Onneksi vihdoin alkoi kesäloma. Tai eihän tämä kokonaan lomaa ole, toisesta työstä pelkästään. Silti on kivaa kun helpottaa hetkeksi.
Oli hauska lukea, kuinka Kirstin mies oli käynyt ostamassa pakastimen heti kun silmä vältti. Samalla logiikalla aion itsekin ähräytyä vatsoineni mustikkametsään. Sitten meilläkin on taas ensi vuonna marjoja roskiin heitettäviksi.
Toivottavasti lämpimät kesäsäät jatkuisivat vielä vähän aikaa. Olisi kiva päästä itsekin ilmoista osalliseksi.
Omituinen kesä. En ole kirjoittanut mitään, en ottanut yhtään valokuvaa, enkä edes käynyt missään. En ole niinkään pahalla mielellä, kuin aivan järkyttävän väsynyt. Siispä aion käyttää tästä lomasta kaiken mahdollisen ajan perseelläni makaamiseen! Tukisukkahousuja aion käyttää vain pakon edessä!
Ja kirjoitan tänne, jos jaksan :)
Jaa
perjantaina, elokuuta 14, 2009
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
Huono aamu
Mulla on huono aamu, sillä:
- Mulla on paksut tukisukkahousut turvonneita norsunjalkoja hillitsemään.
-Tukivyö valtoimenaan röllöttävää vatsaa kannattelemaan.
-Rannetuki paskana olevan ranteen kasassapitoon.
-Koko ajan saatanallinen hiki edellä mainituista johtuen.
-Hb 97 -> ihan törkeä väsymys.
-Päivä- ja kirjoitustyötä enemmän kuin työaikalaki varmaan sallii.
-Kun yskin tai aivastan, saattaa lirahtaa kuset housuun (onneksi aina löytyy puhtaat vaihtotukisukkahousut!).
-Mieliala vaihtelee. Ärsyttää sekin, että varmasti kolmen minuutin kuluttua olen tosi onnellinen.
-Olen aloite- ja keskittymiskyvytön.
-Kesäloma on vasta puolentoista kuukauden kuluttua. Kesäloman ajan teen kirjoitustyötä.
-Selkä paskana. Ei varaa jäädä sairauslomalle.
-Näkö huononee -> silmiä särkee. Ei varaa hankkia vahvempia silmälaseja.
-Tekee mieli mansikoita, mutta kilohinta on liian korkealla.
-Kukaan ei v***u p*****e j*******a siivoa täällä!
-Ottaa aivoon kun pitää välillä tekopyhästi ajatella, että "mullon sentään asiat hyvin. Pitää ajatella niitä joilla menee toooooooosi huonosti". Ei oikeesti kiinnosta.
-Nyt meen kylmään suihkuun ennen kuin alan haista kuin sika. Enkä muuten vedä päätä perseestäni vielä lähitulevaisuudessakaan! Jaa
- Mulla on paksut tukisukkahousut turvonneita norsunjalkoja hillitsemään.
-Tukivyö valtoimenaan röllöttävää vatsaa kannattelemaan.
-Rannetuki paskana olevan ranteen kasassapitoon.
-Koko ajan saatanallinen hiki edellä mainituista johtuen.
-Hb 97 -> ihan törkeä väsymys.
-Päivä- ja kirjoitustyötä enemmän kuin työaikalaki varmaan sallii.
-Kun yskin tai aivastan, saattaa lirahtaa kuset housuun (onneksi aina löytyy puhtaat vaihtotukisukkahousut!).
-Mieliala vaihtelee. Ärsyttää sekin, että varmasti kolmen minuutin kuluttua olen tosi onnellinen.
-Olen aloite- ja keskittymiskyvytön.
-Kesäloma on vasta puolentoista kuukauden kuluttua. Kesäloman ajan teen kirjoitustyötä.
-Selkä paskana. Ei varaa jäädä sairauslomalle.
