torstaina, elokuuta 30, 2007

Ajasta irrallaan

Kuulaana kaartuu
vartalosi ajan ylle,
hakkaa muistijäljen
aivopoimuihini,
kaikkea olevaa hipoen.
Sinä käsissäni!
Aistimus
ehtii perille kun
hetki on mennyt.



Runotorstaissa haastettiin kuvaamaan tämä hetki kahdellakymmenellä sanalla. Jaa

37 kommenttia:

araneida kirjoitti...

Kaunis runo ja omaperäinen näkemys hetkeen. Melkein filosofiseksi houkuttelee.

SusuPetal kirjoitti...

Vau, olipa kaunis ja aistillinen runo.

HeidiR kirjoitti...

Huh, kyllä oli aistillinen ja moniselitteinen.

Tuo huutomerkki sai minut epäilemään jopa runon puhujan väkivaltaisuutta!

Sinä, senkin!

Mutta voihan kosketus olla hentoinenkin. :)

Hyvä.

genoveeva kirjoitti...

Hieno, ihan kuin jokusemmonen lemmenhetki etten sanoisi tai jokin muu vahva kokemus. Mun mieleen tuli.

hopola kirjoitti...

Mikä hetki! Huh, olet runoilija!

Elegia kirjoitti...

Mukana kaunista masokismia. Pitää koskea lujaa, että tuntuu. Joskus sen - hetken merkityksen - tajuaa vasta jälkeen päin. Kaunis!

Allyalias kirjoitti...

Araneida, kiitokset! Kunpa saisin jotenkin houkuteltua itsenikin filosofiseksi, mutta sairautta pukkaa. Joiltakin tuohon tilaan pääseminen käy kuin itsestään :)

Susu, kiitos! Kai tämä hetki rakentuukin aika pitkälle aistien varaan. Ajattelu on jotain pohjavirtaa, jatkuvaa ennemmin kuin hetkellistä.

HeidiR, olipa mielenkiintoisia tulkintoja! Kyllä olen kade tuolle tulkintakyvyllesi...

Genoveeva, aivan niin. Niitä kun osaisi tehdä vielä enemmänkin.

Hopola, kiitos kehuistasi! Sinä olet aivan liian ystävällinen...

Elegia, ehkäpä elämä on kaunista masokismia kokonaisuudessaan. Myös voimakas onnenhetki voi tuntua melkein kipuna ja olla pelottava.

Salka kirjoitti...

Kaunis rakkaushetkiruno, kiitos!

Paju kirjoitti...

Kun tietoinen ajatus väistyy, aistimus syttyy. Väkevää, antaudun. Sytytyslanka roihuaa. Seksuaalienergia lähtee aivoista.

Niin kaunista.

helanes kirjoitti...

Kuka? Tai mitäpä se minulle kuuluu.

Muikku kirjoitti...

Olipas lemmekäs, hieno runo!

akkaprakaa kirjoitti...

Sie ain ossaat yhistää sekä jättää tillaa vartaloihe vällii ja lukijalle kans. Aistiloita, aistillista.

Allyalias kirjoitti...

Salka, olepas hyvä. Toivottavasti kaikki lukijat herahtavat tästä lemmekkäälle tuulelle :)

Paju, viisas ihminen osaa joskus sammuttaa analyyttisen minänsä ja olla tuntemustensa varassa. Aistien maailma on aina kaunis ja uusi.

Helanes, sehän on Sinä. Niin runossa sanotaan.

Muikku, lemmekäs on... Siitä kirjoitus mistä puute, kai...

Akka, älähän nyt ihan prakaa! Niin kun osaisikin toimia; yhdistää ja jättää tilaa sopivassa suhteessa.

pastillinjauhaja kirjoitti...

Jälleen kyllä niin voimakkaan herkkä runo. Ja koskettava. Loistavaa tekstiä. Ja tästä aukes itelle oudolla tavalla CMX:n sanoitus ihan uuteen valoon.Outoja nuo mielen liikkeet

Liisa kirjoitti...

Vaikuttavaa! Näen, kuulen, tunnen, kosketan. Muistan. Hieno!

Kirsti kirjoitti...

Minulle tuli haikea olo, kun hetki on tosiaan niin lyhyt.

Hilkka kirjoitti...

Upea runo. Jättää jokaisen omalle mielikuvitukselle tilaa

Allyalias kirjoitti...

Pastilli, täällä ovat joskus muutkin puhuneet CMX:stä (ja sinäkin muistaakseni)... Mutta olipa hyvä, jos tästä tuli aihioita muihinkin mietteisiin!

Liisa, onkohan muistikin aisti? Se sopii niin hyvin muiden aistimusten joukkoon. Ja on mieleen palautuessaan aina yhtä tuore.

Kirsti, niin se tosiaan on. Se on haikeaa. Toisaalta pidempi hetki menettäisi kenties jotain arvostaan.

Hilkka, kiitos! Ihmisten mielikuvitukset ovat niin hienoja, että niille kannattaakin jättää tilaa olla!

Tuima kirjoitti...

Hyvin eroottinen runo, kaunis ja hetkessä kiinni, samalla tulevaisuuteen kurottaen muistijäljen kautta.

Isopeikko kirjoitti...

Allyseni. Olet ainutlaatuinen. Olisitpa peikko.

varsuli kirjoitti...

