maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Kuules Froidin Sikmuntti. Nyt saapi auttaa.


Joukko lapsia liikkui ryhmänä keskellä viidakkoa. Isommat lapset juoksentelivat villiintyneinä edellä, pienet hoippuroivat jäljessä kompastellen puiden juuriin. Kaikilla lapsilla oli päässään värikkäät pipot ja niissä niin suuret tupsut, että pipot tipahtelivat jatkuvasti maahan. Lapset riisuivat lapaset käsistään ja ripustivat ne puiden juurilla kasvavien, isolehtisten pensaiden oksille. Papukaijat lensivät heti paikalle ja alkoivat syödä lapasia, jotka olivatkin nyt hedelmiä. Lapset olivat paenneet päiväkohdista.

Viidakko päättyi suureen vuoreen, jonka pinta oli kimmoisaa ja tahmeahkoa, kuin muovailuvahaa. Vuoren seinämästä avautui luola, jonka sisältä kuului apinoiden kumeasti kaikuvaa räkätystä. Isommat lapset taittoivat pienemmille teräviä oksia ja näyttivät, kuinka apinoita tapetaan. Sitten he sitoivat itsensä vyötäisiltä pitkäksi ketjuksi lahonneen näköisellä köydellä ja kävelivät sisään luolaan.

Pian lapset saapuivat suureen saliin. Luola oli kauttaaltaan jääpuikkojen peittämä ja sen jäiset seinät loistivat sinertävää valoa. Luolassa oli niin kylmä, että lasten nenät alkoivat muuttua punaisiksi. Lapset katsoivat käsiään ja itkivät papukaijojen syömien lapastensa perään.

Pian heidän huomionsa kiinnittyi katosta roikkuviin jääpuikkoihin. Jokaisen lapsen ulottuvilla oli oma jääpuikkonsa. He kurottivat ylöspäin ja heti puikkonsa taitettuaan he käänsivät selän toisiin päin, kuin aarretta suojellakseen. Lapset alkoivat nakerrella jääpuikkojaan.

Pian lapset kääntyivät hitaasti toisiaan kohti. Heidän suustaan valui verta vaaleiden toppahaalareiden rinnuksille. Jääpuikot tippuivat käsistä ja särkyivät pieniksi pirstaleiksi. Ne olivatkin olleet lasia. Lapset yrittivät hymyillä verisillä suillaan; he eivät halunneet kenenkään huomaavan, että heitä hävetti.

Lapset kerääntyivät makaamaan luolan lattialle pitkäksi riviksi. He kurottelivat käsiään kohti kattoa. Pienin hakkasi vihaisena maata käsillään ja jaloillaan. Hänen toinen karvareunuksinen kenkänsä irtosi jalasta. Vähitellen lasten käsien liikkeet alkoivat hidastua. He käpertyivät sikiöasentoon ja muuttuivat kuolleiksi samalla tapaa kuin sääsket ja kärpäset.

... Tässä vaiheessa heräsin kauhun vallassa... huh... Jaa

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Huh.

Onneksi en ole Freud, enkä kyökkipsykologi.

Ensi yönä uudet unet.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä veti ihon kananlihalle. Karmaiseva uni.Todella ahdistava!

Kukapa selittäisi sen?

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisen painajaisen jälkeen koko päivä menee jotenkin ihan muissa maailmoissa. Suussa on paha maku ja suonissa tervaa.
Kauniita unia ensi yöksi!!!!

Allyalias kirjoitti...

Susupetal, olisitpa ollut. Tekisi mieleni ottaa oikein kunnon terapiasessiot pitkästä aikaa. Mikähän on tuokin tahmea luola, joka on jäätä ja lasia sisältä ja jonne lapset kuolevat...???

Alastalo, oli muuten vielä tuhat kertaa ahdistavampi uneksijan näkökulmasta. Nuo unet eivät oikein koskaan ole samoja kerrottuina tai kirjoitettuina.

Almamaria, onneksi pääsin unesta eroon kun kirjoittelin sen tänne. Kertominen auttaa.

isopeikko kirjoitti...

Peikko luulee vaan eikä oikeasti tiedä. Mutta se luulee että kun ajatukset haluavat sopia ja sopeutua ajatuslokeroihin ja muuttua muistoiksi, ne joutuvat tiputtelemaan itsestään rippeitä lattialle. Sitten kohta lattialla on paljon ajatusrippeitä, jotka ovat kuluneita eikä edes kokonaisia ja joiden päällä muut ajatukset ovat kävelleet. Siten kohta se pieni ukko siellä päässä kyllästyy siihen sotkuun ja se rupeaa luutimaan niitä sotkuja matkoihinsa. Joskus kun on ollut oikein paljon ajatuksia ja tullut oikein paljon niitä rippeitä, niin sitä ukkoa harmittaa se siivoaminen kun se justiinsa vähän aikaa sitten sai vasta siivottua. Silloin se luutii aika kovaa ja lattialta nousee ajatuspölyä. Se voi nukkuessa mennä nenään ja silmiin ja saada luulemaan että näkee kummallisia unia. Oikeasti se on pelkkiä vanhoja ajatuksen kuoria ja koristenauhoja ja kovettuneita reunoja. Siksi ne tuntuvat niin hassuilta. Mutta peikko luulee vaan. Se ei tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Yritä tänä yönä nukkua.

Ps. fanisi ja uskollinen seuraajasi antoi sinulle vielä yhden prenikan.

Hallatar kirjoitti...

Hui kauhistus!

HeidiR kirjoitti...

Höh.

Tämähän on helppoa. :)

Siis tuo tahmea luola on kohtu. Unesi on syntymä toisin päin.

Sinä itse olet nuo lapset. Haluatko takaisin kohtuun? No, unesi kohtu ei ole kiva paikka, mutta se on kuitenkin jotain, jonne lapset haluavat mennä ja kuolla.

Ei tuo kohdun ulkopuolinen maailmakaan kovin kivalta vaikuttanut.

Meniköhän ihan metsään?

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, olet takuulla oikeassa. Tosin joskus ukkeli luutii pihalle aivan käyttökelpoista materiaalia. Siksipä pidänkin unista niin kovin.

Kari, kiitos tunnustuksesta. Laitan sen eteenpäin heti kun kiirus hellittää. Ehkäpä jo huomenna jopa...

Hallatar, niinpä. Heräsin kauhusta hikisenä...

HeidiR, oletko harkinnut uraa unientulkitsijana? Tai ehkäpä valjastamme korttimme markkinatalouden ikeeseen ja alamme ennustajaeukoiksi???

HeidiR kirjoitti...

Tarkoitatko Ally sitä, että sinä näet unia ja minä tulkitsen ne kansalle?

Pääsymaksu 20 e ja narikka 5 e?

Juu... kuulostaa hyvältä... ;)