torstaina, huhtikuuta 03, 2008

Mörköys ei ole ongelma. Se on suuri ilo!


Kun vähitellen illan hämärässä
nuo karvamönkiäiset esiin käy
ja kihisevät kiilusilmin pimeässä
- ei niistä totisesti muuta näy -
Tove Jansson
Kuka lohduttaisi nyytiä?

Mörköyttä esiintyy yleisesti teini-ikäisten poikien keskuudessa. Se ei ole vakavaa ja menee muutamassa vuodessa ohi - valitettavasti!

Katsokaas tästä vuodentakainen kuva. Silloinkin teinimörköni suostui kuvattavaksi. Nuoresta, lupaavasta ylioppilaasta hevimöröksi siis (ja äiti on ylpeä).

Valokuvatorstain aihe on mörkö. Jaa

24 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Hurjalle näyttää tämä mörkö,mutta tiedän sen olevan kiltti:)

Allyalias kirjoitti...

Teresa, niinhän se on, että mitä kiltimpi on, sen enemmän pitää nähdä vaivaa tuon tosiasian naamioimiseen :)

Anonyymi kirjoitti...

Onko tuo sinun oma poikasi? Noin iso...

Inkivääri kirjoitti...

Hui mikä mörkö:)

SusuPetal kirjoitti...

Ihana, vaan eipä ne tuollaisina pysy loppuun asti. Kohta on pikeepaidat (tai marimekkoa!) ja shortsit dressmannilta, byäääähhhhhhh........

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Minä katsoin sinuksi, mutta sitten kyyyyllä hetiki wälähti että tissiliivit puuttuu.
Aloin lukemaan ja se onkin sinun poikanen. Oikein hyvä.

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, ihan omani on (hän ylpeänä tunnustaa)

Inkivääri, eikö olekin ihan kaa-aa-mala ;)

Susu, sitähän tässä pelätään. Että milloin se alkaa ressmanniksi. Sittenhän se vasta hirmuinen on!

Oh-show-tah hoi-ne-ne, meissä on kyllä pojan kanssa paljon yhteistä, mutta en ole pitkään aikaan (enkä vielä toistaiseksi) pärjännyt ilman rintsikoita :)

isopeikko kirjoitti...

Tuossa mörössä on puolet Allyä. Se näyttää vähän melkein insinööriltä. Vai onkohan se näyttelijä?

Anonyymi kirjoitti...

Voi liikutus! Joskus lapsettomuus on surullisempi asia kuin normaalisti. Tuollaisten kanssa olisi niin kiva jutella maailmanmenosta, heillä tuppaa useimmiten olemaan varsin hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia.

En siis tarkoita nyyhkiä täällä sitä, että ei ole lapsia mutta totesin vain tilanteen.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Niin ne lapset kasvaa.. Ei siitä ole kuin hetki, kun tuokin mörrimöykky kuunteli lastenlauluja : ) : (

Terkkuja kummipojalle!

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, sehän on jumala! Valitettavasti akilleenkantapäänä on se tosiasia, että joutuu kantamaan äitinsä geenejä. Hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Almamaria, mehän olemme ihan samoissa haaveissa. Tuollaisen kanssa olisi tosiaan mukava puhua maailman menosta ja sellaisesta... mutta harvoinpa se viitsii minun kanssani puhua. Ehkä sitten ressmannina taas...

Kliivia, onneksi kasettisoitinten aika on ohi, eikä röpö-röpö nalle ole sankari.

Anonyymi kirjoitti...

AIka paha mörkö valinta :)

Allyalias kirjoitti...

Tuima, poika suostui hyvillä mielin mukaan. Hänelle mörköys taitaa olla jonkinlainen kohteliaisuus. Johtuu varmaan suurella työllä kasvatetusta ja värjätystä tukasta :)

noeijoo kirjoitti...

En näytä kuvaa tytölleni 13 v..

Allyalias kirjoitti...

Noeijoo, ehkä parempi niin. Alkaa hänkin vielä hevikitaristiksi (jos ei jo ole) :)

Anonyymi kirjoitti...

Oho, onks tuo mörkö? Ei pahan näköinen ollenkaan. :)

Allyalias kirjoitti...

Tarjuska, kaikki möröt eivät ole yhtään niin kamalia, kuin haluaisivat olla :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kunpa sitä pärjäisi tyttöjenkin kanssa yhtä hyvin kuin poikien - epäilen vain että tyttö-möröt voivat olla vaikeampaa sorttia..
Mutta täytyy sanoa, että tämä kuva ja teksti hälvensivät omia pelkojani tulevista kotimme möröistä ü

Miten sympaattinen ote, ihan ihana tunnelma tässä jutussa.

Allyalias kirjoitti...

Pankin talkkarit, hyvä jos mörön kuvaksi saattaminen hälvensi joitain pelkoja ja epäluuloja. Tosin luulen pelon hälvenemisen olevan täysin aiheetonta :)

Anonyymi kirjoitti...

Tää on kiva vastaus aiheeseen. Seinilläkin menee mörköjä.

Elegia kirjoitti...

Aikamoinen mörkö teilllä sielää asuu. Ja runsaasti on tapahtunut muutosta vuoden varrella.

Ps. toivottavastu EI sitä Marimekkoa kuitenkaan tulevaisuudessa - varjele äiti lastas!!!!

Allyalias kirjoitti...

Pantteri, pienenä olisin pelännyt noita taustan kammottavia mörön kuvia. Mutta meillä pikkuinen on tottunut Eddie-setään :)

Elegia, nyt sitten vain tarvitaan vinkkejä, kuinka lasta pidetään erossa Marimekosta. Ennemmin mari, kuin marimekko!

Olli kirjoitti...

Ai teilläkin asuu tommonen, meilläkin asuu tommonen. Ilmaantui meille pian sen jälkeen, kun papan kanssa mökkiä rakentanut siistin näköinen pikkupoikamme katosi jonnekin..

Olli kirjoitti...

Niin.. vanhoja valokuvia selasin.. ja muistin, että sellainen pikkupoikakin joskus oli.