Pikku Sue haastoi minut kertomaan kahdeksan asiaa, joista on mielestäni ilon, tyytyväisyyden, tai jopa onnen siemeniksi. Haaste on vaikea, sillä olen ihminen, josta kaikki on joko tosi ihanaa tai sitten ihan paskaa (ja ääripäästä toiseen mennään hetkessä). Aivan samoin kuin kenellä tahansa kolmikymppisellä murrosikäisellä. Mutta pitäähän tässä silti yrittää. Pikkiksen tavoin jätän itsestään selvät asiat listani ulkopuolelle (rakkaus, perhe, ystävät, kirjat)
Siis. Onnea on...
1. Uuden asian oivaltaminen, tai uuden näkökulman löytäminen vanhaan asiaan. Etenkin on huumaavan ihanaa huomata olleensa väärässä (mitä tapahtuu valitettavan harvoin). Silloin huomaa kehittyvänsä.
2. Yksinäisyys. Tai paremminkin muutama tunti kahdestaan nuotion tai takkatulen kanssa. Taito tehdä tulta keksittiin paljon ennen nirvanan käsitettä ja tähän järjestykseen on mielestäni syynsä.
3. Höyryävä kahvikupillinen ja villasukat syyssateisen retken päätteeksi. Tätä tuskin tarvitsee perustella.
4. Istua puoli viideltä kesäisenä aamuyönä puoleksi syöty kebabannos sylissään jalkakäytävällä, kuunnella lokkien kirkumista ja tuntea, että joku ymmärtää sinua.
5. Katsella sukulaisen perhealbumia ja huomata kuvien joukossa oikein onnistunut kuva itsestään. Tätä ei ole valitettavasti tapahtunut usein.
6. Kävellä hilpeällä tuulella vesisateessa ja hymyillä jollekin läpimärälle tuntemattomalle, jolla ei myöskään ole kiire pisaroita pakoon.
7. Saada äkkiä unen päästä kiinni.
8. "Rukoileminen". En usko minkään korkeamman olemassaoloon, mutta sattuneesta syystä olen viettänyt paljon aikaa kirkoissa, jotka ovat kieltämättä ylivertaisia paikkoja (heti nuotion jälkeen) hiljentymiseen ja mietiskelyyn. Erään kerran tajusin, mitä rukous on varmaan eri uskontojen edustajille, ja mitä sen olisi pitänyt olla minullekin silloin, kun olin vielä uskossa. Se ei ole pyyntö, eikä kiitos. Se on olemista sellaisena kuin on, itseään kieltämättä tai häpeämättä, sataprosenttisesti läsnä juuri siinä hetkessä, täynnä elinvoimaa, sielua ja mahdollisuuksia. Tai sitten olen vain pikkuisen hullu. Tai ihan miten vaan :)
Nyt en haasta ketään nimeltä, mutta tähän saa ja kannattaa tarttua. Käykää vain ilmoittamassa minullekin, että tiedän tulla ilojanne katsomaan.
Jaa
19 kommenttia:
Jään miettimään!
Siinä on koottuna sellainen asia kuin "pikku asioista" ja "pienistä hetkistä" nauttiminen.
Miksihän ne onnen hetket ovat "pikku asioita"? Ainakin hetket olet osannut hyvin kiteyttää, niistä ei voi nauttia, jos ei niitä huomaa ja näe.
Varsinkin tuo katukäytävällä puoliksi syödyn kepapin kanssa vietetty hetki viehättää. Ehkä joskus sellainen on tullut vietettyä, hurjassa nuoruudessa..
Osallistuttu!
Hyviä iloja sinullakin.
Näin aamulla hauskaa unta ja heräsin siihen, että nauroin vatsan pohjasta asti. Koko päivän on ollut onnellinen olo. Alitajunta siis osaa etsiä ilon aiheita, silloinkin kun niitä ei muuten tahdo löytyä.
Ihania, seesteisiä asioita. :)Valitettavasti polveni eivät enää anna periksi istahtaa noin vain rotvallin reunalle, mutta muuten tuo kebab-skenaario tuntuu aika herkulliselta! :d Se herättää myös muiston ensimmäisestä tapaamisestamme armahaisen siippani kanssa vuosisatoja sitten...
Hienoa, Obeesia! Miettiminen kannattaa aina!
Hopsis, pikku asiat ovat niitä nykyajan suuria asioita. Katukäytävä ja kepappi on parasta!
Lilli, kävin jo katsomassa.
Outo emo, nauruun on maailman parasta herätä. Ei voi tulla muu, kuin hyvä päivä. Kiitos hykerryttävästä kommentista!
