Ootteko huomanneet, että nämä haasteet tuppaavat kasautumaan?

Oukei, Liisa haastoi minut kertomaan 10 asiaa, joista pidän itsessäni. On tosi vaikeaa... Siis todellako VAIN kymmenen? Mitkähän noista lukuisista, ihanista ominaisuuksistani valitsisisin... :)

1. Pidän siitä, että minun ruumiini voi tunnistaa takapuolesta. Mieheni oli ensimmäinen, joka huomautti, että persvakoni on jollain ihmeellisellä tavalla pikkuisen vinossa/kiero. Oli kiva huomata, etten tuijottelekaan ahteriani niin paljon kuin olin luullut.

2. Pidän siitä, että minua on helppo huiputtaa. Saan näin kokea paljon enemmän hämmästyksen ja ihmetyksen tunteita. Iloa ei haittaa, vaikka myöhemmin paljastuu, että minua on ällyytetty.

3. Pidän siitä, että alan huomaamattani koikkelehtia ja pomppia kummasti, kun riemastun. Erityisen hauskaa on, kun mieheni matkii liikehdintääni.

4. Tätä en ole myöntänyt ennen, mutta oikeastaan pidän siitä, että alan aina ajatuksissani tasapainotella katujen reunakivetyksellä. Tuppaan unohtamaan, että kolmikymppisillä akoilla ei ole tapana tasapainotella, etenkään kun on päiväkävelyllä perheensä kanssa.

5. Pidän siitä, että olen kovin säästäväinen, mutta osaan myös laittaa säästöni surutta haisemaan, jos tilaisuus sitä vaatii. Minusta on ihanaa tuhlata reissuihin!

6. Pidän siitä, että möksähdän helposti. Olen pohjimmiltani kovin herkkänahkainen. Itse pidän tätä piirrettäni hieman hellyttävänäkin heikkoutena. En tiedä, onko lähipiirini samaa mieltä.

7. Pidän siitä, että tykkään laulaa, vaikka minulla on tosi ruma lauluääni. Keksin uusia sanoituksia tuttuihin säveliin ja alan usein puhumisen sijasta laulamaan asioitani, jos tunnen oloni ihmisen seurassa erityisen rennoksi. Laulan suihkussa ja suihkun ulkopuolella.

8. Viitaten edelliseen, pidän siitä, että muistan hirvittävän määrän lauluja ulkoa (tai jos en kokonaan, niin osan ainakin). On ihanaa, jos muistaa pitkästä aikaa jonkin laulun (esim. viimeksi laulu "tässä isäpupu on, tässä äidin näät..."

9. Pidän siitä, että puhun televisio-ohjelmille, tyyliin "älä mee sinne, hei ihan tosi, älä mee sinne! Usko nyt s*****a sentään!"

10. Pidän siitä, että uskon pessimistien olevan maailmamme todellisia optimisteja. Jos tunnustaudun pessimistiksi, tunnustan sen tosiasian, että uskon maailman olevan todellisuudessa parempi paikka, kuin millaisena minä sen näen. Jos taas tunnustautuisin optimistiksi, uskoisin maailman olevan todellisuudessa omaa kuvaani huonompi.


Haastanpa mukaan tällä kertaa Kukkiksen, Pikku Suen, Jussin ja ööö... ööö... AIVAN EHDOTTOMASTI Polgaran.

Jee, huomenna taitaa ehtiä mukaan myös pakinaperjantaihin.



Pannaan nyt sitten vielä tämä oma kuvakin... Vaikka tuolla masiinalla ei tosiaankaan saanut tarpeeksi rumaa kuvaa luotua... Jaa