Ally ehdotus olisi tämä, jos voisit tehdä runon Törkeän likaisista käsistä?
Aiheesta löytää mun blogilta se käsi ja sitten eräs työ. Niin, jos niistä saat inspiraation ja runo syntyy, niin olisin mielissäni. Kiitos. :D

Laura kirjoitti...

Olet tajuttoman monipuolinen kirjoittaja! Tämä oli ihana, yksinkertaiset sanat kasvoivat hienosti loppua kohti.

Sinä käsissäni! kuvasi minusta hienosta huumaantunutta hiukan epäuskoista onnea.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Onpa hienoja runoja kahdellakymmenellä sanalla. Niinkuin tämä sinunkin. Kirjallista porukkaa, luulen.

kukkis kirjoitti...

Tämä tehtävä tuntuu minusta ihan mahdottomalta, mutta jotkut vaan osaa! Niin kuin nyt sinä. "Lemmenhetki", joo, mutta vielä väkevämmin runo minusta kuvasi aikaa. Kun aistimus ehtii perille, hetki on jo mennyt. Vähän kuin katselisi tähtiä. Hieno, ajatuksia herättävä runo. Kiitos!

Mummy kirjoitti...

kauhian kaunista! tässä ajassa ja kuitenkin kuin muistelisit...Ally, olet sanojen valtiatar!

Allyalias kirjoitti...

Tuima, kiitoksia. Haaste oli minusta mielenkiintoinen. Tämän hetken voi lopulta määritellä monellakin tapaa. Tämä hetki omassa elämässäni, yksi aikakausi historiassa. Voiko hetkeen palata muistoissaan ja elää se uudelleen jne...

Isopeikko, voi kun olisinkin, mutta olen tällainen suppusuinen molla-maija :)

Varsuli, pitää katsoa mitä voin tehdä asian hyväksi. Kyllä sinä runosi saat, olethan lähes sukua!

Laura, juuri tuossa mielessä olin kirjoittanut tuon Sinä käsissäni!-kohdan, mutta hauska huomata, että sen voi tulkita monella tapaa. Me kaksi olimme nyt samoilla linjoilla :)

Pantteri, kaksikymmentä sanaa taitaa olla loppujen lopuksi yllättävän paljon. Muutaman runon kohdalla on pitänyt oikein laskea, onko sanoja tosiaan niin vähän.

Kukkis, ihan mahtava tuo tähtivertaus!!! Siinä sen huomaa kunnolla, mutta sama juttu on kaikkien asioiden kanssa. Me tullaan pikkuisen perässä - ihan kaikki.

Mummy, voi älähän liikaa kehu, etten joudu itserakkauskoomaan viikonlopun ajaksi. Olisi sääli herätä polleasta tilastaan ja huomata taas uuden maanantain koittaneen :)

Almamaria kirjoitti...

Tästä tuli untuvaisen kevyt ja pehmeä olo, sellainen "kaikki järjestyy"-tunne. Ihana.

Elegia kirjoitti...

olen suositellut blogiasi osaksi BlogDay 2007 -tapahtumaa, linkistä pääset katsomaan, mitä se tarkoittaa!

Taidat tosin jo tietääkin ;-)

Allyalias kirjoitti...

Elegia, mukana!

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, ihanaa, että sinulla tuli runosta tuollainen olo. Olenkin miettinyt sinua tässä viikon aikana... Sinähän olet seuraavana tilauslistalla!

Leonoora kirjoitti...

Täällä on jo erittäin monipuolisesti annettu palautetta, joten summasumarum, runosi puhuttelee ja koskettaa meitä, saa ajatukset liikkeeseen.

Almamaria kirjoitti...

Wuupiii!!! (tai mitä cowboyt nyt huutavatkaan kun on huutamisen paikka)

Allyalias kirjoitti...

Leonoora, kiva, jos näin on! Kiitoksia käynnistä ja palautteesta ja tervetuloa uudestaan! :)

Almamaria, hold your horses! Meillä on ollut sukulaisia kylässä ja nyt tyttö valittaa korvaansa. Joten ilta vietetään taas päivystyksessä...

Almamaria kirjoitti...

No voi pientä korvakipuista, toivottavasti helpottaa pikaisesti!
Onko ollut korvatulehduskierrettä? Onko putkitettu? Mitä ne lääkärit ovat sanoneet?

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, olisi pitänyt arvata siitä innosta, jolla tyttö kiikutti kenkiä isälleen, kun kuuli että ollaan menossa lääkäriin... Eihän sillä mitään tulehdusta ollut, vaan se halusi vain päivystykseen (yksi M:n suokkaripaikoista. Sairasta, tiedän!). Istuttiin siellä kolme tuntia ihan turhaan. M sentään sai leikkiä uusien kavereiden kanssa...

Sulfidi kirjoitti...

Aistikkaan lämpimän tunteikas kuvaus voimakkaan intohimoisesta hetkestä joka ei kuitenkaan ole liian lyhyt ehtiäkseen tajuta ja nauttia käsillä olevasta hetkestä...

Näitä hetkiä ansaitsee jokainen maailmassa.

Tämä oli todella aisteja hipova! Ten points!! ;D

Allyalias kirjoitti...

Sulfidi, niin ansaitsee. Toisaalta moni jää siitä huolimatta ilman - valitettavasti.