vielä oikeusmurhan uhriksi, vaikka oon saanu siitä illasta jo kärsiä! Ja ämmä on saanut vaan sympatiaa, vaikka ite oli tilannetta siihen pisteeseen ajamassa. Niin mie sen näen. Onneksi se tuomari oli sen verran asiallinen, että tajusi kuka oli uhri ja kuka syyllinen! Sitä saa, mitä tillaa. Näin elämä mennee.
Pakinaperjantain haasteena on 40.
Jaa
24 kommenttia:
Nyt kyllä tenattaa *kuivailee lätäköitä*. Ei tiedä, itkeä vai nauraa... Hyvä Ally! ;D
Heh!
Holy Fellation! niin kuin Robin sanoisi. Gosh, Batman! That Ally is some cat for a woman!
Joo ALly, meinasin kirjoittaa aiheesta ja kiukkuisesti. Naisen seksielämä on mahdollisesti pilattu loppuiäksi, eikähän sitä tietysti tekijän rangaistusta koventamalla korjata. Mutta olisi rangaistus viestinä yhteiskunnassa, että naisella on oikeus omaan seksualisuuteensa ja se ei ole mikään käyttötavara. Siis varmaan se raiskaustuomion uutinen pakinasi kirvoitti.
Polgara, muistathan, että tenaa käytetään jo ennen lirahdusta... Eikä pelkästään jo syntyneiden lätäköiden kuivailuun!
Muikku, kiva kuulla, että sinusta pääsi heh.
Susu, pystynkin kuvittelemaan tämän sarjakuvan äänitehosteet. Mutten ala tähän laittamaan. En ole rivo.
Genoveeva, oikein tulkitsit yhteyden. Minä olen itse sitä mieltä, että vallitseva rangaistuskäytäntö ei toimi ollenkaan, vaan koko rakennetta pitäisi muuttaa voimakkaasti.
Mutta kun käytäntö on tällä hetkellä mikä on, pitäisi rikokset pystyä suhteuttamaan keskenään paljon paremmin, kuin nyt on käynyt. Koko tapaus oli äärimmäisen ällöttävä ja pöyristyttävä ja olen järkyttynyt siitä viestistä, jonka yhteiskunta antaa tuolla paskatuomiollaan.
Poskilihasjumppaa... Heh, ei sitten alavatsalihaksia tarvinnutkaan jumpata, ois antanu kuulat mukaan. :)
Mahtaa olla tosi hupanne reissu, rankkaa poskilihasduunia koko matka!
Jaa-a, tais poju joutua "miestenhommiin" ;D Toivottavasti ei tuu kramppia kuiteskaan :D Vaikka ihan oikein se olisi sille!
Ja siihen 40 tuntiin lasketaan vaan toiminta, ei odotteluja eikä siirtymisiä. Eikä edes sisäänhengitystä :) Eikös?
Kyl kyl, näin elämä menee... 400 tuntia olisi ollut paikallaan.
Hansu, eipä taida mies-polo tietää, että häkki olisi voinut olla parempi vaihtoehto...
Elegia, luulen, että 40 tunnista ei voi muuta tullakaan kuin ramppi. Ja valtavat leukalihakset...
Isopeikko, näin ainakin luulisi. Ruokatunnilla voisi olla tarjolla vähän nöyryytystä ja väkivaltaa. Ihan vaikka palan painikkeena.
Almamaria, en tiedä, kuinka kukaan voi tehdä toiselle mitään sellaista. 40 tuntia yhdyskuntapalvelua on yhtä naurettava rangaistus, kuin 40 tuntia blowkkaria. En voi edes kuvitella uhrin tunteita, kun tuollaisen kohtelun jälkeen tulee vielä nöyryytys yhteiskunnan taholta.
Voisin kuvitella, että yhdyskuntapalvelu voisi olla sopiva esim. varkauksista saatujen sakkojen muuntorangaistuksena. Toisen ihmisen satuttaminen, alistaminen ja nöyryyttäminen ovat ihan toista luokkaa enkä totisesti ymmärrä mitä tuomion langettamisessa on ajateltu. En onneksi ole ainoa, se tosin ei uhria lohduta.
Almamaria, olen samaa mieltä. Minusta pitäisi tehdä selkeä ero omaisuuteen kohdistuneen rikoksen ja henkilöön kohdistuneen rikoksen välillä.
Toisaalta tulisi myöntää se tosiasia, ettei ole mitään rangaistusta, joka voisi korvata/hyvittää tapahtuneen rikoksen. Ei edes tuollainen "silmä silmästä"-tyyli, jota tarinassa kuvasin.
Minusta (ja tiedän, että asiasta on paljon eriäviä mielipiteitä) pitäisi yrittää miettiä keinoja, joilla rikoksen tekijä ei uusisi rikoksiaan. Vankilaan joutuminen ei tutkimusten valossa edistä tätä puolta lainkaan. Toisaalta en usko, että myöskään sakot tai tuollaisen yhdyskuntapalveluksetkaan auttavat asiaa kovinkaan paljon.
Tähän asiaan tarvittaisiin ihan uudenlaisia näkökulmia ja tuoreita ideoita!
