Pikkuruinen osaa jo kävellä parkkipaikalle autojen välistä ihan itse. Ei ole enää liukasta. Hän on jo löytänyt pihalta muurahaisia, pihapensaasta pikkuisia lehtiä ja nyt parkkipaikan takana kimaltaa jokin.
"Onko se kukka?" Pikkuruinen kysyy.
"Se on pullonkorkki", äiti vastaa.
"Saako sitä poimia?"
Äiti pudistaa päätään.
Pikkuruinen pysähtyy ja polkaisee jalkaansa. Hän katsoo äitiään uhkaava ilme kasvoillaan. Äitiä naurattaa.
Samassa Pikkuruisen huomio kiinnittyy muualle. Silmät siristyvät viivoiksi ja huuli nousee pienten hampaiden edestä. Hän nostaa kätensä kasvojensa varjoksi ja huomaa haastajansa korkealla taivaalla.
Pikkuruisen vartalo jäykistyy lievään etukenoon. Talvilenkkarit on vaihdettu kevyisiin kävelykenkiin ja pehmoisen kevätpuvun löysät lahkeet lepattavat vähän liian lyhyinä nilkkojen ympärillä.
Pikkuruinen kallistaa päätään käskevästi. Nyrkit kohoavat melkein kainaloihin ja kyynärpäät työntyvät terävinä sivuille. Pieni vartalo lähes tärisee vaivoin hillitystä raivosta.
"Aurinko!" Pikkuruinen huutaa taivaalle nostaen samalla toisen etusormen käskevästä aurinkoa kohti. "Sinä et saa kiusata minun silmiäni!"
Puhuttuaan Pikkuruinen jähmettyy uudelleen odottamaan toiveensa toteutumista.
Äiti katsoo kohtausta taustalta hymyillen. Kyllä elämä vielä koulisi pientä itsevaltiasta. Hän ei huomaa, kuinka hämmentynyt Aurinko nostaa viipymättä kädet loisteensa eteen, niin, että sen säteet lämmittävät Pikkuruista, mutta eivät enää häikäise silmiä. Nyt säteet sen sijaan viitoittavat Pikkuruisen tietä pensaaseen harhautuneen, vastasyntyneen narsissin luokse.
Pikkuruinen kyyristelee pensaan juurella. Voikukka! Pikkuruinen riemuitsee. Saako sitä poimia? Kyllä saa!
*****
Ps. Olen sairaana, joten pistän reissukuvia kehiin vasta kun olen virunut vielä päivän-pari...
Jaa
15 kommenttia:
Suloinen Pikkuruinen ja tarina hänestä:)
Sydämellinen tarina :)
Pikaista paranemista.
Niin ne pikkuruiset innostuvat, pullonkorkki maassa, kukkaset... Suloinen tarina. Pikaista paranemista - kuvia odotellaan!
Hoidahan itsesi kuntoon. Ihana tarina Pikkuruisesta. Onneksi jotakin sai ottaa!
Inkivääri, nuo kaiken maailman pikkuruiset ovat niin ihania! Varsinkin uhmaiässä.
Kari, kiitos! Antibiootit tuntuvat purevan tautiini varsin hienosti.
Elegia, kevät on suurta riemun aikaa Pikkuruisen lisäksi myös minulle. Jaksan myös innostua kevään ensimmäisistä kukkasista.
Liisa, pakko hoitaa. Nyt tavallinen flunssa pitkittyi ja äityi keuhkoputken tulehdukseksi, kun en malttanut sairastaa.
Voi Pikkuruista! Maailma näyttäytyy niin kovin erilaisena, kun on lähempänä maanpintaa ja sen lukemattomia ihmeitä sekä aarteita :)
Pikaista paranemista!
Ihana tarina, onneksi on voikukkia pullonkorkkien lomassa. Uhmasta osuva kuvaus, sen oikein tunsi.
Toviottavasti olo kohenee, mulla tuntuu kans kurkkukipu alkavan, ihme olisi, jos siltä säästyisi, kun kaikki sairastavat, ihan kaikki.
-noeijoo
Missä on aurinkolasit? Ihanasti kirjoitettu tarina. Piti ihan kokeilla itsekin miten ne nyrkit menevät kainaloon ja ylähuuli hampaitten yli jne... hienoja yksityiskohtia.
Kylläpä tuli elävästi se elävässä elämässäni tuntema pikkuruinen mieleen. Oletan, että mikäli tarina ei ihan sanasta sanaan ole hänestä niin ainakin hän on tätä inspiroinut?
Koita parantua, toivottavasti oli hauska reissu.
Ihana tarina! =)
Ihan asian vierestä: sait prenikan, ole hyvä!
Tuossa vallan eli mukana. Tunsi sen auringon ja voikukan.
Almamaria, kyllä isompikin ihmettelee silloin, kun muistaa, kuinka ihmeellistä kaikki todella on. Kevät saa ainakin minut innostuksen valtaan.
Noeijoo, täällä ainakin sairauden viikate niittää meitä kuin viljaa. Toivottavasti pysyt tolpillasi :)
Pantteri, sinullahan on ollut siellä oikea jumppatuokio!
Lilith, oma Pikkuruinen on ikuinen inspiraation lähde. Hänen edesottamuksiaan on ilo seurata.
Kiitos, Hallatar :)
Kukkis, kävin aamulla katsomassa :) Kiitos kaunis, tosi hauska palkinto kerrassaan!
Isopeikko, tervemenoa kevätluontoon voikukkametsälle!
Tuli heti vahva tunne, että kyllä se aurinko pikkuista tottelee, ja kah, totteli se, tosin kuvittelin että se piiloutuisi pilveen..
Kutis, tietenkin aurinko tottelee. Eihän sillä ole muutakaan mahdollisuutta. Pikkuruisen vihoja ei kannata saada niskaansa :)
Lähetä kommentti