maanantaina, marraskuuta 10, 2008

En edes tiedä minkä muistolle!

Kirjoitan tätä putkasta, jossa olen virunut viimeiset viikot ruuatta, tiukoissa kuulusteluissa. Aluksi olin uhmakas, täynnä tyhjiä sanoja ajatuksen- ja ilmaisunvapaudesta. Mutta nyt, kun minulle on puhuttu järkeä yhä uudestaan ja uudestaan, alan vähitellen kääntyä siihen uskoon, että olen todellakin paha ja sairas ihminen. Eihän sitä monestikaan itse ymmärrä omaa sairauttaan, vaikka olisi kaikille muille vaaraksi.

Tunnustan, rakkaat blogiystävät! Tunnustan teille kaikki syntini! Minua epäillään monen kammottavan rikoksen suunnittelusta. Ja enkö vain, joskus ihan salaa ja vaivihkaa, ole tullut suunnitelleeksi pahoja tekoja. Tuskin niistä muuten uneksuisin.

Ymmärrän, miksi minun epäillään suunnittelevan lapseni päiväkotikavereiden sieppausta. Täytyyhän minun ainakin jollain tavalla olla syyllinen. Pelottavaa, että minunlaiseni peto on saanut liikkua normaali-ihmisten keskuudessa näihin päiviin saakka. Ja mitä saattaisinkaan tehdä noille viattomille lapsille heidät siepattuani! Kaiken perusteella olen vaaraksi heidän hengelleen. Ymmärrän sen nyt.

Ja varmasti aivan aiheellisesti syyttävät minua Tuomas Holopaisen ahdistelun suunnittelusta. Onhan selvää, että minut on otettava tällaisen suunnittelusta kiinni jo hyvissä ajoin, sillä Tuomas on saanut tähänkin mennessä kärsiä niin kovin. Minä en vain osannut lopettaa ajoissa... Kaikkein pisimpään kiistin syytöksen Eero Milonoffin ahdistelun suunnittelun suunnittelusta, mutta ymmärrän, että tuo vastarinta oli vain uusi oire sairaudestani.

Olin aluksi ihan ymmälläni, kun minun kerrottiin suunnittelevan liikuntarajoitteisten massamyrkytyksiä. Mutta ehkäpä, kun oikein tarkasti pinnistelen, voin palauttaa mieleeni hetken, jolloin joku liikuntarajoitteinen on käynyt hermoilleni. Esimerkiksi pyörätuolia käyttänyt lapsuudenystäväni osasi olla joskus todella ärsyttävä. Silloinko tämä kieroutunut suunnitelma alkoi itää? Ja enkö ole todella suunnitellut Pasi Ilmari Jääskeläisen esineellistämistä ja yliseksualisointia.

Tunnustan! Antakaa anteeksi ja lukitkaa minut pois! Minusta ei ole elämään tässä (tai missään) yhteiskunnassa. En yksinkertaisesti pysty hillitsemään uniani ja saamaan niistä sellaisia, etteivät ne uhkaa muita. Tiedän että en ole yksin. Lukitkaa meidät kaikki pois ja lääkitkää niin ettei kieli liiku!


Pakinaperjantaissa kirjoitetaan jonkin muistolle Jaa

18 kommenttia:

Celia kirjoitti...

No niin, minähän arvasin, että olet lukenut liikaa lehtiä. Viimeinen linkki paljasti sinut. ;D

Ajatusrikollisuus on muuten ihan kammottava ilmiö. Minäkin olen kertonut unistani, ja vieläpä julkisesti. Kumma vain, ettei minua ole vielä raahattu kuulusteluihin. :P

SusuPetal kirjoitti...

Minä olen päättänyt olla tästedes enää laisinkaan ajattelematta. Suosittelen. Tämä on mukava olotila. Kai. Mistä minä tietäisin.
En ajattele koko asiaa.

Elegia kirjoitti...

Kyllä sinä olet paha ihminen, jolla on saastaisia ajatuksia kanssaihmisiä kohtaan. Parempi olisi, etteivät päästäisi sinua ollenkaan pois koskaan ikinä! Ajatteleminen pitäisi muutenkin kieltää kokonaan saati ajatusten ulostaminen.


(Sinä se iskit suoraan suoneen ajankohtaisuudella, nautittava pläjäys!)

Allyalias kirjoitti...

Celia, voiko lehtiä muka lukea liikaa??? Ei tunnu siltä, ainakaan täällä kolkossa ja kosteassa tyrmässäni, jossa saan lukea ainoastaan Keltaista pörssiä vuodelta -06.

Susu, minäkin suosittelen, että olet tästä lähtien ajattelematta. Uskon, että sinua syytettäisiin yhden jos toisenkin suunnittelusta, jos blogiasi luettaisiin poliisivoimin.

Elegia, tuskin minua enää päästetäänkään. Varsinkaan jos ne saavat käsiinsä mielikuvamurhailuni.

erikeeper kirjoitti...

No pirskatti. Olipa hieno aloitus pakinalle! Ja hienosti eteni siitäkin eteenpäin. Hyvä oli muistelu vaikka mille!

Alastalo kirjoitti...

