Dark Floors... eiku Sauna

Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, on suoranainen ihme, ettei saunasta kertova kauhuelokuva syntynyt jo aikaisemmin. Minähän en ole kyseistä elokuvaa katsonut, mutta ymmärrän täysin, miksi sellainen halutaan tehdä, ihan jo ulkomaan asukkaita ajatellen.

Ensiksikin on hyvä tehdä heti kättelyssä mahdollisimman suuri pesäero Lordin Dark Floors-elokuvaan, tuohon Uuno Turhapuroakin pelottavampaan suomalaisuutemme tämänhetkiseen ikoniin. Tuntuu, että uuden suomalaisen kauhuelokuvan aallossa kaikki ruumista verhoavat vaatteet saattaisivat muistuttaa liikaa Dark Floorsista. Juuri siksi sauna kauhuelokuvan tapahtumapaikkana on erinomainen. Ja juuri siksi (huhujen mukaan) Sinikka Sokankin piti leikata pitkä, tumma tukkansa ja värjätä se vaaleaksi. Takaapäin, etenkin vaatteet yllään, häntä saattoi sekunnin murto-osan erehtyä luulemaan... brrrrh... Mr. Lordiksi...

Oikeastaan Lordin elokuvalla ei ole Saunan kanssa kuin pari yhteistä asiaa. Ilmeisin on tietenkin se hienovarainen kuvasto, nahkahousut ja juokseminen, sekä vastaavasti sauna, jotka molemmat saavat katselijan melkein tuntemaan nenässään pallihien lohdullisen tuoksun. Ulkomaalaisille voi olla myös järkyttävää huomata Sauna-elokuvan kautta, kuinka vähän Lordia on lopulta maskeerattu. Vaihe, jossa kaikki suomalaisen elokuvahistorian ajanpieksämimmät luuskat nousevat yhdessä lauteille, saa kiristettyihin ja botoksoituihin naamoihin tottuneet haukkomaan henkeä ja poraamaan kyntensä pehmustettuihin käsinojiin.

Kunnon kauhuelokuvassa pitää olla ainakin yksi ns. luonnonoikku, siis mielipuolisella tavalla epämuodostunut ihminen. Meillä suomessahan näitä riittää ja vieläpä kirkkaimmalla tähtitaivaallamme. Vaatteet päällämme olemme kuin normaalit ihmiset, mutta otetaanpa vaatteet pois... voi kammotusten kammotus! Elokuvakansan läpi kulkee väristys, kun esiin jyllistää kavalkadi miehiä, joilla on kaikilla suuret, rusottavanänniset naisten rinnat. Siinä ei Hollywoodin poikakaan voi olla enää varma oksentaako, vai saadako erektio. Pian tämä ristiriita ratkeaa kun kamera kuvaa armottomasti miesten ajelemattomia selkiä ja persvakoja; karvaa on aivan kaikkialla! Ja entä etuveitikka sitten? Tuo kauhistuttava, barbaarimaisen eurooppalainen, ympärileikkamaton elin, jota nuo miehet kantavat tuolla tavoin esillä, kaikkien näkösällä.
Naiset ovat oma lukunsa. Siinä, missä tavallisella naisella on kaksi kauniinkiinteää palloa, on kauhuelokuvan eukoilla kaksi puolityhjää pussia. Noita pusseja nuo rumat, rintavat miehet katselevat silmät kiiluen, kuin oravat pähkinäaarretta (josta ne ovat selvästi jo syöneet yli puolet). Ja siinä, missä normaalinaisella on ihanaa, silkinpehmeää ihoa, siellä, missä yleensä asuu pyhin ja kaunein naiseus, kasvaa näillä saatanallinen teräsvilla kuin läpipääsemätön orjantappurapensas. Joku katsojista huomauttaa miesten tarvitsevan esinahkaa juuri päästäkseen tuon pelottavan esteen lävitse. Toiset miettivät liettänsä ja keittolevyjen ympärille pinttynyttä mustaa paskaa. Elokuvan naiset eivät ole lainkaan rusketettuja, vaan valkoisia ja raskausarpisia, kuin ylösnousseita ruumiita.

Kunnon kauhuelokuviin kuuluu myös saatanallisia rituaalimenoja. Myös Sauna-elokuvan kammottavat hahmot kiemurtelevat pian punaisina ja hikisinä kuin helvetin tulessa. Raajat kietoutuvat yhteen, löylyn hengen langetessa ihmispolojen ylle he kumartuvat ja vikisevät. Ihmiset yrittävät puhua englanniksi mongertaen (kansainvälisyyden vuoksi) "Ou mai Loor... Gaad", he suputtavat toisilleen. Joku ahmii suuhunsa luonnottoman määrän kipeänpunaista makkaraa. Sinappi valuu suupielistä ja nokareita tarttuu takkuiseen rintakarvamattoon. Uskonnollinen kauhu on käsinkosketeltava.

Eikä kauhuelokuva olisi kunnollinen ilman asianmukaista juoksu-läähätys-eksploitaatio-osuutta. Eipä tarvitse tässä elokuvassa keksiä jotain typerää aasinsiltaa, jolla saadaan nainen hilpasemaan pitkin rämettä ja repimään rintojaan paljaiksi samaan aikaan. Pian jo elokuvan kummajaiset nimittäin köpöttelevät peräkanaa ulos tuosta kuumasta kauhujen talosta. He kirkuvat, osa sortuu lumihankeen ja jää sinne kierimään ja huutamaan kuin päätä leikattaisiin. Suurin osa juoksee tissisillään ja perseisillään, karvat vilkkuen ja henki höyryten suoraan rannan jäässä ammottavaan aukkoon. Kuin rumat, aivottomat sopulit olisivat lähteneet vaellukselleen. Hulluus ja järjen valon sammuminen on lähellä myös elokuvayleisöllä.

Siihen loppuu elokuva, eikä katsoja tiedä ollako pahoillaan noiden ihmispolojen joukkokuolemasta vai helpottunut, ettei niitä ole enää vapaana maailmankartalla.

Suomessahan tämä näytetään tietenkin keskimielenkiintoisena ja puolitaiteellisena dokumenttina suomalaisnäyttelijöiden saunaillasta. Ja hyvä niin. Eipähän sitten ainakaan tule Dark Floors mieleen.

Pakinaperjantaissa saunasta Jaa