sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Talkoot

Savolaisten tupa oli palanut maata myöten ja vailla kattoa olivat nyt vanhemmat, kolme tenavaa ja sekalainen seurakunta kissoja ja koiria. Kaikkialla lumessa lojui puoleksi palaneita esineitä: Oli mustunut kahvinkeitin, lahkeista kärähtäneet housut, savunhajuinen sohvanrämä ja mitä nyt saattaa kuvitella moisen onnettomuuden jälkeen. Jotkut kulkivat noita esineitä tutkailemassa ja tökkimässä kohmeisilla kepeillä jos mitäkin sohvannurkkaa. Kaikeksi ihmeeksi tavarat alkoivat siitä vähitellen häipyä jonkun kyläläisen käyttötarpeiksi - mutta aina vasta hämärän tunneilla.

Raskaan talven jälkeen saapui uusi kevät ja oli aika rakentaa Savolaisen perheelle uusi tupa. Lähiseudun pojat ajoivat pyöränrämillään pihamaan kuivuneella hiekkatiellä ja huusivat:
"Savulaiset tulee, Savulaiset tulee!" kuullessaan talkooporukan lähestyvän tietä myöden.

Etunenässä ajoi varatoimitusjohtaja Ottola, joka ei ymmärtänyt talonrakennuksesta tuon taivaallista. Todellisuudessa hän halusi tuoda koko kylän tietoon, millaisen ihanan ja kiiltävän urheiluauton kevätvimma oli saanut hänet ostamaan.

Jonon jatkona oli rakennusinsinööri Kunttala työporukkoineen. He olivat ihan varmoja, että työt lisääntyisivät ja konkurssilta vältyttäisiin, kunhan kaikki näkisivät miten pätevää porukkaa he olivat.

Sitten tuli Helga Alitusniemi perheineen. Helga unelmoi jo valmiiksi, kuinka kirjoittaisi pitkän sähköpostin serkulleen Seinäjoelle ja kuinka siellä kadehdittaisiin hänen taipumustaan hyväntekeväisyystyöhön.

Kustaa Keinänen tuli paikalle, koska halusi nähdä mitä hänen entinen vaimonsa puuhasi Sillanpään Veikon kanssa.

Irmeli Keinänen halusi näyttää Kustaa Keinäselle, että heidän avioliittonsa oli lopullisesti ohi.

Veikko Sillanpää oli varma saavansa illalla seksiä ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen.

Anneli Leppänen ei halunnut ajatella äitinsä syöpää.

Otso Manninen halusi kerrankin tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi.

Paavo Nikula tuli, koska tunsi syyllisyyttä kadehdittuaan Savolaisten tupaa ja onnea.

Niinä päivinä rakentui uusi tupa Savolaisten pihamaalle. Kuin muurahaiset, ahersivat kyläläiset talon kimpussa, kinastellen siitä, mihin mikäkin kamari tällä kertaa sijoitettaisiin. Eipä kauan kestänyt, kun lopputulos alkoi hahmottua mielikuvituksettomankin silmään. Siinäpä eivät Savolaisetkaan voineet muuta kuin seisoa kädet toistensa vyötäisillä ja ihmetellä uskomatonta onneaan: Hieno siitä tuli, hienompi kuin edellinen! Jaa

10 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Ei tainnut olla eka kerta, kun paloi Savolaisten pirtti maan tasalle? Hyvä talkoohenkikin oli - kaikilla oli omat motiivinsa auttaa eikä mikään tainnut liittyä oikeasti Savolaisiin ja heidän hätäänsä. Mutta saatiinpahan porukka kasaan :D

Anonyymi kirjoitti...

Niin! Tärkeintä oli tietenkin tulos. Hyvä ja lämmin talo savulaisille. Oli nyt itsekunkin motiivit mitkä tahansa.

Offset kirjoitti...

Erittäin osuva ja kuvaava. Juuri näinhän se toimii.

isopeikko kirjoitti...

Hienosti osaat aina tarttua johonkin hämmentävän ilmiselvyyteen jota muut eivät huomaakaan ennenkuin tarjoilet sen meille (puhun tietenkin vain omasta puolestani). Koko maailma taitaa toimia näin, hyvän tekemisen taustalla voi näkyvän motiivin lisäksi olla mukana piilotettu tavoite. Mikä kelläkin.

Allyalias kirjoitti...

Elegia, onkohan lopulta niin, että keinot pyhittävät tarkoituksen. Minä ainakin tuppaan uskomaan niin.

Alastalo, olen samaa mieltä. Ja hyvähän se on, jos useampikin ihminen tulee auttamisesta tyytyväiseksi.

Offset, näin se menee juu. Ja hyvä kun menee.

Isopeikko, luulen, että peikko huomaa ilmiselvyydet yhtä helposti kuin pieni ihminenkin. Jos ei jopa helpommin.

Anonyymi kirjoitti...

Kun seuraavan kerran pidän talkoot, kettään en kutu, olen kuullut sanottavan, mutta jos omalle kohdalle välähtää vielä rakentamisen ajatusta, pidän talkoot, sikäli mikäli näin mahtava porukka olisi luvassa - ja hieno lopputulos!

Anonyymi kirjoitti...

Talkoot on kivoja! (ainakin joskus)


T: Kliivia

Celia kirjoitti...

Siinäpä se, suomalainen luonteenlaatu parhaimmillaan! :P

Hallatar kirjoitti...

Ihana. =)

Allyalias kirjoitti...

Lastu, talkoohengen hurmiossa saa aikaan melkein mitä vaan!

Kliivia, minäkin tykkään talkoista. Saan tuntea itseni tarpeelliseksi.

Celia, kyllä vaan. Ja mitäpä valittamista tässä luonnossa olisikaan.

Kiitos, Hallatar!