-Näkö huononee -> silmiä särkee. Ei varaa hankkia vahvempia silmälaseja.
-Tekee mieli mansikoita, mutta kilohinta on liian korkealla.
-Kukaan ei v***u p*****e j*******a siivoa täällä!
-Ottaa aivoon kun pitää välillä tekopyhästi ajatella, että "mullon sentään asiat hyvin. Pitää ajatella niitä joilla menee toooooooosi huonosti". Ei oikeesti kiinnosta.
-Nyt meen kylmään suihkuun ennen kuin alan haista kuin sika. Enkä muuten vedä päätä perseestäni vielä lähitulevaisuudessakaan! Jaa
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009
Lakiasiaa ajamassa
Minullakin on oma mielipiteeni "lievästä raiskauksesta" eli kapulammin sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. Laki on tullut voimaan joskus Hammurabin aikoina kymmenen vuotta sitten ja olisi jo korkea aika päivittää tuota köpöä ja hieman noloakin osaa länsimaisen sivistysvaltiomme laissa.
Minun mielestäni pitäisi määritellä ihan uudestaan tämä lievän raiskauksen termi kuvaamaan sitä toimintaa, jota nykyaikamme napanaiset tekevät viattomille, suomalaisille (ja joidenkin halla-aholaisten mielipiteiden mukaan eritoten ulkomaalaisille) miehille. Pitäisi ihan reteesti tuomita lievästä raiskauksesta elikäs sukupuoliyhteyteen pakottamisesta tuollaiset naisenretkaleet! Tuomioiden lievyydestähän tässä yhteydessä aina valitetaan. Pantaisiin sitten kerralla vähintään kymmenen vuotta häkkiä kaikille napanaisille. Tai ainakin niin pitkään, etteivät kehtaisi enää napojaan näytellä.
Sitten minulla olisi looginen ehdotus näiden ihan taiten suoritettujen syväraiskaustenkin suhteen. Monestihan asianosaisia hämää tämäkin asia melkoisesti. On kärhämää siitä, kuka raiskasi kenet ja missä mittakaavassa. Häkki heilahtaa korkeintaan siinä vaiheessa kun uhrin naama muistuttaa kurpitsaa (ja niin muuten tarkemmin ottaen se toinenkin pää).
Miksi ei alettaisi tuomita raiskauksia liukuvalla asteikolla? Laskettaisiin ensin toisen osapuolen mielihyvä ja vähennettäisiin siitä vastapuolen tuntema mielipaha. Tuomiot tulisivat sitten tämän tarkkaan ja matematiittisesti (niin kuin äiti sanoisi) lasketun kaavan mukaan.
Esim1. Teukka kölkkii sammunutta Elliä Letkunpuiston penkillä. Teukka saa ihan jumalattomat kiksit ja Elli herää uudet henkkamaukan pikkunhousut revenneinä. Teukan mielihyvä olisi vaikka tasoa 9, kun taas revenneiden pikkuhousujen aiheuttama mielipaha tasoa -1.5. Eli tulos saataisiin laskulla 9-1.5=7.5. Näin ollen rikosta ei ole tapahtunut, vaan kokonaisuuden kannalta kyse on ollut positiivisesta tapahtumasta.
Esim2. Ossi on stalkannut Mirkkua jo pari vuotta ja onnistuu vihdoin murtautumaan Mirkun asuntoon aviomiehen poissaollessa. Ossi jystää Mirkun päätä pakastimen kulmaan ja yrittää huvikseen hukuttaa tiskialtaaseen. Yrityksistä huolimatta Ossi ei saa pippeliä seisomaan vaan menettää viimeisetkin rippeet miehisyydestään. Ossi ei saa tyydytystä velton pippelin korvikkeena käytetyllä paistilastalla tehdystä urotyöstä, vaan joutuu päinvastoin psykiatriseen sairaalahoitoon käsittelemään uudelleen äitisuhdettaan. Lisäksi vuosien suunnittelutyö on vaatinut kuukausikaupalla työtunteja, jotka jäävät nyt ilman mitään korvausta. Mirkulla puolestaan kestää aikaa toipua pelkotiloistaan. Myös kasvojen uudelleen rekonstruointi on työlästä ja kallista hommaa. Puhumattakaan Italiasta hankitusta, pilalle vääntyneestä paistilastasta. Laskutoimitus Ossi -9.5 Mirkku -9.2 = -18.7. Tapahtuman voidaan nähdä kaikkineen olleen negatiivinen tapahtuma. Mirkku ja Ossi tuomitaan maksamaan korvauksia aviomiehelle hyvän tavaran turmelemisesta.