Olithan ajassa kiinni, mutta tuo oli vain ovela keino saada meidät lukemaan sinu omia aikaisempia kirjoituksiasi... Ja onnistuit. Ja mielelläni ne luinkin.

Kiitos

Hallatar kirjoitti...

Voi ressukka!
Onko kukaan tuonut kaakkua jossa oisi viila? =)

Isopeikko kirjoitti...

(Jossain kaukana muualla tuo tarina kiertyy totuudeksi ja muuttaa kaiken mikä ei koskaan ollut muuttunut.)

Hieno tarina, Ally. Sanoisin sinua mahdottomaksi jollen haluaisi uskoa sinua.

aimarii kirjoitti...

Pelkään pahoin, että jutussasi oli ajatusta, mutta siitähän sinua syytetäänkin. Minun ei passaa ruveta tässä ajattelemaan.
Syyllistyn samaan,mutta salaa.

Allyalias kirjoitti...

Erikeeper, mieti, ku kohta oikeesti ois poliisit oven takana! Ja tulis lähtö putkimaan. Vähänkö nousisin raivoon.

Alastalo, keinoja kaihtamatta yritän usuttaa ihmisiä vanhemman kirjoitteluni pariin. Vaikka vähän kakaltahan nuo vanhat vaikuttavat, niin kuin kerran kierrätetty joskus.

Hallatar, ei ole tuonut. Tuo sinä, niin voimme keitellä kakkukahvit ja rupattelun lomassa tehdä kunnon manikyyrit!

Isopeikko, ihanaa, että haluat uskoa minua. Harva haluaa.

Aimarii, pitäisi järjestää sellaisia ajattelukoppeja, joissa voisi ajatella aiheuttamatta vaaraa muille. Jos tulisi väärä ajatus, koko koppi räjähtäisi ja ongelma olisi sillä hoidettu.

Polga kirjoitti...

Luulin, että olet kiikissä siksi, että et halua blogata omalla nimelläsi? Ally mikä Ally, sehän on nimi, eikö? Tämä on näköjään lukenut taas netti-Hesaria liiankin tarkasti *virn*... Tosin minäkin olen suunnitellut joitakin saman tyyppisiä juonia kuin sinä. En tunnusta, en!

Kirsi Marttila kirjoitti...

Jos silmäsi viekoittelee sinua, niin repäise se irti..vai miten se nyt oli.

Rikollinen mieli on edellytys rikolliseen toimintaan : )
Heh, hauska juttu!

Anonyymi kirjoitti...

Kolistele loputkin luurangot pois kaapista. Tai mielestäsi...He He Et sentään unissasi anoppiasi murhata. Hyvä tarina..

Anonyymi kirjoitti...

Kolistele loputkin luurangot pois kaapista. Tai mielestäsi...He He Et sentään unissasi anoppiasi murhata. Hyvä tarina..

Mk kirjoitti...

Älä huolehdi, ne lukittavat paikat ovat jo täynnä eikä uusia rakenneta.
Ja kyllä se tuomio viimeistään hovissa muuttuu, jos nyt vielä nappeja nautittuasi tunnet valitushalua.

Taas kerran erittäin allymaisen opettavainen tarina, en ole ennen tiennytkään miten paljon ihmiset ajattelevat.
Luulin aina että se on ihan päinvastoin.

Kutuharju kirjoitti...

No ei se haittaa jo lääkitys lukitsee kielen, kunhan sormet toimivat jos toimivat näin osuvasti!! (ei osoittelevasti ;)
Eikö ihmisellä ole enää oikeutta edes uniin! Näin niin karmeita unia lomalla, että lomat pitää ehdottomasti kieltää; ne saavat alitajunnan pahimmat pohjasakat liikkeelle.

Leijonainen kirjoitti...

Pitääpä alkaa varoa uniaan, jotenkin ovat olleet viime aikoina liian vilkkaita. Ajatuksista puhumattakaan. Hyvä kun kirjoitit tämän varoittavan esimerkin, minä tyhmä, kun en ole edes ymmärtänyt sairauttani ja rikollisuuttani. Täytyykin pitää ovi lukossa, ettei tule vastenmielisiä vieraita.

Allyalias kirjoitti...

Polgara, välillä tuntuu, että Ally on enemmän oma nimi kuin oikea. Arkiminän sisällä asuu nimittäin tuhma ja ilkikurinen Ally joka liikuttaa minua kuin marionetti-ihmistä.

Kirsi, ei auttanut se silmän repiminen... Tai onhan minulla vielä toinen viekoitteleva silmä tallella.

Anonyymi, jos minä kolistelisin kaikki luurankoni kaapista, olisi varmaan aika tylsä olo. Tosimollalla on aina salaisuuksia!

Mk, sehän mua mietityttää, jotta miten meille uneksijoille riittää paikkoja. Pitää varmaan päästää taas muutama vähemmän vaarallinen tapaus vapaalle jalalle.

Kutuharju, olen vammautunut ja nyt edes sormet eivät toimi kunnolla. Ja ajatuskin on tahmea. Silti on ihan älyttömän hauskaa!

Leijonainen, hyvä että saatoin valaista sinua omasta kieroutuneisuudestasi. Minkähän kaiken suunnittelun sain tällä estettyä...