Eikö kaupoista tahdo löytyä sopivaa korttia äidille? Tuntuvatko kaikki vaihtoehdot liian imelille tai epäaidoille? Onko todellakin niin, että sinun perheessäsi asioita ei voi ilmaista kukkasin?
Haista v***tu - kortit kertovat äidille todelliset tunteesi!
Kortin sisälehdellä on runsaasti tilaa myös omalle tilitykselle.
Nyt voit muistaa tänä tärkeänä päivänä myös sitäkin äitiä, joka ei ole ennen korttiasi saanut!
Terveisiä Elegialle!!!
Jaa
15 kommenttia:
Pitkästä aikaa surffaamassa blogilaineilla, kas kun muori vihdoinkin kuorsaa sohvalla... Olit sitten ideoinut loistavan äiskänpäiväkortin. Tuollekin on varmasti tarvetta. Samoinkuin hautajaisadressille, jossa oikeasti kerrottaisiin, kuinka paska jätkä tai ämmä vainaja on ollut. Hymistelyn sijaan TOTUUS esiin!
Hienoista reissukuvista heräsi sekunnin mittainen epäluulo, että mollamaijan taakse kätkeytyykin tyttäreni, niin samanlainen matkakuvaus hänelläkin oli. Onneksi heti tajusin, että Ally voisi olla tyttäreni, mutta tyttäreni ei voisi olla Ally! Heh! Ihanaa päivää sullekin!
Haamu, TOTUUS ennen kaikkea! Olisikin hauska juttu, jos paljastuisin olemaan tyttäresi :) Mutta ei... jollei äitini sitten bloggaile salassa.
Hauskaa, että olemme saaneet tyttäresi kanssa samanlaisia kokemuksia.
Hyvää äitienpäivää tätäkin kautta!
Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Tuo idea kannattaisi oikeasti lanseerata. Panet oikeat korttimaakarit vääntämään niitä ja myymään kauppojen lehtihyllyissä. Mallisuojan haet ekana :)
Hmm... "oikeat korttimaakarit"... ne on niitä, jotka painavat kortteja koneilla miljoona korttia minuutissa jotta kaikille riittää :)
Onneksi ei kukaan lähetä minulle äitienpäiväkortteja. Ei ole vaaraa saada tuollaistakaan ;-(
Vakavasti: olisi muuten aika kamalaa saada tuollainen kortti. Voisi mennä välit poikki jälkikasvuun pitkäksi aikaa.
Helmee, ihan helmee!
Peikko, korttimaakarit varmaan riemastuisivat, jos saisivat tämän ideani käsiinsä. Siksipä esittelen sitä vain näin salaisesti...
Obeesia, menisin varmaan itseeni jos tuollainen kortti tulisi, enkä vanno, vaikka joku olisi tuollaisen halunnut joskus lähettää minulle.
Tyttäreni tunnisti itsensä tuosta kuvasta ja minun piti piirtää vielä yksi kuva, jossa tyttö matkustaa ilmapallojen kera hakemaan äitiä takaisin taivaalta <3 On se sulkku!
Lilli, eiks oo kumma, kuinka jotkut tarvitsisivat tällaisia kortteja enemmän kuin toiset ;) Tai eihän kukaan meidän tuttavamme tällaisia lähettäisi... ei edes villeimmissä fantasioissaan.
Hahhah, kerrassaan ihania!
Sinä olet ihanan sairas, Ally!
Ai hitsi, tää on hiano! Kiitos, Ally, terveisistä! Saanko printata tämän ja pistää menemään (menee tosin ensi vuodelle, kun nyt on jo myöhäistä - voi harmi!) ;D
SusuPetal, ihanaa olla ihanan sairas! Ja ihanaa, että joku näkee sairaudessakin jotain kaunista!
Elegia, tämä on ihan vapaaseen käyttöön! Mutta äitiä voi muistaa ihan jokaisena päivänä, joten sinun ei suotta tarvitse odottaa kokonaista vuotta kortin lähettääksesi!
Jee! Kyl tuollasia kortteja tarvitaan ...vaan epäilen tehoaako noikaan ni et kortti toisten korttien joukos!
Mä olen kai kerran saanut Ä-kortin... hurjan semmoisen, joka Belgarion oli pakotettu tekemään (sen se oli näköinenkin, sekä Poika että kortti siis). Että toi on kyllä hyvä idea. Samaan myyntiin sitten niitä T-paitoja ja mitä vielä? Aina irtoaa, perustetaan verkkopuoti, hei?!
Mä tarjoan valituksenteko- ja lomakkeentäyttöapua virtuaalisesti!
Johnleehooker, luulenpa, että aina mikään ei tehoa... Mutta yrittänyttä ei silti laiteta. Eihän sitä tiedä, vaikka onnistuisi suorittamaan kortillaan jonkin sortin intervention :)
Polga, minä muistan, kun minun poikani teki isälleen isänpäiväkortin koulussa. Muuten oli mennyt sääntöjen mukaan, mutta hän oli kortin laitaan tehnyt pienen tikku-ukkokuvaelman, jossa muut tikku-ukot katselevat, kun yhtä hirtetään :D
Meillä veljeni piirsi joskus kauan aikaa sitten äitienpäiväkortin, jossa äiti ryyppää kaljaa parransänki rehottaen (!!) ja kaljamaha rellottaen. Pulloja lojui lattialla ja tupakantumppejakin siinä muistaakseni oli.
Minä ihailin oikeastaan hienoa piirustusta, enkä niinkään olisi välittänyt kuvan "sanomasta", mutta äiti ei tahtonut millään päästä kortista yli - moneen vuoteen. Olenko noin kamala äiti, hän kysyi kerran. No ei tietenkään. Mikä lie pojanviikarin metku.
Mutta hienoja kortteja olit tehnyt, näitä voisi ihan oikeasti laittaa julkaisuun ja levitykseen ü
Pankin talkkari, ihana mielikuvitus veljellä! Minä olisin ainakin ottanut tuollaisen luovuudenpuuskan vastaan ilolla ja ylpeydellä, eihän sitä viiti edes irvailla muiden, kuin rakkaiden kustannuksella!
Lähetä kommentti