Minusta tämä kuulostaa vähintään yhtä hyvälle idealle kuin tuo "lievä raiskaus". Mitä jos kokeilis tätä seuraavat 10 vuotta? Kattois miten lähtee sujumaan... Jaa
Minun mielestäni pitäisi määritellä ihan uudestaan tämä lievän raiskauksen termi kuvaamaan sitä toimintaa, jota nykyaikamme napanaiset tekevät viattomille, suomalaisille (ja joidenkin halla-aholaisten mielipiteiden mukaan eritoten ulkomaalaisille) miehille. Pitäisi ihan reteesti tuomita lievästä raiskauksesta elikäs sukupuoliyhteyteen pakottamisesta tuollaiset naisenretkaleet! Tuomioiden lievyydestähän tässä yhteydessä aina valitetaan. Pantaisiin sitten kerralla vähintään kymmenen vuotta häkkiä kaikille napanaisille. Tai ainakin niin pitkään, etteivät kehtaisi enää napojaan näytellä.
Sitten minulla olisi looginen ehdotus näiden ihan taiten suoritettujen syväraiskaustenkin suhteen. Monestihan asianosaisia hämää tämäkin asia melkoisesti. On kärhämää siitä, kuka raiskasi kenet ja missä mittakaavassa. Häkki heilahtaa korkeintaan siinä vaiheessa kun uhrin naama muistuttaa kurpitsaa (ja niin muuten tarkemmin ottaen se toinenkin pää).
Miksi ei alettaisi tuomita raiskauksia liukuvalla asteikolla? Laskettaisiin ensin toisen osapuolen mielihyvä ja vähennettäisiin siitä vastapuolen tuntema mielipaha. Tuomiot tulisivat sitten tämän tarkkaan ja matematiittisesti (niin kuin äiti sanoisi) lasketun kaavan mukaan.
Esim1. Teukka kölkkii sammunutta Elliä Letkunpuiston penkillä. Teukka saa ihan jumalattomat kiksit ja Elli herää uudet henkkamaukan pikkunhousut revenneinä. Teukan mielihyvä olisi vaikka tasoa 9, kun taas revenneiden pikkuhousujen aiheuttama mielipaha tasoa -1.5. Eli tulos saataisiin laskulla 9-1.5=7.5. Näin ollen rikosta ei ole tapahtunut, vaan kokonaisuuden kannalta kyse on ollut positiivisesta tapahtumasta.
Esim2. Ossi on stalkannut Mirkkua jo pari vuotta ja onnistuu vihdoin murtautumaan Mirkun asuntoon aviomiehen poissaollessa. Ossi jystää Mirkun päätä pakastimen kulmaan ja yrittää huvikseen hukuttaa tiskialtaaseen. Yrityksistä huolimatta Ossi ei saa pippeliä seisomaan vaan menettää viimeisetkin rippeet miehisyydestään. Ossi ei saa tyydytystä velton pippelin korvikkeena käytetyllä paistilastalla tehdystä urotyöstä, vaan joutuu päinvastoin psykiatriseen sairaalahoitoon käsittelemään uudelleen äitisuhdettaan. Lisäksi vuosien suunnittelutyö on vaatinut kuukausikaupalla työtunteja, jotka jäävät nyt ilman mitään korvausta. Mirkulla puolestaan kestää aikaa toipua pelkotiloistaan. Myös kasvojen uudelleen rekonstruointi on työlästä ja kallista hommaa. Puhumattakaan Italiasta hankitusta, pilalle vääntyneestä paistilastasta. Laskutoimitus Ossi -9.5 Mirkku -9.2 = -18.7. Tapahtuman voidaan nähdä kaikkineen olleen negatiivinen tapahtuma. Mirkku ja Ossi tuomitaan maksamaan korvauksia aviomiehelle hyvän tavaran turmelemisesta.
