Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Onni ja oikeus

Katkera kotirouva on noin 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.

Naapurin ämmä saa kiittää onneaan, että päätti soittaa uutisensa puhelimella, sillä muuten olisin taatusti tarttunut häntä loppuunpermanentatusta hiuskuontalosta ja ravistanut, kuin ruokakelloa.

Ämmä oli osallistunut meidän kylän ruokakaupan kilpailuun aina ostoksilla käydessään. Minä ja ukko osallistuttiin vain kerran kohtuullisuuden nimissä. Ja tietenkin kaikista kylän asukkaista juuri omahyväisen ja itseään täynnä olevan naapurin ämmän piti viedä voitto nenän edestä.

Palkintona oli kuukauden ilmaiset ruuat kauppamme valikoimasta ja pian huomasin naapurin himoinneen voittoa todella. Olihan tuo ainakin suunnitellut kuukauden ostettavat ja ruokalistat valmiiksi. Ei hänen sentään olisi tarvinnut lukea minulle koko listaa kohta kohdalta!

Koko päivän mietin tasoittavaa iskua, joka olisi raju, muttei veisi minua vankilaan. Minun oli vartioitava oikeutta! Muistelin isääni, joka joskus juovuspäissään istutti minut pirtin penkkiin ja kertoi elämästä ja sen tosiasioista.
"Saatanan läppi", isä tapasi sanoa. "Sinusta ei tule kummoista olijaa, mutta jos käytät vähän järkeäsi, pystyt ehkä roikkumaan elämänsyrjässä kiinni. Maailmassa on kaksi murikkaa: oikeus ja vääryys. Oikeuden tunnet siitä, että saat sen mikä sinulle kuuluu. Vääryys on sitä, että joku muu vie sinulle kuuluvan nenäsi edestä. Mitä enemmän raastat oikeuden murikasta, sitä enemmän olet elämänsyrjässä kiinni. Mitä enemmän raastat vääryyden murikasta, sitä surkeampi olio olet. Se, mikä muille lankeaa, on aina sinulta pois".

Viisas mies se oli, isä nimittäin. Eikä koskaan hyväksynyt tuota meidän ukkoa minulle mieheksi. Eihän tuo ukko ymmärräkään minkään päälle mitään, vaan antaa tehdä mielin määrin vääryyttä koko perheelle.

Naapurin ämmän takia päädyin aina raastamaan vääryyden murikkaa ikenet verillä. Suunnittelin jo, että hankkiutuisin koko akasta eroon lopullisesti. Sitten tajusin, että ämmähän veisi kaiken oikeuteni mukanaan hautaan!

Ei auttanut muu, kuin lähteä taas yön selkään oikeutta hakemaan. Hiippailin naapureiden pihapiirissä ja yritin etsiä jotain tuhottavaa. Yritin viiltää rattorinrengasta veitsellä, mutta siitäkään ei tullut mitään. Sen verran tein, että löysytin piruuttani pihakeinun ruuveja. Siinäpähän istuskelisivat mahat täynnä minun ruokaani ja säilykkeitäni!

Sitten hyppäsin polkupyörän selkään ja ajelin kaupalle. Kylällä ei liikkunut kukaan öiseen aikaan, joten sain puuhailla rauhassa. Kirjoitin myymälän ikkunaan KUOLKAA!!! TERVEISIN NAAPURIN ÄMMÄ punaisella tussilla (joka ehkä näyttäisi vähän vereltäkin). Sitten tungin sanomalehteä kaupan edessä nököttävään roskikseen ja tuikkasin pömpelin tuleen.

Palasin mieli keventyneenä ukon viereen nukkumaan. Kauppa tuskin antaisin naapurin ämmän lunastaa voittoaan sellaisen tempun jälkeen. Oikeuden murikka oli taas hallussani!

Seuraavana aamuna sain kuulla, että palava roskalaatikko oli sytyttänyt koko kaupan tuleen. Rakennus oli palanut maan tasalle, ja nyt armeija joutuisi tuomaan kylälle ruokatarpeita, kunnes uusi kauppa olisi rakennettu. Oli vaikea pysytellä aloillaan siihen saakka, että ukko lähti puuhiinsa. Nyt naapurin ämmän voitto oli muuttunut hiileksi!

Kun naapurin ämmän puhelua ei alkanut kuulua, minun oli ihan pakko soittaa hänelle. Yllätyksekseni ämmä ei vaikuttanut murheen murtamalta, voivotteli vain kaupan ja kyläläisten vaikeiden olojen vuoksi.

Lopulta minun oli pakko ottaa ämmän voitto puheeksi. Ette arvaa mitä se huuhkaja silloin sanoi! Kauppias oli jo ehtinyt soittaa ämmälle ja luvata akalle ja tämän ukolle ruuan sijasta reissun Samaikalle oolinkluusiivi-hotelliin, josta saisi kaikki ruuatkin ilmaiseksi nenän eteen!

Rupesin suunnittelemaan, kuinka käräyttäisin ämmän poliisille kaupan tuhopoltosta.


Pakinaperjantain aiheena on oikeus Jaa