Pikku Sue, voi voi polvi parkaa... Sinun pitänee raahata retkijakkaraa mukanasi tällaisia tapauksia varten.
Listailinpa minäkin. Onkin taito nauttia siitä, että huomaa olevansa väärässä! Useimpia ihmisiä se vain vituttaa. Riippuu tietysti siitä kuinka usein on väärässä ja missä asiassa ja kenen seurassa jne.. Vaan eikö olekin ihanaa, että iloja sentään löytyy?
Hieno lista. Tekisi hyvää itsellekin kaivaa jostain kätköistä kahdeksan hyvää asiaa, kun tuntuu että pinnalla on pelkästään huonoja. Ehkä vähän myöhemmin!
Saada äkkiä unen päästä kiinni hohtaa mun koneellani hirmu isona muiden onnien joukossa. Mutta onhan se iso onni.
Olla väärässä ja olla siitä iloinen? Niin, nyt tulee mieleeni piimä. Juon sitä kuin vieras lehmä ja kuinka vannoinkaan, etten ikinä, en koskaan moista happamuutta kaada suuhuni. Väärässä olin.
Sun listasi on houkuttelevan hyvä. Vielä kun joskus voisin istua aamuviideltä kadulla syömässä suolaa eikä kukaan veisi minua palvelutaloon pois häiriköimästä, vaan omin jaloin pääsisin polkemaan omaan kotiin, niin hyvin menisi. (Saavatko mummot istua siihen aikaan kadulla? Niin tekee mieli kokea tuokin.)
Muikku, onhan tuossa väärässä olemisen ihanuudessa jotain rajoituksia. Ei ole kivaa, jos huomaa tulleensa vaikka julkisesti naurunalaiseksi intettyään itsepintaisesti jotain, mikä ei pidäkään paikkaansa.
Voi Kukkis! Toivottavasti on pian jo paremmin. Ja onkin. Odota sitä! *halistuksia*
Paju, unettomuutta on ollut taas ilmassa, joten uni on suuri onnen aihe.
Mummot saavat olla kadulla ihan mihin aikaan vaan (ja missä kunnossa tahansa). Eihän kukaan enää nykyään välitä!
Listasi oli mukava.
Halusin osallistua haasteeseen, koska yleensä ei pysähdy miettimään pieniä ilonaiheita niin helposti kuin pieniä harmituksia. Niin vain on. Ettei sinun Ally tarvitsisi tarpoa pikkuisilla jaloillasi blogivierailulle kauas maan reunalle, tässä:
Ajaa yksin kovaa pienellä moottoriveneellä, meri, laiturit, uida illalla, yllättävä kauneus jonka herää huomaamaan yhtäkkiä, mukavat pitkät keskustelut, suomalaiset kaupungit kesällä, tulla vieraaseen maahan ja tuntea olonsa kotoisaksi.
Sinulla on sellainen onni-lista, että voisin osan allekirjoittaa ja ottaa omakseni :) Oikeastaan listassa oli ainoastaan yksi kohta (en kerro mikä), joka ei minun kohdalla toimi ;)
Onnenlähteesi ovat hienoja!
Sinä olet hyvä ihminen.
Laura, voi kuinka ajattelevaista. Tämä blogimaailmassa rämpiminen on kyllä aika rankkaa ja ottaa jaloille. Sinulla on hyvät ilonaiheet. Voin allekirjoittaa niistä jokaisen!
Elegia, samanlaisuus kunniaan! Ja erilaisuus! Aika paljon tässä elämässä on lopulta iloja. Niitä ei vain aina muista pysähtyä katselemaan.
Hallatar, tai sitten vain osaan antaa hyvän kuvan itsestäni :)
Taidan tarttua haasteeseen. Kiitos kehuista, tuo lohikäärme on kotoisin yhdestä kirjoittamastani kirjasta. Kirjoitan fantasiaa, ja lohikäärmeet ovat aina mielettömän mielenkiintoisia. :)
Otus, tulen katsomaan, kuinka olet haasteeseen vastannut. Ja mikäs siinä on hyvää kehuessa. Fantasia on mielenkiintoinen laji ja lohikäärmeet toden totta kiehtovia. Olenhan itsekin sellainen (kiinalaisessa horoskoopissa)... kröhöm...
Oi että, olipa ihana haaste. Tuo kannattaisi tehdä joka päivä. Kahdeksan sen päivän ilonaihetta.
Kiitos avoimesta haasteestasi :)
Otin sen vastaan
Alia, tuo on hyvä ajatus. Mutta menisikö ajan saatossa liiaksi nami-namiksi?
Itseni, taas yksi ilonaihe enemmän! Tulenpa tsekkaamaan listasi...
Lähetä kommentti