Minusta tämä kuulostaa vähintään yhtä hyvälle idealle kuin tuo "lievä raiskaus". Mitä jos kokeilis tätä seuraavat 10 vuotta? Kattois miten lähtee sujumaan... Jaa
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
Onneksi niin...
On se vaan onni, että vaikka on...
Liian ruma huippumalliksi...
Liian vanha gootiksi...
Liian tyhmä aivokirurgiksi...
Liian juoppo hiekkalaatikkorinkiin...
Liian laiska huippu-urheilijaksi...
Liian pitkästynyt haltioitumaan kesästä...
Liian viluinen Suomen ilmastoon...
Liian köyhä matkustelemaan...
Liian epäsosiaalinen ilahtuakseen ihmisistä...
Liian omalaatuinen ollakseen aiheuttamatta muille kylmiä väreitä...
Liian perverssi yleisesti hyväksyttyyn makuun...
Liian mukavuudenhaluinen jaksaakseen pukeutua joka päivä...
Liian tylsä saadakseen ystäviä...
Liian itsekäs halutakseen ystäviä...
Liian raihnainen sytyttääkseen valoja lukulamppuun...
.... voi sentään aina alkaa nettinarkkariksi!
Pakinaperjantai Jaa
Liian ruma huippumalliksi...
Liian vanha gootiksi...
Liian tyhmä aivokirurgiksi...
Liian juoppo hiekkalaatikkorinkiin...
Liian laiska huippu-urheilijaksi...
Liian pitkästynyt haltioitumaan kesästä...
Liian viluinen Suomen ilmastoon...
Liian köyhä matkustelemaan...
Liian epäsosiaalinen ilahtuakseen ihmisistä...
Liian omalaatuinen ollakseen aiheuttamatta muille kylmiä väreitä...
Liian perverssi yleisesti hyväksyttyyn makuun...
Liian mukavuudenhaluinen jaksaakseen pukeutua joka päivä...
Liian tylsä saadakseen ystäviä...
Liian itsekäs halutakseen ystäviä...
Liian raihnainen sytyttääkseen valoja lukulamppuun...
.... voi sentään aina alkaa nettinarkkariksi!
Pakinaperjantai Jaa
maanantaina, kesäkuuta 01, 2009
Hokkus pokkus Zilliacus!
Minäkin olen viime aikoina seurannut maailman menoa huolestuneena. Olen aina ollut yhteiskunnan sorrettujen ja vähempiosaisten marginaaliryhmien puolustaja - jos en ääneen ja kaikkien kuullen, niin ainakin passiivisesti ja hiljaa mielessäni.
Nyt sitten luen höpölehden nettisivulta kamalan uhkauksen; että nykyajan nuoria naisia ei voisi edes enää raiskata! Niillä on ilmeisesti joku uusi koodikieli. Että ne näyttävät napaansa tyyliin "reikä ku reikä", tietäen, että viattomat miehet lankeavat navan nähdessään loveen kuin vilja lakoaa myrskyssä. Nykyurhomme kahlaavat mättäältä mättäälle silmäkkeitä turhaan väistellen. Epätoivoiset katseet nostetaan kohti sinisenä hohtavaa taivasta ja rukoillaan talvea tai edes kesäistä räntäsadetta, joka hiljentäisi noiden nuorten seireenien laulun. Onhan se selvä, että kukaan mies ei ole vastuussa teoistaan. Miehet ovat katsokaas visuaalisia olentoja, niiden seksuaalielämä toimii sillä viisiin, että sitä on hankala selittää naisille. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet tykkäävät katsella pornoa ja että he haluavat yhtyä kaikkeen, millä on todistettavasti napa.
