(Osa 1 täällä)
On tapahtunut kaksi varsin yllättävää asiaa sen jälkeen, kun Marjatta elvytti talouttaan innokkaan, mutta riemastuttavan kyvyttömän valkotukan toiveajattelulla. Ensiksikin hän on päättänyt alkaa kutsua itseään Annikki Karttuseksi. Toiseksi hän on palannut takaisin kotikaupunkiinsa; ei siis siihen, josta livahti päiviä aikaisemmin pakoon, vaan kaupunkiin, jossa vietti lapsuutensa.
Marjatalla olisi varaa asettua kaupungin kahdesta hotellista kalliimpaan, mutta hän valitsee nuhjuisemman vain koska tuo hotelli sijaitsee lähellä sitä ainoaa paikkaa, josta piti lapsena.
Marjatta nostaa mukanaan tuomansa muovipussin sängylle ja alkaa purkaa sen sisältöä asiakkaan omille tarvikkeille varattuun kaappiin. Hänen laskujensa mukaan pussissa pitäisi olla vessapaperirulla, hiusrenksuja, hammastahnaa ja kuukautissiteitä, mutta tuttujen tarvikkeiden lisäksi sieltä löytyy paljon muutakin.
Marjatta pudistaa päätään ihmeissään. Kuinka hänen pussiinsa on joutunut aivan uppo-outoja esineitä? Marjatta rypistää kulmiaan ja muistelee matkaansa kotikaupunkiin. Onko hän astunut junaan, vai tarjosiko valkotukkainen hänelle kyydin..?
Samassa Marjatta seisoo jo suihkussa ja vaahdottaa tukkansa hotellin shampoolla. Hän muistelee lapsuutensa lempipaikkaa. Pieni aukio on täsmälleen neliön muotoinen. Joka sivulla kasvaa tuuhea ruusupensas. Jokaisen pensaan edessä on vihreä puistonpenkki istumista varten. Aukion keskus on soralla. Sitä ei korista mikään. Siinä ei ole mitään katsottavaa.
Lapsena Marjatta olisi halunnut olla nimeltään Kaisla. Kaisla Havukainen. Hänestä on outoa, että ei päättänyt kutsua itseään Kaislaksi nyt, kun siihen on viimein tilaisuus.
Annikki. Se Marjatta ei ole halunnut olla ennen.
Oikeastaan Marjatta on pettynyt itseensä. Ajatukset palaavat takaisin tuohon aukioon, josta hän joskus piti niin paljon. Hän yrittää olla ajattelematta sitä, että joku on laittanut hänen kangashousujensa etutaskuun veriseen vessapaperiin käärityn hampaan.
Jaa
12 kommenttia:
Jatkoa varmaan seuraa. Hyvin kirjoitat ja luot uusia arvoituksia juttuun :)
Marjatta, eikun Annikki, eikun Kaisla-parka....eipä ole helppoa.
Kaikenlaisia löytöjä...
Hirvitys sentään. Mitä tuo Marjatta-Annikki Kaisla onkaan tehnyt??? Jännitys senkun tihenee!
Hirvitys sentään mitä sie Ally oikein kirjottelet? Ja jännitys senkun tihenee!
En muutenkaan tahdo muistaa kirjojen(kaan) henkilöiden nimiä.
Nyt meni kunnolla sekaisin jo ekasivuilla.
Kari, katsotaan :)
Susu, ei oo helppoo, kun ei tiedä mistään mitään. Tiedän kokemuksesta!
Alastalo, mulla puolestaan tinnitus jähenee. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Kaamee räkätauti iski.
Anonyymi, oiskin kauheeta, kun kyse olisi kirjasta. Onneksi tällä päähenkilöllä on niin monta nimeä, että prosentuaalinen todennäköisyys arvata nimi oikein (jos ei muista) on huimasti koholla.
Lieneekö edes ihmisen hammas siellä taskussa?
Iih, mukanaan vievä tarina! Katoamista olen joskus miettinyt minäkin, täydellistä tuntemattomuutta ja mahdollisuutta olla ihan rauhassa ja hiljaa. Kukaan ei tuntisi, kukaan ei häiritsisi. Ajatuksen tasolle se on jäänyt ja jää, jotkut jutut on parempi säilyttää vain mielessä.
Joskus on parempi, ettei tiedä eikä varsinkaan muista ,D
oih, sydän väpättää jännityksestä! jatkikset on aina kivoja, on jotain mitä odottaa (ööö, mulla ei taida olla elämää?!)
mitähän Marjatta pakenee? yhdessä elämänvaiheessa suunnittelin samanlaista katoamistemppua, viimisenpäälle huolellisesti, mutta pelkäsin ryhtyä tuumasta toimeen.
Almamaria, onneksi harmaata todellisuutta voi aina paeta tänne blogimaailmaan. Täällä on kaikki hyvin ja jokainen päivä juhlaa.
Polga, samaa mieltä. Onneksi en kaikkea muistakaan :)
Oldghost, jos ei olisi noita rakkaita ihmisiä lähimaastossa, katoilisin varmasti ihan jatkuvasti. Olosuhteet elämässä eivät ole aina ne mukavimmat mahdolliset, mutta ihmisissä ei todellakaan ole mitään vikaa!
Ihanaa lukea näin jälkijunassa niin saa ahmaista seuraavan osan heti perään :D Alkaa vähän tuntua ettei Marjatta-Kaisla-annikilla ole ihan kaikki ruuvit tallella, vaan kelläpä olisi :D
Elegia, mulla ei ainakaan ole läheskään kaikki ruuvit tallella. Mutta ruuvin reiät eivät ole vielä ummessa, joten toiveita korjaantumisesta on...
Hui, verinen hammas!
Lähetä kommentti