Ikävää, että yhteiskuntamme nykyisin ruokkii näkemystä, että nainen on objekti ja ostettavissa. Seksuaalisuudesta on tehty viihdettä ja tekniikkaa, naisia on saatavilla eri muodoissaan vaikka mistä. Jos olis mulle tehty tommonen, olisin puraissut täysillä kullista, eiköhän olis viimenen teko sitä lajia....Jokainen toki vastaa teoistaan, mutta toisaalta olemme yhteisöjemme tuotteita. Iso asia.
Ikävää, että yhteiskuntamme nykyisin ruokkii näkemystä, että nainen on objekti ja ostettavissa. Seksuaalisuudesta on tehty viihdettä ja tekniikkaa, naisia on saatavilla eri muodoissaan vaikka mistä. Jos olis mulle tehty tommonen, olisin puraissut täysillä kullista, eiköhän olis viimenen teko sitä lajia....Jokainen toki vastaa teoistaan, mutta toisaalta olemme yhteisöjemme tuotteita. Iso asia.
Tuo tarinan ironia on niin hienovaraista että puistattaa... siis naurusta, vaikka vakavasta asiasta on kyse. Ei kukaan osaa sanoa asioita nasevammin kuin sinä! :)
Genoveeva, muuten olen kaikesta kanssasi täysin samaa mieltä, mutta luulen, että olisin jättänyt kullista puraisematta. Olisin nimittäin varmaan pelännyt henkeni puolesta ja ennemmin olen kuitenkin raiskattavana, kuin tapettavana.
Pikku Sue, vähän tuntuu keljultakin laittaa huumorin vivahdettakaan näin vakavaan asiaan. Olin tosi järkyttynyt uutisesta, joten kai vaihtoehtoni olivat joko hirveä pajatus ja saarna tai tuollainen huumorin keinoin etäännytetty kannanotto.
Surullista...
Minulla vaihtelevat vihan ja halveksunnan tunteet pohdintaan siitä että mitä oikeasti voisi tehdä ennaltaehkäisevänä toimintana. Ja miten yhteiskunta voisi virkakoneistossa kohdata uhrin itse pahoinpitelyn ja nöyryytyksen jälkeen. Vaikeita asioita. Pohdiskelet hyvin Ally tätä vaikeaa ja vaiettuakin asiaa. Kiitos!
Salka, nämä tosiaan ovat vaikeita asioita jo ilman sitä, että niihin on vaikea olla suhtautumatta tunnepitoisesti.
... Toisaalta miksi pitäisikään jättää tunteet narikkaan. Tuo tapaus on yksinkertaisesti kamala! Miksipä se ei saisi tuntua siltä.
Mutta kun on kyse ihmisestä, tunteista ja inhimillisestä tragediasta, on koneisto tietenkin viimeisen päälle huono taho vastaamaan tarpeisiin. Silti ko. tilanteessa tulee sellainen olo, että enemmän olisi pitänyt tehdä.
Ehdoton tuomio muunnetaan yhdyskuntapalveluksi, ei ehdollinen : ) Hyvä, kannanotto muuten!
Ano, faktat eivät koskaan ole olleet vahvin puoleni. Elänhän tässä omassa mielikuvitusmaailmassani :)
Joihinkin tosimaailmankin asioihin on joskus vaan pakko ottaa kantaa!
Minä en edes tiedä kyseistä tapausta kun en seuraa uutisia enkä lue sanomalehtiä mutta puhuin yleisestiottaen raiskauksesta. Se on joka tapauksessa täysin tuomittava teko eikä nykyinen oikeusjärjestelmämme kykene vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin. Sekä uhri että rikoksentekijä jäävät heitteille. Kumpikaan ei saa tarvitsemaansa apua...
Salka, kyllä asian kanssa olisi yleisestikin ottaen paljon parantamisen varaa. Toisaalta minusta rikokset ylipäätään onnistutaan käsittelemään niin, että siitä on usein kaikille osapuolille vain haittaa.
Näin se valitettavasti useinmiten on...
Olen toiminut nuorten rikoksentekijöiden kanssa sovittelussa, minusta se toimii pääosin. Pienistä rikkeistä saatava sakko unohtuu pian mutta kun joutuu kohtaamaan vastapuolen ja keskustelemaan itse aiheuttamastaan haitasta ja vieläpä tekemään työtä korvataksensa tekosensa on jo ilme hieman toinen tyyppien naamalla. Ja kokemusteni mukaan myös rikoksen uusimisprosentti on pienempi kuin sakkorangaistuksen suorittajilla.
Salka, aivan oivallinen näkökulma! Luulen, että tuollainen kohtaaminen auttaa ymmärtämään tekojen seurakset ja miettimään, miltä tuntuisi jos joku tekisi vastaavan rikoksen itseä kohtaan. Nuoriin ja ensikertalaisiin pitäisi panostaa, miettiä millä tavalla estää kierteeseen luiskahtaminen.
Ja ilman mitään hissutteluja ja hyssyttelyjä tahi päähän taputteluja on kysyttävä mitä kaikkea nuoren rikoksentekijän henkilöhistoriassa on tapahtunut ennen rikoksen tielle lähtemistä.
Lähetä kommentti