Miettiikö kukaan kuinka tässä käy nyt raiskaajan, tuon pioneerin, joka haluaa ainoastaan porata karua ja vihamielistä maaperää? Kuinka toimia, kun kaikki soikkalanteiset ja silkohiuksiset ovat sairastuneet ilmeisen parantumattomaan nymfomaniaan ja viekoittelevat navoillaan luokseen kaikkia kynnelle kykeneviä? Onneksi on vielä joukko meitä vanhan maailman naisia, sellaisia, joiden harteilla lepää raiskaajien häviävän ryhmän säilyminen tämän vaikean ajan ylitse. Ne olemme me, rumat ja huonovartaloiset, tavalliset persjalat, jotka emme tahdo hillua puolialasti ja napa reikänä rävöttäen pitkin kaupungin raittia. Nythän me olemme tässä raiskaajien kohde numero yksi!
En sano tätä sen takia, että pelkäisin omasta puolestani. Mitäpä minulla on merkitystä, niih. Olen vain huolissani noista viimeisistä urhoollisista raiskaajista. Niillä voi tulla syyllisyys ja pahakin mieli, kun ne joutuvat kahlaamaan läpi kaikkien suonikohjujeni, raskausarpieni, maksaläiskieni, SELLULIITTIENI vain itseään toteuttaakseen. Kuinka käy nykyiseen elintasoon ja brasilialaisin vahauksin hoidettuihin puutarhoihin tottuneiden hyvinvointiraiskaajien, kun he tormaavat päätä pahkaa kunnon 70-luvun viidakkoon, jossa bikiniraja on hyvinkin veteen piirretty viiva? Pian julkinen mielenterveyshuolto on tukossa, kun raiskaajat yrittävät hakea apua pahoihin uniinsa, jotka eivät vain suostu menemään pois ja muutenkin kiemurtelevat posttraumaattisen stressireaktion kourissa. He muistelevat aikaa, jolloin suu sanoi ei, eikä napakaan sanonut kyllä, niin kuin Karjalan evakot muistelevat kultaisia aikoja.
Sitten on inhottavaa, kun yrittäisi itseään suojellakseen laittaa napaa näkyviin, ettei kukaan nyt luule, että tahtoo paksulla vaatetuksellaan tuoda julki jotain erityistä HALUAAN tulla raiskatuksi, joku muotiasiantuntija haukkuu heti pystyyn suomalaisen tuulipukukansan, joka röllöttää läskejään häpeämättä kesäkuumalla kadulla. Ei muuta kun palttoota niskaan ja itseään syyttämään jos joku sitten raiskaa! Jaa
Nyt sitten luen höpölehden nettisivulta kamalan uhkauksen; että nykyajan nuoria naisia ei voisi edes enää raiskata! Niillä on ilmeisesti joku uusi koodikieli. Että ne näyttävät napaansa tyyliin "reikä ku reikä", tietäen, että viattomat miehet lankeavat navan nähdessään loveen kuin vilja lakoaa myrskyssä. Nykyurhomme kahlaavat mättäältä mättäälle silmäkkeitä turhaan väistellen. Epätoivoiset katseet nostetaan kohti sinisenä hohtavaa taivasta ja rukoillaan talvea tai edes kesäistä räntäsadetta, joka hiljentäisi noiden nuorten seireenien laulun. Onhan se selvä, että kukaan mies ei ole vastuussa teoistaan. Miehet ovat katsokaas visuaalisia olentoja, niiden seksuaalielämä toimii sillä viisiin, että sitä on hankala selittää naisille. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet tykkäävät katsella pornoa ja että he haluavat yhtyä kaikkeen, millä on todistettavasti napa.
