Vailla kurssia kyntää, vailla
aamua iltaa.
Aina matkalla, koditon,
kuorensa vankina.
Hitaasti hiipuvat aamuyön tunnit,
aamuyön tunnit toisikseen muuttuen,
muuttuen matkaksi
ilman rauhaa, ilman
alkua, loppua.
Betonitunnelin seinät naukuvat,
yskivät yöhön käheän tahdin.
Runotorstaissa aiheena Eino Santasen sanoin: "On olemassa kursiivinen melankolia".
Jaa
21 kommenttia:
No jo on teijänperällä surumielistä.
Mutta eläpä mitää, melankolinaa olivat vaillakin.
Kaunis, surullinen runo. Täynnä kaipausta ja yksinäisyyttä. Etenkin loppu iski. Myös toisto jees.
Melankoliaa, ainakin yksinäisyydessä ja kylmissä betoniseinissä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, se on tää syksy vaan...
Anonyymi, kaikkihan on täynnä kaipausta ja yksinäisyyttä. Varsinkin kun on näin pimeää...
Hansu, niissä ainakin! Voi surumietteisyyksien surumietteisyys!!! :)
Nuo kaksi viimeistä riviäkin olisi runo. Ja hyvä.
Loppuuko se koskaan. Melankolinen mieli ei sitä tiedä. Kosketit syvälle sanoillasi, Ally.
Ahdistava, tehokas, syyllistävä mutta ehdottomasti mahtava, kiitos Ally!
Helanes, niinhän se on, että lyhyestä virsi kaunis, pitkästä enemmän melua ;)
Elegia, kai se on meidän suomalaisten geenilöissä, että omaamme melankolisen mielenlaadun. Vai syytämmekö sitten melankolis-luterilaista (Ritalta lainattu, pöllitty ja törkeästi eksploiteerattu) kasvatustamme...
Salka, hienoa, jos tehosi. Joskus elämä on tällaistakin (ja usein onneksi paljon muuta).
Melankolinen mutta merkillisen turvallinen runo. Vaikka ei ole missään kotona, voiko sekin tietoisuus tuoda lohdun? Että näin se nyt, tämä on minun kulkuni.
Hyvä runo, pidin toistosta. Tosin en ole varma sopivatko kaksi viimeistä säettä tähän, ne kaksi itsenään ovat jo oma runonsa.
Hyvin onnistuneesti sanaillen välität monta tunnetta ja tunnelmaa riveiltäsi; toivottomuutta, yksitoikkoisuutta, alavireisyyttä, levottomuutta, juurettomuutta, alistuneisuutta... Ei taida olla kursiivista.
Miten runon otsikko liittyy itse runoon :)
Ihan mahtavasti on tavoitettu turtuneen eteenpäinmenon kulku, runon rytmityskin tukee jotain, esim. junan liikettä.
Almamaria, tosi mielenkiintoisesti ajateltu. Olen kuitenkin asiaa päivän pohdittuani samaa mieltä kanssasi. Se voi tosiaan tuoda lohdun sekin! Hienosti ajateltu. Tyytymistä, hyväksymistä! Olenpa iloinen, että lopulta päätinkin osallistua runotorstaihin!
Tuima, en ole minäkään, mutta olkoot ne nyt siinä, kun tuli laitettua :)
Rita, ei minulla ainakaan. Ja sinunhan kuoresi hylkii melankoliaa tykkänään :)
Kutis, tarkoitan limboa uskonnollisena (katolinen, eikö vaan?) terminä. Sehän on vähän kuin välitila. Ei helvetti, mutta vähän sinne päin.
"Vailla kurssia kyntää, vailla
aamua iltaa."
Mustan hetken täydellinen kuvaus.
Paju, kiitokset. Musta maailma on jähmeä ja ikuiselta tuntuva.
Jotenkin minä pidin noista kahdesta viimeisestä säkeestä. Ne riittävät vallan mainiosti.
Jotain pyöri mielessäni, kun luin aikaisemmin runosi ja kommentoin. Nyt sen äkkäsin - tästä tuli mieleen jotain yhtymäkohtia Eino Leinon riipaisevaan "Tumma" runoon.
"--
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat."
P.S. Ihanaa, että olet merkannut Benropen Melankolia-kuvan suosituslistallesi, se on ihan käsittämättömän hieno.
HeidiR, tällä tavalla tietokoneella on kätevää katsella runoja, kun voi kädellä peittää tarpeettomat osiot ;) Tai liimata sinitarralla paprua näytölle...
Almamaria, me suomalaiset tunnemme melankolian. Niin myös Leinon Eikka. Ja muuten kaikesta päätellen myös Benrobe. Olen häikäistynyt kuvasta!
Hieno melankolian kiteytys! Mullekin tuli heti Eino Leino mieleen, ja sit huomasin, et Almamaria oli tehnyt saman havainnon. Mutta tää on modernimpi - ja Allympi!
Tämä on hieno.
Little Sister Araneida, eikö teitä haittaa että Eikka-parka on pyörinyt haudassaan kuin väkkärä koko viikonlopun?
Sumea, kiitos!
Lähetä kommentti