Miettiikö kukaan kuinka tässä käy nyt raiskaajan, tuon pioneerin, joka haluaa ainoastaan porata karua ja vihamielistä maaperää? Kuinka toimia, kun kaikki soikkalanteiset ja silkohiuksiset ovat sairastuneet ilmeisen parantumattomaan nymfomaniaan ja viekoittelevat navoillaan luokseen kaikkia kynnelle kykeneviä? Onneksi on vielä joukko meitä vanhan maailman naisia, sellaisia, joiden harteilla lepää raiskaajien häviävän ryhmän säilyminen tämän vaikean ajan ylitse. Ne olemme me, rumat ja huonovartaloiset, tavalliset persjalat, jotka emme tahdo hillua puolialasti ja napa reikänä rävöttäen pitkin kaupungin raittia. Nythän me olemme tässä raiskaajien kohde numero yksi!
En sano tätä sen takia, että pelkäisin omasta puolestani. Mitäpä minulla on merkitystä, niih. Olen vain huolissani noista viimeisistä urhoollisista raiskaajista. Niillä voi tulla syyllisyys ja pahakin mieli, kun ne joutuvat kahlaamaan läpi kaikkien suonikohjujeni, raskausarpieni, maksaläiskieni, SELLULIITTIENI vain itseään toteuttaakseen. Kuinka käy nykyiseen elintasoon ja brasilialaisin vahauksin hoidettuihin puutarhoihin tottuneiden hyvinvointiraiskaajien, kun he tormaavat päätä pahkaa kunnon 70-luvun viidakkoon, jossa bikiniraja on hyvinkin veteen piirretty viiva? Pian julkinen mielenterveyshuolto on tukossa, kun raiskaajat yrittävät hakea apua pahoihin uniinsa, jotka eivät vain suostu menemään pois ja muutenkin kiemurtelevat posttraumaattisen stressireaktion kourissa. He muistelevat aikaa, jolloin suu sanoi ei, eikä napakaan sanonut kyllä, niin kuin Karjalan evakot muistelevat kultaisia aikoja.
Sitten on inhottavaa, kun yrittäisi itseään suojellakseen laittaa napaa näkyviin, ettei kukaan nyt luule, että tahtoo paksulla vaatetuksellaan tuoda julki jotain erityistä HALUAAN tulla raiskatuksi, joku muotiasiantuntija haukkuu heti pystyyn suomalaisen tuulipukukansan, joka röllöttää läskejään häpeämättä kesäkuumalla kadulla. Ei muuta kun palttoota niskaan ja itseään syyttämään jos joku sitten raiskaa! Jaa
sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009
Mollakuulumisia
Viime aikoina on ollut melkein pelkästään mollivoittoisia kuulumisia, mutta eipä edes tällainen depressiotaipuvainen molla parista kolhusta lannistu, etenkin kun kaikenlaista kivaa seuraa ikävän jälkeen.
Ensinnäkin suurkiitokset Susupetalille ja Elegialle kirja-avun antamisesta tähän kriisikeskukseen. Humanitäärisen työnne ansiosta en ole kärsinyt kammottavista puutosoireista. Hauska muuten huomata, että muutaman kirjankin saa lojumaan ympäri asuntoa kodikkaan sotkuisen näköisenä :)
Sitten olen saanut ihania tunnustuksiakin. Kiitokset
Ritviecav
Jaa
Ensinnäkin suurkiitokset Susupetalille ja Elegialle kirja-avun antamisesta tähän kriisikeskukseen. Humanitäärisen työnne ansiosta en ole kärsinyt kammottavista puutosoireista. Hauska muuten huomata, että muutaman kirjankin saa lojumaan ympäri asuntoa kodikkaan sotkuisen näköisenä :)
Sitten olen saanut ihania tunnustuksiakin. Kiitokset
Ritviecav... Niin ja olihan tässä sellaistakin, että lokakuussa raihnaisen Ally-mollan viimeisetkin saumat ratkeavat, vanu pöllyää ja mollaperheeseen syntyy pieni Almamaria tai Alastalo.
perjantaina, toukokuuta 15, 2009
On se kamalaa! Koirien kohtalo eduskunnan käsissä!
Äänestävät siitä homo- ja lesboparien perheensisäisestä adoptio-oikeudesta. Minä olen kyllä tällaisena telaketjueläinaktivistina jyrkästi asiaa vastaan. Voin sanoa, että olen tilannut jo 13-vuotiaana Animalian esitteitä (ja se olikin työläämpää, sillä silloin ei ollut internetiä) ja harkinnut joskus humalassa liittymistä Greenpeacen riveihin. Eläimet on sellainen asia, että niitä pitää minun mielestä suojella ihmisten irvokkailta kourilta. Ihmiset käyttävät eläimiä hyväkseen, ne syövät niitä ja käyttävät eläinkokeissa.
Tarzanelokuvissa oli se apina, Cheetah. Siitä näki että se kärsi, eikö vaan. Ja arvatkaa mikä sen nimi oli siviilissä? Se oli sielläkin Cheetah. Ihan kamalaa riistoa. Miettikää jos sen Tarzanin esittäjän nimi olisi ollut siviilissä Tarzan? Hänelle oli varmaan tärkeää, että kaikki sanoivat häntä Tarzanin esittäjäksi (eihän kukaan muista tyypin oikeaa nimeä kun se on niin hankala).
On ihan kamalaa seurata tuota eduskunnan työtä homo- ja lesboparien asioiden hoitamisen suhteen. Siellä käsitellään koko kysymystä hyvin vähäpätöisten näkökulmien valossa "Kuka kirjoittaa syntymäpäiväkortin, jos lapsella on kaksi isää? Sittenhän perheessä kenelläkään ei ole kaunista käsialaa!" tai "Jos perheessä on kaksi äitiä, lapsi oppii, että on naisen tehtävä viedä roskat. Vaikka meidän kulttuurissamme se on miesten tehtävä!" Bu-huu, sanon minä! Eivät ole tainneet eduskunnassa vierailla keskivertosuomalaisessa perheessä ikinä. Jokaisessa perheessä asioita hoidetaan eri tavalla kuin muissa ja harva elää enää sillä tavoin niin kuin meillä Suomessa eletään. Sori vaan, eduskunta. Sitä paitsi kaikki lapset häpeävät teini-iässä vanhempiaan ja pitävät niiden seksielämää epänormaalina asiana.
Tässä on nyt vähän suuremmistakin huolista kysymys. Jos tällainen jumalaton meno jatkuu, alkavat ihmiset adoptoida pian koiria! Se ei kyllä ole oikein! Ajatelkaa nyt jotain vanhaa, lässyttävää mummelia pukemassa takkia koiransa päälle. Pian koiria kuskataan mukana kaikkialla. Niitä viedään juhlille ja vaikka ulkomaillekin! Jos tämä adoptiokäytäntö lisääntyy, rakennetaan eläimille kohta hoitoloita, joissa ne voivat olla vanhempiensa poissaollessa. Pian niille on kokonaan omat lääkäritkin, jotka hoitavat niitä kalliilla rahalla. Ja kaupasta ostetaan kalliita "lastenruokia", jossa on omalle pikku sesselle kaikki tarvittavat ravinteet. Missään vaiheessa kukaan ei kysy avuttomalta ja puhekyvyttömältä koiralta, haluaako se ylipäätään tulla adoptoiduksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, miltä koirasta tuntuu eläintarhassa, jossa muilla eläimillä on vanhempinaan saman lajin edustaja ja itse se kulkee ihmisten parissa ihmisten shampoolle haisten?
Minä olen eläinten kohtalosta aidosti huolissani. Voi olla, että tällä kertaa en tyydy pelkästään taivastelemaan, vaan tartun aktiiviseen toimintaan. Olen ajatellut, että sitten kun tulee oikein nätti ilma, kahlitsen itseni painavin ketjuin tuonne meidän parvekkeelle ja olen siellä syömälakossa, eläen pelkän jääteen voimalla, aina seuraavaan kusihätään saakka. Se voi olla vaarallista, mutta älkää minusta huoliko. Tällaista on aktivistin elämä!
Pakinaperjantaissa lemmikki Jaa
Tarzanelokuvissa oli se apina, Cheetah. Siitä näki että se kärsi, eikö vaan. Ja arvatkaa mikä sen nimi oli siviilissä? Se oli sielläkin Cheetah. Ihan kamalaa riistoa. Miettikää jos sen Tarzanin esittäjän nimi olisi ollut siviilissä Tarzan? Hänelle oli varmaan tärkeää, että kaikki sanoivat häntä Tarzanin esittäjäksi (eihän kukaan muista tyypin oikeaa nimeä kun se on niin hankala).
On ihan kamalaa seurata tuota eduskunnan työtä homo- ja lesboparien asioiden hoitamisen suhteen. Siellä käsitellään koko kysymystä hyvin vähäpätöisten näkökulmien valossa "Kuka kirjoittaa syntymäpäiväkortin, jos lapsella on kaksi isää? Sittenhän perheessä kenelläkään ei ole kaunista käsialaa!" tai "Jos perheessä on kaksi äitiä, lapsi oppii, että on naisen tehtävä viedä roskat. Vaikka meidän kulttuurissamme se on miesten tehtävä!" Bu-huu, sanon minä! Eivät ole tainneet eduskunnassa vierailla keskivertosuomalaisessa perheessä ikinä. Jokaisessa perheessä asioita hoidetaan eri tavalla kuin muissa ja harva elää enää sillä tavoin niin kuin meillä Suomessa eletään. Sori vaan, eduskunta. Sitä paitsi kaikki lapset häpeävät teini-iässä vanhempiaan ja pitävät niiden seksielämää epänormaalina asiana.
Tässä on nyt vähän suuremmistakin huolista kysymys. Jos tällainen jumalaton meno jatkuu, alkavat ihmiset adoptoida pian koiria! Se ei kyllä ole oikein! Ajatelkaa nyt jotain vanhaa, lässyttävää mummelia pukemassa takkia koiransa päälle. Pian koiria kuskataan mukana kaikkialla. Niitä viedään juhlille ja vaikka ulkomaillekin! Jos tämä adoptiokäytäntö lisääntyy, rakennetaan eläimille kohta hoitoloita, joissa ne voivat olla vanhempiensa poissaollessa. Pian niille on kokonaan omat lääkäritkin, jotka hoitavat niitä kalliilla rahalla. Ja kaupasta ostetaan kalliita "lastenruokia", jossa on omalle pikku sesselle kaikki tarvittavat ravinteet. Missään vaiheessa kukaan ei kysy avuttomalta ja puhekyvyttömältä koiralta, haluaako se ylipäätään tulla adoptoiduksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, miltä koirasta tuntuu eläintarhassa, jossa muilla eläimillä on vanhempinaan saman lajin edustaja ja itse se kulkee ihmisten parissa ihmisten shampoolle haisten?
Minä olen eläinten kohtalosta aidosti huolissani. Voi olla, että tällä kertaa en tyydy pelkästään taivastelemaan, vaan tartun aktiiviseen toimintaan. Olen ajatellut, että sitten kun tulee oikein nätti ilma, kahlitsen itseni painavin ketjuin tuonne meidän parvekkeelle ja olen siellä syömälakossa, eläen pelkän jääteen voimalla, aina seuraavaan kusihätään saakka. Se voi olla vaarallista, mutta älkää minusta huoliko. Tällaista on aktivistin elämä!
Pakinaperjantaissa lemmikki Jaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)